Huh, jo maanantai...

... ja vielä kuhkin valveilla. Aika on vain mennyt suhinalla, ja kyllä tästä kohta nukkumaankin pääsen. Isänpäiviltä palattua oli kohta jokatoisviikkoinen leffakerho, jonka päätyttyä jatkoin päivällä keskeytynyttä ilmoitusluonnosten laadintaa sekä vaille sadan postituskuoren täyttöä.

Tarkoitus olisi ollut saada tänä viikonloppuna loimi puihin, vaan puihin se tosiaan meni. Eilen juoksin huoneesta toiseen ja takaisin vetäen villalankaa pituudelle 30m. Aikaa siihen tuhraantui usea tunti; luontipuilla menisi vain tunti. Ehkä seuraavaan kertaan saan sen värkättyä?

Eilen haastattelin opiskelukaverini; saimme siihen kulumaan kolmatta tuntia, sillä puhetta riitti loputtomasti. Hän on hiljattain alueelle muuttanut, ja nuoresta iästään huolimatta saanut jo jonkin verran meriittiä. Oli tosi kiva nähdä sekä kuulla tuttuja asioita ja termejä. Ihan alkoi tehdä mieli alkaa taitelut uudelleen. Ehkä joskus vielä. Tai siis: joskus vielä.