Epätodellista

Aamu meni normikuvioin: viideltä herätys, salille ja sieltä töihin. Töissä aamuinen sposti kaverille ja sen jälkeen antaumuksella päivän muita töitä. Tahdin hieman hiljennyttyä ehti lukea päivän uutisia. Minulla on mm. www.piipaa.info jota seuraan, ja kun pääsin kohtaan: Useita liikenneonnettomuuksia Turunväylällä" sydämessä löi muutaman kerran tyhjää. Jatkoin lukemista: "Turunväylällä tapahtui klo 9.00 alkaen neljä liikenneonnettomuutta, joissa osallisena oli yhteensä 16 autoa. Autoissa olleista henkilöistä 9 loukkaantui ja heistä 3 loukkaantui vakavasti."

Minun kaverini kulkee tuota reittiä, tuohon aikaan. Aamuiseen spostiini ei ollut tullut vastausta... Pistin tiedustelevan tekstarin ja aloin odottaa vastausta. Jota ei milloinkaan tullut. Päivä meni miten kuten, melkein itku kurkussa.

Kotiin päästyä rohkaistuin ja otin puhelun, johon pitkän hälytyksen jälkeen vastasi tuttu ääni. Mikä huojennus! Päivänsä oli ollut pelkkää palaveria ja tekstarinikin oli jäänyt huomaamatta.

Järkytyin omaa järkyttymistäni, sillä en ollut oivaltanut näin syvää tunnetta tuota henkilöä kohtaan...

... tanssikurssin ekan osion jälkeenkin. Perusosaaminen on toki vankalla 30-vuotisella pohjalla, joten niihin vain hienosäätöä kuten pientä briljeerausta yms. Opitut uudet tanssit vaativat vielä runsaasti lavoilla käyntejä ja taidon treenausta, ennen kuin voi sanoa edes osapuilleen osaavansa kuviot.

Sinänsä hämmästyttävää, että kahden päivän á 3h opiskelusta voi olla niin puhki olo. Varsinkin kun lähikokemuksissa on 5h maratontanssi lavalla :) Onhan toki eri asia mennä asioita hitaasti junnaten ja päntäten kuin huidella helmat liehuen salin päästä päähän... Joten: tämä on vain koettava ja kestettävä, ja vielä kurssin jälkeen kestettävä kuvioiden hidas päähän iskostuminen.

Odotan innolla sitä päivää, kun perusjutut ovat hallussa ja voi alkaa soveltaa. No, jos partneri vain jaksaa pysyä rinnalla, niin eiköhän taito kartu jo tämän vuoden aikana. Ja, toki toivon että partnerista tulee vähän enemmänkin kuin vain tansseissa mukana kulkija. Kunnes toisin määrätään: mennään näillä kuvioilla :)

... päivänä hiihtelyn yritystä. Eilen käytiin kotikulmillani, jossa olevat ladut olivat aivan onnettomat paitsi mäkisen maaston, myös kuntonsa puolesta. Toki viime päivien kelit ovat vaikuttaneet kaikenlaisen roskan kertymiseen, ja lisäksi pakkaset ovat jäätäneet latu-urat kivikoviksi.

No, tänään käytiin oikeassa liikuntapuistossa, jossa upeat ladut ovat selkeästi ylläpidettyjä. Navakan tuulen nakkelemat oksat yms. takkusivat luistoa, kun taas pito oli huonoa jäätyneistä ladunpohjista johtuen. Tuulesta huolimatta oli hienoa sujutella auringossa, ja lyhyen metsäyrityksen jälkeen jäätiin kiertämään kenttää useaan kertaan.

Viikonloppuna on vuorossa tanssikurssi, joka kahtena peräkkäisenä la-su on kivaa vaihteluaa talviliikuntaan. Ja sen jälkeen riemu vasta alkaa, mikäli pysymme sovussa kurssin jälkeenkin ja jatkamme harjoituksia lavoilla. Liian monta vuosikymmentä on mennyt ilman tätä suuresti nauttimaani liikuntamuotoa, joten nyt kaikki peliin!

... viikonlopusta. Olin varautunut uuden tuttavuuteni tänne tuloon ja hiihtämään lähtemiseen. Sainkin yllättäen kutsun hänen kotiinsa, vaikka olin uskonut ettei se useaan viikkoon voisi toteutua. Lauantaina kurvasin sinne sukset ja iso varustekassi mukanani.

Jo säät suosivat meitä kahta, ja päästiin testaamaan hänen suksihankintojaan sekä omaa, rapistunutta hiihtokuntoani. Ladut olivat super, ja mieliala samoin. Ilta kului saunomisen ja hyvän ruoan merkeissä, sekä karvakorvien kanssa seurustellessa.

Sunnuntaina sama fiilis jatkui. Pitkänpitkän aamuheräämisen, voi että tykkään sellaisista, jälkeen varsinainen aamiaisten aamiainen! Hän oli todella pohtinut mitä kaikkea voisi pistää tarjolle... Päivää kulutettiin häpeämättömän laiskasti monella mukavalla tavalla. Ilta pimeni jo, kun oli vastahakoisesti lähdettävä kotomökille.

Nyt on hiukan epätodellisen euforinen olo...

... jota ei kovin usein ilmene (onneksi): janottaa hirmuisesti, eikä jano kohdistu kahviin, teehen tai limsaan vaan puhtaasti alkoholiin. Pähkäilin tässä mitä asian eteen olisi tehtävissä, ja ainoa ratkaisu oli korkata sekä alkaa tissuttelu itsekseen. Kylältä ei ole vielä ryyppykaveria löytynyt :)

Tarve on ihan positiivisella tavalla syntynyt, sillä erityisiä paineita tai harmeja ei ole. Ellei sitten vkl ja perjantai luo painetta? Janottaa... Ensiapu on onneksi lähellä, sillä lahjusviinejä on useita tallessa, ja pitäisikin tarkistella niiden parasta ennen päiväyksiä. Taannoin kävi niin, jotta omat tuomiset olivat ehtineet mennä puoli vuotta yli viimeisen käyttöpäivämäärän.

Joten, ei muuta kuin korkkia auki ja ääntä kohti. Illan muu ohjelma koostuukin sitten ajoittaisesta koneella istuksimisesta, keskeneräisien dvd:leffojen katselusta ja sen sellaisesta aivot-narikkaan-jutuista. Hei sun heiluvilles ja kippis...

Eli: ei auttanut apu maallinen. Maanantaina käynti työth:ssa toi pari saikkupäivää, vaikkei isoja sairauksia ollutkaan so. sain puhtaat paperit. Perjantaina aloittamani omaehtoinen lääkitys sai kiitokset lääkäriltä. Hoito jatkuu, vaikkei selkeää paranemista ole havaittavissa. Pysynee edes kurissa?

Lauantaina tuli kuitenkin mentyä Ruusulinnaan - ja tanssia riitti 5h putkeen! Meillä vain askelet ja rytmi sopivat älyttömän hyvin yhteen, mikä oli ällistyttävää koska oli ensimmäinen yrityksemme. Jälkitautina kipeät lonkat ja yläreidet... Sunnuntai menikin sitten niitä toivutellessa, eli vasta iltaysiltä noustiin punkasta :)

Ma-iltana oirehti hammas, jota helmikuussa aloitettiin hoitaa ja joka sitten pärkiintyi (lue: rikkoutui) täysin. Yö meni miten kuten, aamulla kuudelta herääminen ja ap päivystykseen. Päivä on siis ollut valmiiksi säröinen. Huoh. Onneksi on vielä huominen saikkupäivä, jospa sen saisi vaikka kokonaan nukuttua?

... ainakin fiilis on ollut sellainen jo kolmatta päivää. Eilinen työpäivä meni tyyliin "tillintallin" eli jokseenkin hämärissä merkeissä, tänä aamuna havaittavissa hiukkaista lämpöä. Tuhtia lääkitystä eli auringonhattu-uutetta ja nokkatroppeja. Pienoinen epäilys, että näin vain kituu ennen kuin vaara on ohi, mutta ehkä kannattaa ottaa riski mieluummin kuin TosiFlunssa?

Hitsiläinen miten oli raskasta lunta eilen luotavaksi oveni edestä! Onneksi möörönköörö putsasi tienpätkän vielä myöhään illalla, joten isoa syyllisyyttä ei tarvitse kantaa. Kevättä on runsain mitoin ilmassa, ja ulko-ovikin selkosen selällään koska petaukset ovat oven päällä tuulettumassa.

Illan Ruusulinnan-keikka jää kyllä toiseen kertaan, mutta onhan siellä hyviä esiintyjiä varsin usein. Olisi ollut kiva kokeilla ennen kurssille menoa, kuinka askeleet ja otteet sopivat yhteen :) Ei tiedä, josko mieli tästä vielä muuttuu ja tuleekin yllätyslähtö, joten taidanpa tsekata tanssivermeet kuntoon.

... kun lavat ovat aivan koppurassa? Moniin aikoihin ei ole ollut tällaista jumitusta, eikä pitäisikään sillä salilla tulee tehtyä passelit tykyharjoitteet kolmesti viikossa. Jumitus ja jomotus alkaa olkapäistä siirtyen lapoihin ja käsivarsiinkin. Noh, jospa illan saunominen helpottaisi tilannetta.

Ikäneito tuli pestyä talven tervasta, ja tulihan hänestä aivan omanvärisensä. En ole hänelle uskaltanut kertoa, että vaivihkaa koetan etsiä uutta käytettyä... On niin mainio kulkupeli ja vie niin sievästi, ettei oikeastaan raskisi luopua. Seuraajansa löytyminen on toisaalta täysin onnenkantamoisen päässä, joten ei suotta viitsi pahoittaa mieltään.

Taidanpa vielä käydä putsailemassa porrasedustaa lumista ja jäistä. Illalla odotettavissa saunavieras ja mukavaa seukkaamista. Sitä ennen on otettava ainakin tunnin päikkärit, sillä viime yö tuli chattailtua reissukaverin kanssa aamupuolelle asti - ja huomaamatta tyhjennettyä muutamakin viinilasillinen.