Mitenkähän käy

... ensi sunnuntain Naisten Kympille osallistumisen kanssa; palasin juuri kolmen km:n kävelyltäni, ja oli viittä vaille etten kääntynyt takaisin jo ensimmäisen sadan metrin jälkeen. Lonkista vihlaisi todella synkästi. Matkanteko jatkui kuitenkin, sillä takaraivossa väikkyi isän sinnikkyys, kun hän poliosta halvaannuttuaan treenasi mahakelkalla lihaksiaan.

Uskalla kohta mennä nukkumaankaan, kun tietää aamun vaikean ylösnousun. Tai sitten on nukuttava soffalla puoli-istualtaan. Onneksi se ensimmäinen vakisärky on loiventunut, ja lähinnä tuntuu kun seisoo paikallaan tai istuu normiryhdikkäänä. Työtuoli on viittä vaille selkäkeikkaa menossa :)

Tuli ihan lämmin kävellessä, oli jotenkin kosteahko, hapekas ilma. Harsojen alla pilkottaa ekat millinkokoiset vihreät lehdykät - salaattia! Vesisaavi on puolillaan vettä. Tästä kun ilma lämpiää, kesä lehahtaa vauhdilla käyntiin ja kohta ollaan kuin tropiikissa!