Epätodellista

Yli kaksi viikkoa ilman merkintöjä saattaa olla lähellä ennätystäni. Miten lie aika mennyt muissa puuhissa? Osasyy on Ikäneitoni korjausprojekti jona aikana asustelin samassa huushollissa eli naapurikunnassa... Jotenkin ei ehtinyt päivitellä asioitaan, saati tehtyä omia, oikeita juttuja. Jouluvalmistelut jäivät viimeiseen viikkoon, jolloin viimein pääsin ajelemaan autolla ja siten saamaan ns. omaa aikaa kotona. Illat venähtivät puolille öin, vaikka nukkumisrytmini vuoksi olisi pitänyt uinahtaa jo kymmeneltä... Aatonaatto olikin loppukirin paikka: viimeiset paketoinnit, kämpän siivous ja hiukan ruoanlaiton aloittelua maanantaista poikieni syömääntuloa varten. Vielä vkl-kassin pakkaus, jossa olikin tekemistä kun mukaan oli otettava kolmen paikan joululahjat :)

Sen jälkeen vauhdilla ex-kotiini lahjuksia viemään ja sieltä vanhemman systin luo jossa oli perinteinen gllögi-iltamme. Sieltä suuntasin ystäväni luo, joka ilokseni oli kutsunut viettämään joulua kanssaan. Aattoa vietettiin suomalaiseen perinnetyyliin siivoamalla ja ruokia laittelemalla. Saunan jälkeen mahtavan runsas joulupäivällinen, jonka jälkeen ähkiminen kuului varmaan kolmanteen kuntaan... Sunnuntaina oltiinkin täysin veto pois, eikä mitään näkyvää kirjattavaksi. Yöllähän alkoi sitten puhallella myrskyä... sähköt katkesivat aamuviiden paikkeilla.

Tapaninpäivä alkoi kahvipaikan ja moottorisahan polttoaineen etsinnällä. Tiukkaa teki molempien kanssa, sillä useilla oli samat suunnitelmat, ja suurin osa huoltamoista oli sähkökatkoksen vuoksi kiinni. Loppupäivä käytettiin valojen virittelemiseen yms. korvikejuttuihin. Sähköt olivat poikki omassa kylässänikin, ja sen vuoksi siirsimme päivällisajankohtaa poikieni kanssa. Ehkä ensi viikolla kun on talvilomani?

Tänään lähdettiin siis kahdella autolla samaan suuntaan eli töihin... mutta vasta ysin jälkeen, sillä aamu venähti kummasti... :)

... tai oikeastaan vasta puolenpäivän jälkeen touhuttua.... Eilisiltana pidettiin omat pikkujoulupippalot: saunottiin, syötiin hyvin, otettiin eka punkkua ja sitten vielä puoli vuotta vanhaa kuoharia. Kun ei päästy lavalle, tanssahdeltiin täällä kylpytakit päällä - välillä nyörit toisiinsa sidottuina :) Ilta kului varsin rattoisasti päivän aikana syntyneistä, hieman epämukavista, tunnelmista huolimatta.

Niinpä ylösnousu oli tuttuun tyyliin vasta 12 jälkeen. Eka aamupala tosin jo kymmeneltä. Varsinaisella aamiaisella istuttiinkin parisen tuntia, kaikenlaista jutellen ja vähän tunteita tuuletellen. Ehkä ilma hieman siinä puhdistui? Vieraana talossa kun olo on joskus vähän epävarma, eikä kaiken tekemisen sopivuudesta ole varmuutta.

Ystäväni sai laitettua jouluvalot ikkunoihin - ei mikään yksinkertainen juttu, sillä oli viriteltävä jatkojohtoa yms. ennen kuin kaikki pelitti. Vielä korjasi yhden sähköteknisen jutskan, josta satuin mainitsemaan... Olen alkanut harkita mitä ja varsinkin missä tilanteessa sanon, sillä: jos kysymyksessä on jonkin tekeminen, kaikki muu jää sillä siunaaman hetkellä kesken ja hän korjaa ao. epäkohdan. Meni siinä miten kauan hyvänsä. Niinpä on itseni oltava tarkkana, että saadaan esimerkiksi ateriat syötyä yhtä aikaa, eikä kuten usein tähän asti: oma lautaseni on jo tyhjä kun hän palaa syömään jäähtynyttä ruokaansa :)

Lauantai on ollut järkyn pimeä aamusta lähtien. Siivoamiseenkin on tarvinnut valoja, kun muuten olisi ollut kuin ikkunattomassa majassa. Sain imuroitua kaikki kaksi krs, sekä pestyä kaksi koneellista... tavoite oli saada khh:n keskilattia tyhjäksi, mutta Isäntä kielsi sanoen etteivät ehtisi vuorokauden aikana kuivua. Niinpä lattialle jäi vielä about kolmen koneellisen verran pestävää. Näin siis vieraissa.

Isäntä itse on vihdoin viimein Ikäneitoni parissa, pääsi sinne peräti viideltä ip. Kävi toki ensin kaupat yms. mutta muutoin ei oma työdraivini tuntunut tarttuvan häneen - oli tosi aikava tänään :) No, kukin tavallaan, eikä sovi mennä mitään sanomaan, vallankaan kun on vieraana talossa. Isoin duunihimo jo ehti hiipua, joten loppuilta saattaa mennä neulomisen parissa?

Torstaina oli työpäivän päätteeksi meidän osastomme palaveri henkilöstötutkimuksen tiimoilta - jouduin siis jäämään yli oman aikani, kello puoli viiteen asti. Ja eilen oli pikkujoulu, ensin omissa tiloissa klo 16 (minä pääsin vasta 16:20 kun räpsähti sellainen case ettei paremmasta väliä...) ja sitten siirryttiin eräänlaiseen ruokaravintolaan. Koko illan aikana ei tohtinut nauttia alkoa, sillä oli ajateltava paluuta tänne, naapurikuntaan. Kahdella bussilla ja sitten autolla... Viima ja tuiskutus oli hirmuinen, ja olinpa umpijäässä vihdoin tänne päästyäni.

Yhtä haipakkaa. Aamulla taas 2,5 km kävely töihin ja 4,5h tiukkaa back-officea. Töistä junalla stadiin, jossa ensin käynti seulontakuvissa, sitten Kelalla, jossa sain käteen nron 274 - menossa oli nro 244... Täytin lomakkeet ja pistin luukkuun sekä annoin numeroni ovesta tulleelle hlölle. Esikoisen tapaaminen viivästyi ruuhkan vuoksi, mutta saatiinpa operaattorimme laskutuskuvio selkeäksi.

Ystävä oli jo tekstannut lähtevänsä töistä klo x, mutta jäi vielä kun en ehtinyt kyytiin. Bussin valinta ja ajo lähelle tapaamispaikkaa - jossa sitten kilometrin juoksu (sauvat kainalossa) kunnes ystävän auto tuli vastaan. Mentiin ensin hakemaan varaosaa Ikäneitooni, sitten kaupoille ja vielä etsin säilytyslaatikoita äidilleni - hän on jo usean kk:n tehnyt siivoa ja kuulemma tarvitsee laatikoita. Hukkareissu.

"Kotiin" palattua pikainen tortillatäytteiden valmistus, ja syönnin jälkeen ystävä lähti talliin tervehtimään autoani. Viipynee jälleen puolille öin, huoh. Omasta ehdotuksestaan autoni on täällä hoidossa, joten ei pitäisi kantaa huonoa omaatuntoa? Ei sille kuitenkaan voi että nolottaa ja hävettää. Itse viimeistelen kohta joulukortit jotta saan ne huomenna postiin.

... on alkanut. Hetki sitten luin/talletin/poistin kahden viikon työsähköpostit. Aikaa vierähti reilun tunnin verran. On homma, jonka aloittamista tulee lykättyä viimeiseen asti, mutta helpottaa ensimmäistä lomanjälkeistä työpäivää kummasti. Nyt oli kertynyt vaille 600 viestiä, joista vain parikymmentä jäi tarkempaan syyniin huomenna.

Paluun eka päivä eilen sujui ihan notkeasti: alkuaamiainen kymmeneltä ja lopullinen ylösnousu vaille 13... Päivän aikana tuli tehtyä useaa pikkuhommaa kerrallaan, joten tarkkana sai olla ettei esim. öljy palanut pannulle pyykkihuoltoa hoidellessa. Oli varsinainen energiapiikki päällänsä :) mut ihan kiva oli tehdä arkiaskareita. Ensin oli tarkoitus mennä kotimökille yöksi, mutta Ikäneitoni keskeneräisen rempan vuoksi päätettiin lähteä vasta ensi yöksi.

Su jatkuu suvereenisti eilisestä. Verhojen alasottoa, pölytystä ja tuunausta uuteen kuosiin, huoneet tulevat piirun verran valoisemmiksi? Autoa korjaillaan pikkuhiljaa, ja remontöörit käyvät välillä tsekkaamassa netistä vaihtoehtoisia korjausmalleja milloin millekin löytämälleen vialle. Auton liikkeellelähdöstä ei ole vielä kuin summittaisia arvioita - olisi kiva saada edes loppuviikosta, jotta tietyt tapahtumat ja velvoitteet tulisi hoidettua ajoissa.

Koti - ei vaan: paluumatkalla on aikaa muistella mennyttä 2-viikkoista. Haikea oli heittää hyvästit puoleksi vuodeksi. Toisaalta on hyvä palata omaan, yksinkertaiseen elämäänsä. Ja toisaalta ensi maanantain töihinpaluu kauhistuttaa.

Moni kuntoutuja varmaan toivoo sisimmässään edes pientä terveyden kohenemista? Niin ainakin minä. Kotiinviemisinä yhä ajoittain kipeytyvä selkä, tabuilla nukkuminen ja yletön väsymys. Keinot ongelmien ratkaisemisen yrittämiseksi: liikuntaa, liikuntaa, liikuntaa. Ja illalla eiminkään tekemistä jotta pää rauhoittuisi.

Tavoitevihkossa on tila puolen vuoden toiminnalle. Nyt juuri on niin puhki olo, että pientä liikunta- yms notkahdusta on odotettavissa. Jään bussista ystäväni kohdalla, ja jatkosuunnitelmat tsekataan vkl. Ikäneitoni on yhä laittamatta, joten työkulkeminen on poikkeustilassa jonkin aikaa.

Pehmeän lempeällä aamujumpalla käynnistyi tämä päivä. Lempeydestään huolimatta otti lujille yhä kipeille kintuille. Puolen tunnin tauon jälkeen kipikipi autolle, ja suunta kohti hiihtoputkea - sukset tulivat perässä toisessa autossa. Mielenkiintoinen kokemus. Jälkeenpäin aprikoitutti, kuinka kilpahiihtäjät jaksavat treenata kilometrinsä noin lyhyellä ladulla - itseä jo tylsytti vaikka vain 3x0,6 km edestakaisen matkan veivasin. Ladulla oli sen verran jyrkkyyttä, että meikän huonokeuhkoisen kunnolle otti aika kovasti.

Hommasin sieltä kuitenkin kävelysauvat, kun niin sopivasti osuivat kohdalle. Paluumatkalla poikettiin paikallisessa sotilaskodissa munkkikahveilla. Josta johtuen lounas "kotona" ei oikein maistunut. Ymmärtää äitien välipalakiellot... Iltapäivällä oli kuntosali ja kohta sen jälkeen rentoutusta. Viimeisenä nummerona oli fysiatrin ihan mielenkiintoinen luento: aiheena oli selkä, sen rakenne, erilaiset kivunaiheuttajat ja niiden hoito.

Palattiin vielä kolmen tytön voimin aamumaisemiin, ja käytiin tehtaanmymälässä... Tarjonta ei ollut kaksinen, mutta koska olin päättänyt tietyistä ostoksista, otin härkää sarvista ja tein valintani. Kassalla vasta tuli mieleeni, että kuinka selviän huomisesta bussimatkasta näine kantamuksineni. Ilta on viimeisemme, joten pidetään ihan lyhyt tapaaminen alakerran karaokepaikalla. Tai, minulle siitä tulee joka tapauksessa lyhyt sen pahuksen kapnometriseurannan käynnistämisen vuoksi.