Kesäloman päätteeksi...

... ja sairausloman aluksi. Edellinen päivitys kertoi tt-hoitsulla käynnistä. Tuli käytyä, ja hänpä lähetti saman tien tt-lääkärille. Joka taasen kirjoitti uudet unitropit, sekä passitti saikulle lokakuun puoliväliin asti. Kyllä hirvitti käydä esinaiselle tämä kertomassa... Esinainen tavanomaisen myötäeläväinen, ja kehoitti kuntoutumaan sekä olemaan huolehtimatta aspan asioista...

No joo. Mitä jos sekä selkä että valvominen johtuvat työstressistä, kuten akulääkäri tänään jo ääneen ajatteli? Ettei selässäni todenteolla ole mitään vikaa kuten kaikki kokeetkin jo ovat osoittaneet? Olisinpa onnellinen jos näin olisikin - ja melkein uskonkin. Nimittäin: onhan useassa bloggauksessani käsitelty nimenomaan tätä aihetta, työn hektisyyttä yms.

Selän lihakset alkavat (kuulemma) pikkuhiljaa pehmitä tämänpäiväisen 4. akukerran jälkeen, kertoi tri. Istuminen jomottaa yhä, ja nimenomaan kun istahtaa autoon... Autolla ajaminen itsessään on kylmä rinki p:ssä ajamista tämän väsytokkuran vuoksi. Jokaista lähtöä mielellään estelisi, eikä lähtisi lainkaan jos mahdollista. Hoidot ovat kuitenkin 25 - 30 km:n päässä, eikä julkista ole, joten auton rattiin vain.

Nyt kuitenkin kasvimaalle, maankääntö alkaa olla puolessa ja talvi voi sitten jo tulla (ei nyt vielä), ja ehkä jopa rankoja pätkimään. Huomiseksi ehkä Hyvinkäälle tätöstä katsomaan, ja illaksi ystäväni armaan luokse :)