Kauankohan katsovat töissä näin ärtsyä akkaa.... Selän järsiminen jäytää mieltä ja saa kohta sekopäiseksi. Tämä oli odotettavissakin eilisen ekan hoitokerran jälkeen, mutta kun ei ole järjellistä syytä olla huonotuulinen, niin hävettää anyway.
Ja sitten joku tulee sanomaan jotta: "Sinä se et paljoa puhele tai vastaile..." Kommentti tuli, kun aamusta olin ottamassa ekaa kahvikupillistani ja sisään ryykäsi se yksi tyyppi, jota koetan välttää parhaani mukaan. Välttää sen vuoksi, että toisinaan hän kysyy kuulumisia, kuuntelee minuutin verran ja sitten aloittaa tyyliin: "... joo mä tiedän, mulla/mun kaverilla/mun äidillä tms. oli ihan sama juttu..." ja jatkaa jaanaamistaan viisi minuuttia.
Onko siis ihan jokaiseen tokaisuun pakosta otettava jokin kanta? Eikö riitä jos vaikka vain ynähtää osoittaakseen että on läsnä ja kuullut jonkin (tyhmän) huomautuksen kuten ".. onpa nättejä kukkia" tai "... voi että ottaa pannuun..." tms. johon ei oikeasti keksi mitään älykästä - tai ei vaan huvita nähdä sitä vaivaa että avaa suunsa ja vastaa jotain yhtä tyhjänpäiväistä? Siis minä en ole mikään tyhjänkalkattaja, ja mielelläni pitäisin tästä oikeudestani kiinni olla hiljaa jos siltä tuntuu?
5 kommenttia
lindagee
30.6.2011 21:41
Tuttu kokemus ja tuntemus tuli tosta sun jutusta. Ihmisethän usein kysyvät "Miten sulle menee", tai muuta vastaavaa - mutta eivät kertakaikkiaan JAKSA tai halua kuunnella mitä toinen siihen vastaa, jos ei se ole jotain 'mitäs tässä' -diibadaabaa. Astetta raivostuttavampi ilmiö on itselleni tullut hyvinkin tutuksi. Kun kysyttäessä (vaivoistani) ryhdyn jotain kertomaan, kysyjä keskeyttää minut tylysti, ja ryhtyy julistamaan miten hän on SELVIYTYNYT vastaavista vaivoista loistavaan kuntoon. Siis jos kerron kävelemisen vaikeudesta, toinen ylistää omaa kävelykykyään. Jos puhun unihäiriöstä, toinen kehuu miten mahtavasti häntä nukuttaa nykyään, vaikka ennenkin nukutti hyvin. Jos yritän selittää jotain ahdistuspaineista, joita kroonistunut kipu elämään lykkää, toinen kehuu suureen ääneen miten hänen elämänsä on niin ihanasti kaikista ahdistuksista vapaata. Jotenkin muserrun noissa tilanteissa hetkeksi. En voi kuin vaihtaa puheenaihetta tai poistua paikalta. Itsekseni ajattelen, että noin mahtipontinen reagointi kertoo jälleen kerran lähes kaiken toimintamme taustalla olevasta vahvasta voimasta: pelosta. Nuo julistukset ovat ikäänkuin loitsuamista, jolla ihminen yrittää pitää loitolla samanlaisen ankean ahdistavan kohtalon, joka toista on kohdannut...
Mikä siunattu tunne sitten, kun ehkä vuosikausien jälkeen kohdalle osuu jotain samansuuntaista kokenut ihmisolento, joka tajuaa puolesta sanasta (tai jopa ilman sanoja!) mitä yritän kertoa - eikä katsele minua puolisäälivä ylemmyydentuntoinen tai alentuva ilme silmissään. Siis SE katse, joka sanoo: "Ei sulla ole täydelliseksi tai täysivaltaiseksi yhteiskunnan/ihmisyhteisön jäseneksi enää mitään pääsyä, koska sä ET täytä kriteerejä."
Vastaa kommenttiin
Rujokki
30.6.2011 22:48
Joo, kertoo mielestäni ihmisenä kehittymisen asteesta, miten ihminen ihmistä kuuntelee/ymmärtää/kohtelee? Saman kokenut tyyliin: "Juu, mulla kans oli tollanen juttu, mut sit aloin duunaa sitätätätuota ja KAIKKI ongelmat hävis!!!" Parasta oli, kun ex-avoanopin käly sanoi silmälaseista puhuttaessa, että hän on AINA jumpannut silmiään, ja SIKSI hänellä ei olekaan silmälaseja...
Maailmassa olisi tosiaan paljon luontavampi ja mukavampi liikkua, jos tietäisi siellä olevan vain myötäeläviä, toisten tunteita arvostavia tyyppejä. Silloin voisi itsekin olla luonteva, ja toisille mukava ihminen? Nyt on oltava jollain tavoin varuillaan koko ajan, ainakin mikäli ei halua itseään liiskattavan ylemmyydentuntoisella paremmin-asioista-tietävällä asenteella...
Vastaa kommenttiin
lindagee
1.7.2011 22:19
Täytyy vielä tähän kohtaan kaivella epämieluisien muistojen arkistosta muutaman vuoden takainen tapaus; sinänsä kovinkin surettava. Kyseessä kun on ihminen, joka oli aikanaan pitkään läheisin ja tärkein ystäväni. Yhdessä koettiin monenlaiset vaiheet ja jaettiin kokemukset. Sitten tuli maantieteellistä välimatkaa hänen muutettuaan maailmalle, ja yhteydenpito harveni. Jokunen vuosi sitten tämä ystäväni oli saapunut vuotuiselle kesävisiittilleen Suomeen, ja virittelimme pitkästä aikaa puhelimitse syvällisempääkin keskustelua. Yritin hieman avata ja valottaa elämäni rankempiakin kokemuksia tietyn riippuvuuden osalta, johon tämä ystäväni näpäytti heti: "Eihän sulla SELLAISTA ole. Otat vaan samanlaisen asenteen kuin mulla, niin ei tarvitse tuollaisten ongelmien kanssa päätään vaivata. Eihän mullakaan koskaan ole ollut mitään ongelmaa. Otanhan mä nytkin tässä siideriä." En ollut uskoa korviani, koska ihminen sentään työskentelee hoitoalalla, joten luulisi ihan oikeata aitoa tietoakin olevan mm. riippuvuuksista. Samanlaiset vankkumattoman rautaiset ohjeistukset on tullut pysyvästi hajonneiden polvien tai ihmissuhdekuvioiden hoitamiseen - siis vaikka hän ei muuten olisi pitänyt vuoden mittaan mitään yhteyttä, eikä tietäisi päivittäisestä elämästäni yhtikäs mitään. Akuuteimpien mielenpahoitusten mentyä ohitse pystyin vain toteamaan, että kaikkia ystävyyksä ei sitten kuitenkaan ole tarkoitettu elämän mittaisiksi. Ehkä meidän toimiva ystävyytemme aikanaan perustui siihen asetelmaan, että HÄN kertoi miten asiat ovat, enkä minä ryhtynyt kiistämään. Omaa elämääni tai terveyttäni tai sairauttani koskevissa asioissa joudun kyllä varamaan sen viimeisen sanan itselleni, olenhan ns. KOKEMUSasiantuntija siinä kohtaa :))
Vastaa kommenttiin
Rujokki
1.7.2011 22:28
Kyllä näin, ja enempiä mielipahoituksia välttääkseen on tosiaan yksinkertaisinta olla tapaamatta/kohtaamatta tuonkaltaisia bessewissereitä - vaikka siten saisikin tylyn, kommunikointikyvyttömän tyypin maineen. Tahi sitten pakolla tavatessa puhua tyhjänpäiväisiä mikäli siihen kykenee. Kuten FB totesikin: hiljaisuus on täysin aliarvostettu taitolaji...
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 10:38
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin