Tuuli kolkottaa puissa

... ja ikkunasta näkyvä omenapuutarha on hätää kärsimässä, kun myrskytuuli riepottaa oksia sekä vähäisiä lehtiä miten tykkää. Sadetta on tuupannut aamusta asti, ja olipa viheliäinen olo kun oli käytävä ulkoilmassa. Nyt loppuilta sisällä kynttilöiden hohteessa, villasukat jalassa ja fleeceä yllä. Sisälämpötila reilu plus 20, kyllähän tässä pärjää kivasti. Viime vkl lisäsin fyllit venttiileihin, yksi enää laittamatta.

Nappien vaihto toimii. Uni on säännöllisen pinnallista, mutta sitä saa lähes riittävästi. Unta enemmän kuin valvetta, siinä parannus entiseen. Päikkärit antavat yhä odottaa itseään; tänään haukotutti niin makeasti että jo ehti toiveikkuus päälle: nyt varmaan onnistuu! Vielä vällyn alla tuntui, että nukahdus on sentin päässä, niin oli painava olo. Sitten se vaan loppui, ja oli luovutettava jälleen kerran.

Ystävä oli täällä la-su. Normikuviot ja kunnon lavatanssit. Oli ehkä toiseksi paras tanssikerta (eka kerta oli paras!) sillä nyt ollaan annettu luovuudelle tilaa ja uskalletaan mennä vapaasti, ilman pakonomaisia tanssiaskelien toistoyrityksiä. Ollaan myönnetty, ettei meistä tule milloinkaan sellaisia taitohyppelijöitä, joita aina lavalla näkee. Toistaiseksi ollaan myötäilty hyvin, ja naurettu välillä katketaksemme A. koska kuvio onnistui B. koska kuvio ei onnistunut.

Tt-lääkäri pisti ylös pari tapaamispvm sekä antoi kirjasuosituksen ja vielä pohti työhönpaluun eri vaihtoehtoja.