Epätodellista

Kahden yön leukasärkemisen vuoksi lähdin tänään särkypolille.Tuttu juttu: juurihoidetun hampaan tyvessä oli häikkää. Kaikki auki ja sitten taas kiinni. Tunnin väänsivät, hampilääkäri ja avustaja. Toivottavasti selviän tällä eikä tarvitse käydä poistattamassa. Jos siihen menee, pitää hakea korvaava tuote paikalle. Kallista.

Nyt on vain älyttömän väsy olo; valvotut yöt ja operaatio verottivat omansa. Vetäydyn hetkeksi untuviin, ja katson sitten jaksanko nousta tänään enää ollenkaan. Ensin pitää kuitenkin odottaa että laatikot kypsyvät uunista.

Lankakaupoilla kävin yksin tein; systerille yhtä tiettyä, joka oli muista kaupoista finaalissa, ja tarttuihan omia neuloksiani varten myös muutama kerä. Vielä ruokakaupassa käynti, ja meikä pärjää puolitoista viikkoa.

... on kulutettu yhtä hyödyttömästi kuin ensimmäinenkin. Pientä nöpöstelyä eli loivaa ahkeruutta koko päivän. Tuloksista ei niin varmuutta. Tiedän kuitenkin etten ole laiskotellut, nokostellut tms.

Kuluu viikko näinkin. Olen ihan tyytyväinen, ettei tullut lähdettyä Ruotsin-laivalle, tai edes Eestiin päin. Eri asia on, mitä sanon ensi maanantaina töissä, kun utsivat miten käytin talvilomani. Kaikki eivät ymmärrä, että loman voi ottaa täysin relasti ilman aktiviteetteja.

Nimittäin sellaisia aktiviteetteja joita muut harrastavat: käyvät edes jossain kylpylässä tai hirmusti shoppailemassa (alet hmm-mm). Onneksi on tämä budjetti tällainen, että jäävät meikältä täysin väliin.

... jonka jälkeen olo on rauhallinen ja varma. Saunan lavolla napsahti sellainen oivallus, jonka seurauksena menneisyyteni yhden ikävän jutun arkunkansi naulattiin kiinni! Tätä kokemusta ei voi oikein sanallisesti kuvata, eikä sillä liene merkitystäkään.

Nyt voi kuitenkin katsoa eteenpäin sillä optimistisella varmuudella, joka on oikeasti minua. Kaikki tulee käymään hyvin, ja minä selviän! Mahtavan hieno tunne!

Elämä jatkuu entisellään, arki ei tule muuttumaan. Elämänasenne kyllä. Ei mitään järkkyjä muutoksia tai syöksyjä uuden tuntemuksen siivittämänä. Hiljaa hyvä tulee.

... eli jo ysin jälkeen - sunnuntaiaamuna! Ei vaan nukuttanut enää, eikä huvittanut jäädä makoilemaan, kun viimeisin uni pyöri ajatuksissa: olin työpaikalla, ja siellä oli jos jonkinlaista harmia menossa.

Saunan penkkiä en eilen löytänyt, sen sijaan roudasin kotiin hiihtimet. Kuin ihmeen kaupalla löytyi siistihkö, edullinen sukset+sauvat ja vielä niihin sopivat monot (mistähän mono-nimike on peräisin?). Säästin kahdella tavalla: ei tarvinnut mennä keskustan kaupoille, ja hinnassa yli 30% kaupan halvimmasta paketista.

Nyt enää inspistä odottamaan. Kun tuntisi täältä jonkun jolta kysellä laduista. Summassa on vähän hankala lähteä etsimään; ladun pään kun saisi selville, loppu kyllä sujuisi. Pakkasta olisi passelisti neljän asteen pintaan. Esikoinen kyllä piipahtaa puolilta päivin, joten siirrän laturetken viikolle. Nimim. Mukavuudenhaluinen Laiskimus

Ihanan hitaan rauhallisesti on tämä päivä lähtenyt liikkeelle. Puolenyön jälkeen päättyneen leffan vuoksi heräsin vasta kymmenen jälkeen. Muutama sähköposti aamiaisen jälkeen ja uutisten lukua. Muuripadasta olen kantanut tiskivedet altaaseen, ja kohta jatkan keittiöpuuhilla.

Tuumasin, josko pistäytyisin paikallisella kirpparilla tsekkaamassa; ostoslistalla olisi mm. penkki saunaosastolle. Sitten jos Cittarissa olisi vielä tarjoussuksipakettia myynnissä... tosin viikolla uutisoitiin, että kaikki suksipaketit olisi myyty pois, mikä ei ole ihme tällaisena upeana talvena.

Jos ei ole, niin ei ole. Sitten säästyvät rahat keväällä hankintalistalla olevaan fillariin. Päivät ovat jo piirun verran pidempiä, ja melkein pääsee valoisan aikana kotiin... namia.

... talviloma. Suunnitelmat yhä auki, ja saattavat jäädäkin. Ei viitsi enää lomastaan stressata, kun töistä sitä lajia saa aivan tarpeeksi. Itse asiassa olen suunnitellut nukkuvani, nukkuvani, nukkuvani, sitten ehkä nukkuvani ja mahdollisesti käveleväni oikein kauniina talvipäivänä lähiympäristössä.

Tulipa tehtyä soppari kuntosalille tänään. Paikassa vetosi ensimmäiseksi sen 24/7 eli mene milloin vain sinulle sopii. Ja sehän sopii; alkuohjauksen jälkeen selvinnee omin nokkineen. Tykkään käydä heti aamusta, kun sisäilma on vielä raikas, paikka on (toivon mukaan) rauhallinen ja työpäivä sujuu rääkin jälkeen kuin tanssi. On kokemusta.

Tästä alkaa uusi, uusiutuva elämäntapa? Ruoka-valintoihini olen jo tehnyt muutoksia, liikunta on seuraava jotta pääsen tavoitteisiini - entiseen itseeni.

... ja viikonlopun jälkeen talviloma. Monille riemullinen asia, minä vielä harkitsen, riemuitsenko. Tykkään toki, kun pääsen huilille töistä.

Nyt on turkasen väsy päällänsä, on tullut koneiltua melkein koko ilta. Auttaisikohan jos menisi nukkumaan, ehtisi nukkua seitsemän tuntia ennen pirahdusta? Kokeillaan.

... ja siellä vierähti toista tuntia. Aamuneljän tahattoman heräämisen vuoksi torkahdin jälleen hetkeksi lauteille. Alkaa tulla paha tapa; toivoa sopii ettei nukahda kokonaan. Häkämyrkytyksen vaaraa ei käsittääkseni kuitenkaan ole, sillä hormihan vetää suoraan taivaalle.

Lapsuudenaikainen ystäväni soitti juuri, kun olin vetäytynyt hetkeksi vällyihin, ja jaksoi puhua puoli tuntia. Olen tietenkin iloinen, että hän oli päättänyt soittaa juuri minulle, sillä se tapahtuu max kerran vuodessa. Näinköhän tänä vuonna tavataan, meidän kolmen kopla. Ollaan nähty vuodesta 1973, ja oikeammin aikuistuttua, tahtiin kerran vuodessa, joskus kahdessa.

Itse lähettelen mieluummin sähköposteja kuulumisistani, jottei kukaan vaivautuisi puheluistani kesken kiireidensä, heillä kun on vielä perheet kasassa. Merkillinen on maailma. Yli viiteenkymmeneen vuoteen mahtuu tuhansia kohdattuja ihmisiä, ja kuinka moni heistä jää vierelle?

Kova, vuoden eka todellinen työpäivä. Asiakkaat ovat palanneet sorviensa ääreen ja sillä on suora syysuhde meidän työmäärämme lisääntymiseen. Hyvä jos ehditti hengittää tänään, tauotkin menivät miten menivät, joko pikaiseen kahvit seisten huiskaisten tai sitten työn merkeissä. Sille ei vain voi mitään.

Iloinen ylläri sen sijaan oli, että 35 vuoden jälkeen osaankin tehdä vielä sukan. Kantalappuineen, kiilakavennuksineen. Oli aika juhlava tunne, kun pystyin soveltamaan ohjetta suoraan, ilman isompia aprikoimisia. Ei tämä vaikeaa olekaan. Eri asia on sitten sukan ulkonäkö, puhumattakaan sen parista joka on vielä kerällä...

Ihan tyytyväinen voin siis olla tähän päivääni. Sunnuntaina koin yhden mukavan ahaa-elämyksen ja tänään toisen. Molemmat liittyen lähivuosien tapahtumiin. Ei paha?

Huoh. Hiukan helpottaa ajatus seuraavan viikon talvilomasta :) Loma on lomaa, vaikka sen viettäisi mökissään. Funtsin kyllä Länsinaapurissa käyntiä, sillä pojulta joululahjaksi saamallani vaparilla. Nyt voisi käydä ihan keskellä viikkoakin! Hassua kyllä, mieluummin piipahtaisin Tallinnassa, sillä kolmen vuorokauden kuluttaminen reissun päällä ei oikein houkuta.

Sitä odotellessa siis pakerretaan kova viikko. Vanhaan malliin: kun maanantaina aloittaa, on jo melkein perjantai. Uskomatonta mutta totta. Muissa työpaikoissa en ole tällaista ajan kulumista huomannut.

Vaikka, perjantaina on taas viikkoa VANHEMPI.