Peitotut ja piestyt

... fiilikset tuntuivat kaikilla olevan kellon tultua 15 ja porukan vähän kerrassaan kotiin lähtiessä. Siis sitä ei ymmärrä sellainen hlö, joka ei ole just ja tasan meidän työtämme meidän työnantajallamme ollut tekemässä! Muilla on ehdottomasti pidemmät pinnat ja parempi sietokyky kuin meikällä, joten päätellen heidän purkauksistaan määrittelen tilanteen olevan pahan. Aamusta iltaan kuuluu "ei ole totta, ei ole mahdollista, taasko...".

Saa nähdä, tuleeko mitään muutosta ja millä aikataululla. Oma esinaisemme on vielä tämän viikon lomalla, ja häntä tuuraava 'ylempi' esinainen ei ymmärrä meidän työnkuvaamme lainkaan - ihmettelee vain kun puhelut tipahtavat. Raporteissa sitten lukee että "miksi!!!". Sitä on melko kädetön, eikä hyväätarkoittavien neuvot tai ohjeet toimi tässä tilanteessa. Ellei sitten järkätä ulosmarssia - joka taas tuntuu ylireagoinnilta.

Hienosäätösali tuntui ihan kivalta päivän päätökseltä. Bongasin sieltä itselleni uudenmallisen työtuolin, jonka googletin ja pyysin lisätietoa. Tuntui tosi hyvältä ahterin alla, ja vapautti selkää liikkumaan, samoin tukirakenteita. Jos oli lainkaan sama tuoli jonka löysin, maksaa muutamankin satasen. Siinäpä nähdään paljonko satsauksen arvoinen olen :) No, sainhan heti kättelyssä Rollermousenkin, ja nyt niitä on joka toisella kollegalla.

Illalla soi Anna Puun kappale Riko minut http://youtu.be/eyMR93vR7Wk, jonka kuuntelin sanatarkkaan, ja miten kolahtikaan - onneksi jo menneessä aikamuodossa - eikä ihan noin ääritilassa.