Melkein keskellä viikkoa

Ja päivät kuin unta vain... kohta on jälleen viikonloppu, juuri kun edellisestä on toipunut. Edellisestä huilista nimittäin, ei siinä muuta toipumista ollut. Työtunnit kuluvat niin älyttömän sukkelaan, ettei sitä tajuakaan.Tauonpaikat ovat käteviä katkoja, sillä kohta töihintulokahvin jälkeen on jo ap-kahvi, eikä ole kuin huraus kun lounastetaan.

Koko ajan pakerretaan kukin omien juttujensa parissa, välillä sadatteluja ilmaan heitellen tai muita kommentteja. Avokonttorissa on puolensa - myös ne ikävät. Toisinaan pyrähtää iso jengi tiloissa, ja voi herranjee sitä kaakatusta ja kalkatusta. Ihan kuin eivät tajuisi että jotkut työskentelevät puhelimissa!

No, tästä syystä kartoitettiin tuplaluurien tarvetta. Minä poikkesin ruodusta, ja kysyin josko saisin vain yhden korvallisen. Kaikenmaailman pannat puristavat ohimoita niin, että luulenpa niissä olevan jo painaumien. Sellainen handsfree olisi kätevä. Ei suoraan luvattu...