Huoh...

ja viikon ensimmäinen pulkassa. Kyllä osaa olla tylsääikävää. Olen vasta reilun vuoden ollut näin, ilman yhtäänketäänmissään. En ymmärrä, kuinka kukaan jaksaa sellaista vuosikausia, jopa -kymmeniä. Niin vain on. Hatunnosto kaikille sellaisille, jotka siihen kykenevät. Ihan tosi.

Kävin tänään peräti kahdessa asuntoesittelyssä. Toinen oli kallisneliöinen ja lisäksi ärsytti kun lukuisat katsojat kävelivät sisälle kenkineen ja minä sain sukkineni talloa kivenmurikoiden päällä; sateinen sää tuo hiekat sisälle. Toinen oli muuten ok; pohja oli loistava ja yhteydet uskomattomat. Niin uskomattomat, että asemalle ehti kun näki ja kuuli junan menevän ikkunan ohi...

No, taitaa tosissaan olla huono päivä tänään. Sosiaalisen tai sellaisena itseään pitävän on vaikea tottua olemaan yksin. Tulee mieleen kummallisia ajatuksia mm siitä että ei oikeasti ehkä olekaan niin sosiaalinen; tai että ihmiset viime käänteessä ovat nähneet mikä minä olen eli ei mikään; tai jotain muuta vastaavaa. Miten vain, mukavaa se ei ole. Ketuttaa.

Taidan paremman puutteessa mennä nukkumaan; silloin ainakin olen hyvässä seurassa...