Ja TAAS vätystää...

Tässä puhelinsoittoa odotellessa kirjoitan muutaman rivin (sitten käyn petiin ainakin tunniksi). Oli melkoisen minitapaaminen tuo eilinen. Polkaisin töistä stadiin, bongasin nuoret junalta, käytiin pikaisesti Mäkkärissä ja vein heidät jonottamaan konserttiinsa. Jonoa siis oli kaksi korttelia. Vein fillarin kotiin, nukuin hetkosen ja päivitin yhteyksiäni maailmalle (istuin koneella) ja oman junnuni tultua lähdimme kymmenen paikkeilla noutamaan vieraitamme nukkumaan.

Löysimme heidät kohtalaisen helposti, tulimme kotiin, laitoin iltapalaa, tein petit ja mentiin nukkumaan. Aamuherätyksen ja -palan jälkeen ensin oma junnu bussille, sitten kaverukset junalle... Emme siis ihan oikeasti ehtineet vaihtaa montakaan sanaa. Vaikka, ei se varmaan ollut heille kovin tärkeätä. Enemmän harmitti, kun omallani ja heillä ei tuntunut olevan enää mitään yhteistä so. poju tuli 'turhaan' tänne. Itse kyllä tykkäsin kun tuli.

No, onneksi tarvitsi olla töissä vasta 11, joten ehdin käydä Kiseleffissä hakemassa lauantain lakitetuille pienoiset lahjukset. Ja siskontytön sunnuntaisynttäreille myös. Nyt on vain armottoman kuiviinimetty olo. Tulisi se puhelu, pääsisi huilimaan.