Jo helpotti

... nimittäin työpaikan suhteen. Eilen pudotettiin se viimeinen pommi, joka katkaisi tämän kamelin selän. Hämmästyin huomatessani, että tämä päivä sujui lähes hilpeissä merkeissä; olo oli niin tyyni kuin ei pitkiin aikoihin. Tarkastellessani tätä outoa tilaa tajusin, että ei se muusta voi olla aiheutunut kuin että sain tavallaan luvan edes yrittää vaihtaa työpaikkaa.

Hakuja olen tehnyt koko tämän vuoden ajan, ja hakemuksiakin lähettänyt sitä mukaa kuin sopivia paikkoja on tullut tyrkylle. Yksi tylytys on tullut, muut ovat olleet mykkiä.

Tästä eteenpäin ei tarvitse kuitenkaan enää potea syyllisyyttä siitä, että huolimatta hienosta työpaikasta tässä muka oltaisiin kiittämättömiä tai omasta parhaastaan tietämättömiä... Tulta päin, ja uutta kehiin!