Mitähän tässä

... tekisi? Loppujen lopuksi huojentava ajatus, että maanantaina pääsee jälleen töihin. Parin päivän saikkumakuu muistuttaa jälleen kerran perusterveyden arvostamisesta. Tai, eihän sitä ammatti-ihmisen silmissä ole perustervekään kun on astmaa yms. taustalla :) Tarkoitinpa lähinnä sitä, että kun ei ole elämistä pysäyttävää sairautta, niin sen arvostaminen heräsi jälleen kukkaansa.

Jospa tuo selkää ja lonkkia repivä vihlonta on ohi maanantaihin mennessä? Ainakin puolen kilometrin kävely kokouksesta kotiin sujui kuin tyhjää. Isoimmat ongelmat näyttäytyvätkin istuessa, ja sitähän työpäivän mittaan saa harrastaa usean tunnin ajan. Muutamilla on sähköpöytä, mutta niitäkään ei ihan vähin perustein asennuteta.

Kevätkokousta valmistava ilta oli mielenkiintoinen. Tuli mm. lopullinen siunaus päätökselle antaa kotisivujen vetovastuu allekirjoittaneelle. Enää tarvitsee keskustella aiheesta ylläpitäjän kanssa sekä saada lopulliset briiffaukset uppo-outoon ohjelmaan. Kantapään kautta olen muutamat päivitykset sinne vienyt, mikä ei ole järin tuloksekas työskentelytapa :)