Kolmen päivän työrääkki

Nimittäin kävi niin, että vkl-tapahtuma putosi osastomme käsiin kuin pommi. Ma-ti-ke tehtiin parhaamme jotta asiakkaille koituisi mahdollisimman vähän harmia, mutta ei siitä ainakaan kiitosta saanut, päinvastoin. Silmät korvat täyteen lankoja pitkin, siinä kiitos. Pommia puretaan vielä kauan.

Työ se on joka elättää juu. Vähemmälläkin elatuksella pärjäisi... Luin jostain, että kovaa aivotyötä tekevät kuluttavat veren kuljettamasta hapesta jopa 50%. Miten tällainen astmaatikko sitten jolla on hapenottokyky muutenkin olematon? Alkaa tuntua siltä että parasta olisi palata vanhaan fyysiseen työhön. Ai mutta ei sekään onnistu kun on tämä selkävaiva ja brakanneet olkapäät.

Juuri nyt ei ole kovin valoisa olo. Osansa vaikuttanee tunti sitten testimielessä ottamani puolikas diapam. Testaus sen vuoksi, että lauantaina isän hautajaisissa tietää miten lääke toimii ja uskaltaako ottaa ollenkaan. Onnekseni saan esikoisen kuskiksi, sillä perjantaina suhaan hänen luokseen. Taisi tulla aikainen nukkumaanmeno tänään...