Se siitä

Miten onkaan, että ns. normielämänvaiheessa jutun aiheet saattavat rönsytä laidasta laitaan, mutta kun terveys prakaa, aihe jumittaa samaasamaasamaa... Niin nytkin. Huomaan viimeiset kuukaudet jumittaneeni vain tätä selkääni. Ymmärrän kyllä itse itseäni, sillä onhan asia 24/7 mielessä. Myös tämä merkintä keskittynee tämänhetkiseen selkä- ja terveystilanteeseen.

Kävin tänään vt-tt-lääkärillä, joka oli tuo mainitsemani sisätautierikoistunut. Ei kokenut mitään ahaa-elämystä ideastani mutta kirjoitti pyynnöstäni lähetteen labroihin, joissa sitten työpäivän päätteeksi kävinkin. Perimissäni kun on pari pahaa juttua, joihin itse suhtaudun tietyllä vakavuudella. Myös kerroin hänelle alkavani ajaa kipulääkettä alas, sillä menneen pariviikkoisen yöunet ovat olleet sellaista katkoa, että henkinen kantti alkaa kohta pettää.

Niinpä töistä kotiuduttuani otin reilun tunnin tajuttomuusunet, ja sen jälkeenkin makasin peiton lämpimässä pitkän aikaa, ihan vain nauttien täydellisestä levontunteesta. Tosin hioten ja selkää kuunnellen. Kipuhan siellä jo nosti päätään, se ihan selvästi nautti kun tiesi kohta pääsevänsä "niskan" päälle. On vain seurattava miten pahaksi uskallan kivun päästää, ennen kuin otan kipunapin taas kaapista.

Viikonloppu, ja huomenna tanssimaan? Toivonpa että mielialani tästä kirkastuu, enkä pilaa iltaa ystäväni kanssa.