Arki alkaa A:lla

Työpäivä, toinen, huomenna kolmas. Yhtä suttua jokainen. Hiukan lohduttaa se, että muilla työkavereilla on loivasti sama työahistus kuin itselläni. Töitä on liikaa, kaikkia ei ehdi hoitaa, ja sanomista tulee. Raporttien muodossa viimeistään. Kuka -kele keksi asiakaspalvelun puhelimitse??? Tänään taas useampaan kuin kertaalleen oli pidettävä hampaat yhdessä, ettei olisi tullut vastattua tyyliin "wtf, ei kuule yhtään kiinnosta" kun puhelimessa joku inisee että "meille tuli kuorma ja siitä puuttui...".

Juu tiedän. Asennetta olisi korjattava. "Muuta se mitä et voi hyväksyä, ja hyväksy se mitä et voi muuttaa". Eikä työnantajassa olekaan vikaa, ainoastaan työnkuvassa. Mutkumutku ei muilta osastoilta ole vapautunut paikkoja, tai, laskutuksessa kyllä, mutta kun sitä sitä ei hallitse pätkääkään niin tässä taas märisen. Ihanata: huomenna on keskiviikko, ja sit jo torstai ja perjantai...

Viime yön sain nukkua katkotta! Oli aika mahtava tunne huomata tämä aamulla. Väsy on vielä loivasti läsnä, mut jos malttaisi tänäänkin mennä petiin ajoissa, niin eiköhän nuo 8-9h unet ala pikapuoliin vaikuttaa? Selkäjomo on pysytellyt nippanappa sietokyvyn rajoilla, ja ehkä siihen on auttanut parit osastokävelyt ja pieni lenkki ruokatauolla. Muuhun ei oikein ole mahdollisuuksia. Eilen ja huomenna taas säätösalille. Säätösali on fysikaalisen oma pikku kuntosali, jossa tehdään pikkuisia liikkeitä pikkuisilla säädöillä. Kasvateteen korsettia. Hmm.