Äipänpäivän ilta

Olihan viikko - tuntuu että jäin töissä vähän jälkeen. Ensi viikolla saan rästit kiinni, ei epäilystäkään. Melkoista haipakkaa. (Jälleen sataa...) Perjantaina olikin aika tattis olo. Polkaisin töistä suoraan palstalle, ja ilokseni huomasin että kaupunki oli vetänyt vedet. Sopivasti pääsin kastelemaan peltoni, sillä illasta alkoi sataa oikein kunnolla. No, kesken saavin täyttämistä tuli puhelu...

Tuttuni soitti, ja ilmoitti olevansa stadissa hukuttamassa surujaan. Pyysi paikalliseen, johon oli seuraavaksi menossa. Harkitsin tovin, sillä perjantai-illat ovat ehdottomasti ominta aikaani. Lupasin kuitenkin. Puhelun päätyttyä palstalleni kömpi naapuriviljelijän eukko, joka uhosi melkoisessa kierteessä, että varoisin vikittelemästä hänen miestään (eläkkeellä...). Olin jo melko puhki kaikesta, joten hiukan kovasanaisesti kehotin häntä siirtymään omalle plantaasilleen.

Loppuilta meni tuttavani viininjuontia ja lisääntyvää humaltumista seuraten. Suru oli ymmärrettävää, joten koetin empatiseerata. Viimein tilasimme hänelle taksin, itse ehdin fillarilla ovelleen samaan aikaan. Varmistin hänen kotiin pääsynsä ja valuin sitten omaan luukkuuni.

Lauantaina oli kylän siivoustalkoot - meitä oli 3 hlöä vesisateessa... Kyllä palelsi loppuillan... Tänään pääsin vihdoin palstalle; tein loput penkit ja lannoitin ne. Olinpa siellä ollessani onnellinen... Illaksi tulivat kaikki poikaseni päivälliselle. Eka oikea äipänpäivä, kaikki yhdessä!