Jos kirjoittaisi pitkästä aikaa

... reilu viikko on mennyt. Väliin mahduu nuorimmaisen konfirmaatio, joka oli fiasko mitä ihmissuhteisiin tulee. Miten tuntuukin, että joku (ex) on niin täysin ukottunut, että etten pahemmin sanoisi niin peräti dementointunut. Käsittämättömän vaikeata tulla toimeen ihmisen kanssa, joka mm. kieltää kuulonsa aleneman, josta syystä monet asiat jäävät menemättä perille haloo. Sitten ei ymmärrä kun muilla käämit palavat.

No, sen jälkeen oli muuten vain railakas viikko. Siis, töitä piisasi ja muutama kokouskin. Lauantaina kävin oman alani messuilla - ekaa kertaa muutamaan vuoteen näin kollegoja. Sepä oli kuin isku päin kasvoja. En ollut tajunnut, kuinka paljon kaikki se minulle merkitsee. Nyt kaikki oli siinä edessä, ja mielen täytti sellainen tunnelataus että...

Sunnuntai-iltana paikallisessa leffakerhossa "In the mood", oikein todella hyvä kiinalainen pätkä. Kaunista kuvausta, kaunista musiikkia. Kohtauksien värit olivat uskomattomia; kaupungin kivitalojen harmaiden ja ruskeiden eri sävyjä, varjoisia, hämäriä tai pimeitäkin valaisuja. Sunnuntai päättyi siis hyvin.

Tänään paikallisten kotisivujen ensimmäinen päivityskerta; lisäsin vain kuvia.