Epätodellista

... tänään siis lakitettiin kahden serkun tyttäret, ja molempiin juhliin olin saanut kutsun. Vaikka olen vanhemmiten tullut hitaaksi liikkumaan (siis ei-mielellään-juhlia-kiitos), on hienoa että kutsutaan. Vielä kun saisi omat jälkeläisensä messiin tutustumaan pikkuserkkuihinsa olisi tosi upeata.

Aamulla olin herännyt jo ennen seitsemää, ja nautinnollisen parvekeaamiaisen jälkeen menin palstalle pariksi tunniksi. Sieltä ajoissa takaisin, sillä uunituore aluelehti piti hakea ja pistää omaan taloon jakeluun. Lehdessä oli pari omaa kirjoitustani, sekä useita valokuvia... on ihan kiva nähdä sellaisia julkaistuina...

Juhlista palattua palstavermeet päälle ja tontille. Pari tuntia ehdin nauttia ilta-auringosta. Poju toi koviksen, ja asensin xp:n uudelleen, sillä viikolla koneeseen oli ujuttautunut virus... mesen kautta pahus. Luulen, etten saanut sitä vieläkään karkoitettua, sillä yhä tulee epätoivottuja sivustoja 'pakkosyötöllä'...

Tässä puhelinsoittoa odotellessa kirjoitan muutaman rivin (sitten käyn petiin ainakin tunniksi). Oli melkoisen minitapaaminen tuo eilinen. Polkaisin töistä stadiin, bongasin nuoret junalta, käytiin pikaisesti Mäkkärissä ja vein heidät jonottamaan konserttiinsa. Jonoa siis oli kaksi korttelia. Vein fillarin kotiin, nukuin hetkosen ja päivitin yhteyksiäni maailmalle (istuin koneella) ja oman junnuni tultua lähdimme kymmenen paikkeilla noutamaan vieraitamme nukkumaan.

Löysimme heidät kohtalaisen helposti, tulimme kotiin, laitoin iltapalaa, tein petit ja mentiin nukkumaan. Aamuherätyksen ja -palan jälkeen ensin oma junnu bussille, sitten kaverukset junalle... Emme siis ihan oikeasti ehtineet vaihtaa montakaan sanaa. Vaikka, ei se varmaan ollut heille kovin tärkeätä. Enemmän harmitti, kun omallani ja heillä ei tuntunut olevan enää mitään yhteistä so. poju tuli 'turhaan' tänne. Itse kyllä tykkäsin kun tuli.

No, onneksi tarvitsi olla töissä vasta 11, joten ehdin käydä Kiseleffissä hakemassa lauantain lakitetuille pienoiset lahjukset. Ja siskontytön sunnuntaisynttäreille myös. Nyt on vain armottoman kuiviinimetty olo. Tulisi se puhelu, pääsisi huilimaan.

... tai ainakin teinivahtina. Poikaneljännekseni (siis ei poikapuoli) tulee huomenissa kaverinsa (tyttö) kanssa tänne, ja haen eka heidät junalta, syötän jossain ja toimitan konserttipaikalle. Tulen välillä filolla kotiin ja lähden puolen yön aikana hakemaan kotiin nukkumaan. Ehkä oma poikanikin tulee yöksi, kun ovat kavereita.

Mielenkiintoinen vuorokausi siis tulossa. Enimmän kiusaa ajatus siitä, että vähissä rahoissani ei olisi juuri revittämisen varaa... olisi kuitenkin kiva kierrättää nuoria edes jossain?

Ja, rahasta puheen ollen: miten hommaan kahdelle neitoselle yo-lahjat lauantaiksi ja siskontytölle 18v-synttärilahjan? Miten voi olla, että tämänikäisellä akalla on rahat niin vähissä... tai onko lahjottavia liikaa / usein? Vai olisiko pitänyt jättää asunto ostamatta... huoh, kaipa tästä notkosta vielä noustaan?

... kun tulee kesäloma, en tee muuta kuin nukun pitkään ja menen sitten koko päiväksi tontille; toivon totisesti että säitä piisaa sekä aurinkoa?

Tämäkin viikonloppu meni siltä osin puihin; eilen ehdin muutaman aamutunnin touhuta, kun jo piti palata 'harrastushommiin' eli kirjoittamaan sekä työstämään valokuvia koska deadline oli samana iltana. Palstalle palasin enää peittelemään lapsukaiseni.

Sunnuntai, Naisten Kymppi joo. Hauskaahan siellä oli, ei siinä mitään. Työkaverien kanssa on kiva rupatella muistakin kuin työasioista. Ilman muuta ensi vuonnakin, jos vain terveyttä - ja työpaikka - piisaa. Sieltä palattua menin palstalle, johon kohta soitettiin: etkö tulekaan leffakerhoon? Pahus kun oli jäänyt kalenteriin merkkaamatta. Hyvä leffa kuitenkin! Sen jälkeinen aika meni Kymppiä työstäessä (valokuvat ja teksti). Ei huono saavutus yhdelle 'vapaalle' viikonlopulle.

... kun poskilla hehkuu tämänpäiväinen ulkonaolo. Palstatalkoot sekä oman tontin laitto, siinä meni 7h ulkoilmassa: kylmää, tuulista. Nyt on väsy, vilu ja kuitenkin poskissa kuumottaa. Kohta pääsen saunaan ja sen jälkeen jatkan relaamista = muutama olut tai viinilasillinen. Huomenaamusta taas palstalle.

Tosin siellä alkaa jo olla niin valmista, että varsinaista laittelua ei enää ole. Muutamat perunat nostavat lehtiä pintaan, samoin herneet. Toivoa täytyy, ettei halla puraise... Sääliksi käy marjapensaiden kukintoja; vaikka halla ei kävisikään, mehkuja ym. pölyttäjiä ei ole näkynyt; nekin raukat varmaan värjöttelevät pesissään.

Tänään rohkenin pistää varhaisperunat piiloon sekä jääkaappiin unohtuneet valkosipulit, joissa oli pitkät versot jo tulollaan. Kotona vielä kesäkurpitsat taimettumaan... On tämä sitten mukavaa: en ole varsinainen ulkoilija ja kuitenkin viihdyn pienellä palstallani täyden työpäivän...

... niin kovin on vätystänyt jo pari viikkoa, että kun tänään töistä palattuani heitin pari voikkaria ääntä kohti ja asetuin sohvalle vaaka-asentoon, olin tajuissani seuraavan kerran kahden tunnin kuluttua. Voiko tämä olla potemani viruksen jälkivaikutusta? Tunnen tapauksia, jossa ikäisteni henkilöiden peruskunto on pahan flunssan sairastumisen jälkeen pudonnut romahdusmaisesti.

Nukkuminen teki kyllä terää! Vaikka en nyt niin freesi olekaan, tuli uni tasan tarpeeseen. Onneksi tänään eikä huomennakaan ole mitään 'velvoitteita' jotka rassaisivat. Perjantaina sitten lähden töistä suoraan stadiin videokoulutukseen nam. Tänäänkin olisi ollut työkkärikurssin yksi osio, joka olisi pidetty kaupungin toisella laidalla ja sen vuoksi jätin väliin. Oli niin kylmäkin hrrr -rrr.

Aamulla pyörähdin palstan kautta, ja siellä näytti kaikki olevan kunnossa. Jännittää, miten viimeöiset kylmät ovat vaikuttaneet istutuksiin. Tulisipa jo lämmin, pitkä jakso; uskoisin jaksavani kantaa kasteluvettä tarvittavan määrän kunhan vain kasvu pääsisi alkuun...

... koko viikko. Siis aivan uskomatonta, mutta joka päivälle on ollut jotain proggista. Ei muuten, mutta kun vanha jo alkaa tuntea luissaan, ettei jaksaisi määrättömiin vaikka miten hauskaa olisikin. Tai, ehkä jaksaakin, aika näyttää miten jatkuu sama meininki.

Olen siis tavallaan täpinöissä ja otettu siitä, että ilman omaa 'otan ja lähden' -suunnitelmia viikko on ohjelmoitu. Kaikki tämä tietenkin johtuen siitä, että olen tuupannut itseni jos mihin projektiin. Kaikki kivaa ja omalla laillaan haastavaa; sikäli ainakin, että edellisen elämäni jälkeen jättämät arvet ja vauriot ovat yhä päivittäin mielessä.

Tänään siivottiin omaa ympäristöä; projekti, joka varmaan otetaan uusiksi seuraavana vuonna. Aamulla olin eka parturissa, jossa sain myytyä ilmoitustilaa luvattuani aiemmin tehdä heille näköisensä ilmoituksen. Läppäri mukana istuin väri päässäni esittelemässä aikaansaannostani, joka sitten hyväksyttiin. Yes! Olo on aika tyytyväinen :)

Ip kävin äiteen luona pre-äitienpäiväkahveilla yhtä aikaa systerien kanssa. Meillä on kaikilla omat mukulat ja siten omat aikataulutukset sunnuntaille... Vein äiteelle kieloja lahjaksi. Tykkäsi.

... onpa olo auvoinen. Viikonloppu on ollut palstaviljelijän unelma mitä säähän tulee; vartti sitten tuli lisäksi kymmenisen minuuttia pehmeätä kevätsadetta. Eilen naapuripalstan isäntä muokkasi maan jyrsimellään, sen jälkeen pääsin pistämään perunat maahan. Noloa sanoa, mutta vaikka olen ollut mukana kymmenissä perunanistutuksissa, piti pyytää apuja vaontekotekniikassa. Kuokka on kätevä kalu, josta paras hyöty saadaan vasta kun osaa tekniikan. Minä en sitä osannutkaan.

Tänään tein sitten loppuja penkkejä, pari jäi vielä vaille. Siementämistä, taimien istutusta, kastelua. Onneksi kaivo on parinkymmenen metrin päässä, sillä jos tulee kuiva kesä...

Nyt on hyvä aloittaa työviikko, kun tietää tehneensä hienon urakan joka toivottavasti aikaa myöten kantaa kaunista satoa. Seuraavien kuukausien ahkeroinnin määrästä riippuen.

...selvinnen tästä taudista? Lääkärisetä määritti flunssavirukseksi, lähetti kotiin ja käski levätä, töihin maanantaina. Tämä siis eilen; tk:sta palattuani nukuin vuorokauden putkeen, mitä nyt toisinaan hätkähdin päänsärkyyni jota jatkui aamuun saakka. Laitoin systerille viestin että toisi mulle särkylääkettä... ihana ihminen toi buranaa, ja puoli tuntia sen jälkeen olin melkein kuin toinen ihminen.

Toki vielä olen kurkkukipuinen; yskiminen tekee kipeää ja nielu on täynnä ties mitä. Pää on kuitenkin täysin selvä, toisin kuin eilen eikä se johtunut vapun vietosta vaan viruspöhnästä. Olen kuitenkin malttanut levätä tänäänkin, en mennyt palstallekaan sillä olo oli vielä heikko ja välillä pyörrytti. Onneksi keskimmäinen kävi paitaa vaihtamassa ja jakoi kebab-annoksensa kanssani.

Notta jos näin hyvin menee, voitan tämän taudin ennätysajassa?