Pohdituttaa

... nimittäin olen jälleen päässyt muutaman vuoden jälkeen kangaspuiden pukille, joka on paikkana omiaan pistämään aivosolut liikkeelle. Kun ensin pääsee poljennan rytmiin (mitä nyt välillä pitää skarpata että suunta on oikea) ehtii pyöritellä päässään omat sekä muiden asiat.

Tänään funtsailin päivällä saamaani viestiä, jossa nuoruusystäväni kertoi elämänsä olevan kriisissä. Kriisin syytä en tiedä; tuli vain mieleeni ettei tämäkään ihminen päässyt kuivin jaloin tästä elämästä. Onko se ihan pakko että jokaiselle meistä tulee ainakin yksi paha tilanne? Edellinen yhtä paha viesti tuli pari viikkoa sitten, myös yllättäen.

Näitä pohdiskellen sujutin sukkulaa kaulaliinaloimeen. Loimi ei ole täysin onnistunut johtuen osin sen tiukkuuden epätasaisuudesta (olosuhteet!), osin värivalinnoista. Nättiä siitä kuitenkin tulee... Koetan muistaa kysyä alakerran nuoriparilta, josko polkusten aiheuttama pieni kolina on häiritsevää... koetan muutoin olla ihan hissukseen.