Epätodellista

Normiviikosta tulikin kaikkea muuta. Yksi lomailee, toinen jäi saikulle ja kolmas lapsen vuoksi päiväksi kotiin... Itse olen mahdollisesti flunssan koukkuun jäämässä sillä olo on lievästi v-mäinen ja tosi inha. Paitsi kuluneen viikon jengivajausta, hommat ovat olleet täysin epänormeja.

Tänään oli pakkopistäytyminen stadissa seiskalta; kotona olin vasta ysin jälkeen. Oloutuminen vie aikansa, ja niinpä petiinmeno on vasta näihin aikoihin. Ostin flikoille pienet yllärit huomisen punnitussession johdosta, ehkä se vähän loiventaa masista jonka vaa'an lukemat itsekussakin aiheuttaa.

Jos vain saisi olla viikonlopun issekseen. Eilinen kokous verotti käyntiä isän luona; hänellä oli eilen synttärit, joten käyn siellä ehkä sunnuntaina. Muuan toinenkin vierailu on tiedossa, joskin itseni luo. Ellei sitten flunssa iske täysillä.

Tulipa talvi, jälleentaaskerran yhdellä sateella. Kaduilla kolisevat aurausautot, joilla saattaa olla edessä vielä pitkä yö... lunta tupruttaa jatkuvasti lisää. Käväisin itse ulkona aiemmin illasta, ja hiukan tuntui kylmältä sieltä palattua; ei ole vieläkään lämmennyt. Untuvapeittoihin hetken kuluttua, siellä viimeistään lämpiän.

Viikonloppu takana, työviikko edessä. Tulee edellistä rauhallisempi viikko, sillä sisäänajoni päättyi ja voin keskittyä normihommiin. Myös omat kotihommani ehkä etenevät; toistaiseksi en ole saattanut kutoa kuin pätkissä, ja eihän se sillä lailla toimi. Neljättä kaulaliinaa vasta tulossa ja tarkoitus oli saada loimi pois tämän kuun aikana.

Lehti ilmestyi ja taitaa olla lähes jaettukin. Olisi hyvä alkaa pohtia jo seuraavan numeron aiheita, ja ehkä alkaa työstääkin niitä. Pää on vain kuten tavallista, täysin tyhjä. Silmät rekisteröivät ympäristöään huomaamatta siellä mitään erityistä; kaikki on kuten pitää ollakin. Vai onko...

... nimittäin olen jälleen päässyt muutaman vuoden jälkeen kangaspuiden pukille, joka on paikkana omiaan pistämään aivosolut liikkeelle. Kun ensin pääsee poljennan rytmiin (mitä nyt välillä pitää skarpata että suunta on oikea) ehtii pyöritellä päässään omat sekä muiden asiat.

Tänään funtsailin päivällä saamaani viestiä, jossa nuoruusystäväni kertoi elämänsä olevan kriisissä. Kriisin syytä en tiedä; tuli vain mieleeni ettei tämäkään ihminen päässyt kuivin jaloin tästä elämästä. Onko se ihan pakko että jokaiselle meistä tulee ainakin yksi paha tilanne? Edellinen yhtä paha viesti tuli pari viikkoa sitten, myös yllättäen.

Näitä pohdiskellen sujutin sukkulaa kaulaliinaloimeen. Loimi ei ole täysin onnistunut johtuen osin sen tiukkuuden epätasaisuudesta (olosuhteet!), osin värivalinnoista. Nättiä siitä kuitenkin tulee... Koetan muistaa kysyä alakerran nuoriparilta, josko polkusten aiheuttama pieni kolina on häiritsevää... koetan muutoin olla ihan hissukseen.

... täällä kirjoittaa. Näin väsynyt en ole vielä ollut -tällä viikolla :) Jo aamulla herätessä tuntui, että nyt ei kertakaikkisen millään jaksaisi nousta päivän touhuihin. Sama tunne jatkui koko työpäivän sekä tähän hetkeen asti. Kohta menen saunaan, ja sen jälkeen: unta kuulaan.

... ja vielä kuhkin valveilla. Aika on vain mennyt suhinalla, ja kyllä tästä kohta nukkumaankin pääsen. Isänpäiviltä palattua oli kohta jokatoisviikkoinen leffakerho, jonka päätyttyä jatkoin päivällä keskeytynyttä ilmoitusluonnosten laadintaa sekä vaille sadan postituskuoren täyttöä.

Tarkoitus olisi ollut saada tänä viikonloppuna loimi puihin, vaan puihin se tosiaan meni. Eilen juoksin huoneesta toiseen ja takaisin vetäen villalankaa pituudelle 30m. Aikaa siihen tuhraantui usea tunti; luontipuilla menisi vain tunti. Ehkä seuraavaan kertaan saan sen värkättyä?

Eilen haastattelin opiskelukaverini; saimme siihen kulumaan kolmatta tuntia, sillä puhetta riitti loputtomasti. Hän on hiljattain alueelle muuttanut, ja nuoresta iästään huolimatta saanut jo jonkin verran meriittiä. Oli tosi kiva nähdä sekä kuulla tuttuja asioita ja termejä. Ihan alkoi tehdä mieli alkaa taitelut uudelleen. Ehkä joskus vielä. Tai siis: joskus vielä.

... eli eipä juuri mitään; tavanomaisia puuhasteluja. Sain viimein kompotin tehtyä, välillä autellen remppaukkoa joka tuli narinalistani kourassaan iltakuudelta. Nyt apk pysyy tukevasti paikoillaan eivätkä korit tipahda syliin. Myös sähköt lienevät lainvoimaisia sillä mikrotasoon porattiin reikä johdon ujuttamiseksi seinäpistorasiaan. Puolet listasta jäi vielä huomenna tehtäväksi.

Sain yhteyden entiseen opiskelukaveriin, joka on kuukauden verran asustanut lähimaastossa. Enää koetetaan saada aikataulutus pelittämään jotta voidaan tavata. Sinänsä hankala yhtälö: nuorilla on omat kiireensä ja menonsa, vanha ei enää jaksa repiä itseään kovin kauas. Haastattelua olisi tarkoitus pusata, omaan aluelehteemme.

Oman vuosikurssini kaveri vastasi viestiini, joskaan en saanut auttavaa vastausta kysymykseeni missä loimen voisi luoda. Sinänsä ymmärrettävän hankala tilanne jos ei kuulu kerhoihin tai vastaaviin ryhmittymiin. Ehkä pitäisi, vaikka pelkästään sen vuoksi että saisi loimia... alkaa olla jo kiire ja kylmät ilmat käsillä joten kaulaliinoja pitäisi olla tarjolla.