Elämä palautunut uomiinsa

Jo kolmas työpäivä saikkujen jälkeen. Sitähän se oli mitä muistin sen olevankin: hektistä puhelintyöskentelyä asiakkaiden (pikku)kiperien pulmien kanssa. Selän puolesta pärjää nyt paremmin kuin aiemmin, sillä kipunapilla on ihmeellinen teho. Puolen yön jälkeen otan yhden jolla pääsen töihin asti, siellä heti toisen jolla pärjään työpäivän loppuun. Kotona ei sitten mitään, sillä täällä voi touhuilla pienesti koko loppuillan ja pitää säryn loitolla.

Harjoitteluklinikalla (fysikaalisessa) olen nyt käynyt 4 kertaa. Maanantaina ja tänään hiukan epäilytti jatkamisen kannattavuus: muuan laite ottaa julmasti selän päälle. Juttelin minut katsoneen fysioterapeutin kanssa, ja sovittiin että menen hänen ohjaamaansa ryhmään parin viikon päästä. Voi miehellä olla sitten vaikea ulosanti! Ei millään malttaisi odottaa että hän saa ajatuksensa jäsennettyä sanoiksi asti.

Pe varasin ajan työterveyteen, samalle lääkärille joka määräsi tämän kipulääkkeen ja on sisätautierikoistunut. Ajattelin, että koska nikamat on nyt loppuun tutkittu ja hyviksi havaittu (tutkijoiden mielenkiinto lopahti), niin jospa sisäkaluista löytyisi syy tähän tilanteeseen. En halua luovuttaa näin vähällä. Kysymys on sentään omasta loppuelämästäni ja siitä, kuinka sen haluan elää. Mikäli haluamisesta on kysymys.