Hidas päivä...

... on mahtavaa kun tietää ettei ole kellonaikaa mihinkään. Aamupetissä tuli vetkuteltua vain vartin verran, kun ei ollut kummempia ajateltavia. Aamiaisen jälkeen (ei parvekkeella, sillä ne on ollut pakko tyhjätä rempan tieltä) korjausompelua, ja sain tutun puolihameen lavennettua 1,5cm - eli pikalaihtarille hän joutuu, jos aikoo ensi lauantaina siihen mahtua :)

Aamupäivä siinä kuitenkin hupeni, eikä haitannut sillä ilma oli aika kostea. Yhdeksi pääsin palstalle, ja kyllä tuntui hyvälle saada happea keuhkoihinsa. Rapiat kuusi tuntia sain kulumaan, vuoroon tuli vettä-tuulta-aurinkoa. Muutamat siemenet piilotin, ja rakensin viimeisen marjapensaan kehikon. Hataran näköinen, kun ei ollut enää kunnon matskua.

Kotiuduttua aika on mennyt vain lojuessa (no, pari koneellista pyykkiä) ja skypetellessä. Myös hain netistä italiankielistä verkko-opiskelua ja saatoin jopa löytää pari sellaista. Olen tullut tulokseen, etten ehdi mihinkään opistoon tai Istituto Italiano di Culturaan jossa joskus opiskelin. Ehkä tässä vielä innostuu opiskelemaan oikeasti.