Huoh eka työpäivää

... oli taas pää sumeana. Sumeana siksi, ettei ajatuksille jää mitään tuuletusaikaa kun puhelin soi/tehtävät pitää tehdä/kaikki heti nyt. Ja, sitä samaa tulee olemaan jouluun asti. Tosin tämä päivä oli pikkuisen huomista armeliaampi, sillä mulla oli puolet päivästä kertaviikkojobia.

Vähän kenkku työmatka mennä autolla. Olen pähkäillyt mikä olisi suorin/selkein/vähiten vaarallinen reitti, ja pitänee kokeilla kaikki mahdolliset. Hlinnan motari on kuuleman mukaan vaarallinen lukuisien kolareidensa vuoksi. Toinen reitti on 5 km pidempi, ja kestää kolme varttia (28 km!) 60 rajoituksien ja ruuhkan vuoksi.

Ehken sen parhaimman vielä löytää, jos ei ekana aamuna osunutkaan oikea valinta. Illasta tappelin vielä eilisen hyllykköni kanssa, ja perin työvoiton! Taivasosuus siinä tosin meni, ja pikkuisen vahinkoakin syntyi. Pitänee pyytää kirves jotta voi pahimman kiukkunsa purkaa halkojen hakkuuseen!

On tämä. Siinä vaiheessa kun tulee mieleen että helkkari kun aina on yritettävä ihan vain itsekseen ja ilman apuja (itsesääli), seuraava ajatus onkin muistuma epähenkilöstä ja yhteiselosta hänen kanssaan... taas maistuu yksin yrittäminen!