Hiljaista

Eipä ole tarvinnut äänijänteitään tänään kuluttaa. Muutama sana vaihdettiin mumman kanssa aamupäivällä, kun osuttiin tiellä vastakkain. Olin siirtelemässä lumia tien yläpuolelta alapuolelle, jottei tie menisi keväämmällä aivan velliksi. Mumma siihen, että anna olla, ei tarvitse (vaikka aiemmin on painottanut nimenomaan tätä asiaa).

Pyykkikone jumputti niin isosti, että lingotessaan pudotti viereisellä tasolla olleen kynttiläalustan. Seurauksena kahden lasilyhdyn sirpaloitumisesta aiheutunut huolellinen siivous. Tiedä oikein, miten koneen saisi tasapainoitettua niin hyvin, ettei tärisisi. Tassujen alla on jo korokkeita yms.

Loppupäivä on mennyt torkuilla (jotka keskeytyivät isän soittaessa grrr), uutta vakuutustarjousta tutkaillen, ajastimen sielua tutkien (kellon sisukset olivat yllättäen romahtaneet ja pudonneet lumeen...), ja muissa pikku askareissa. Ei millään huvittaisi valmistautua töihinmenoon... Aamun salilla käynti keventää kyllä ajatusta.