Nyt ei väsy enää tästä pahene...

sillä viime yö meni harakoille pojan kotiuduttua töistä. Minulla oli varalla vain korvatulpat, ja vaimensivathan ne äänet, eivät kuitenkaan tuoneet unelle jatkoa. Nyt tuntuu että silmät menevät aivan eri tahtia ja virheitä tulee koko ajan.

Muutoin päivä meni väsymystä lukuunottamatta hienosti. Samat kuviot mennen tullen ja paljon uutta siinä välissä. Kotiin palattuani ryhdyin asunnon etsintään ja löysin kohtalaisen kivan pohjaltaan ja laitoltaan. Sijainti vain oli 2km sivussa... ehdin kuitenkin olla muutamassaa viestinvälityksessä kämpän välittäjän kanssa. Puuttuu vain rahoitus. Hah. Näinköhän ensi viikolla tapaamani pankki-ihminen malttaa pitää naamansa peruslukemilla kuullessaan millä edellytyksillä kuvittelen saavani ison kasan rahaa :)

Nauroi tai ei, yritettävä on. Jos ei mitään yritä, ei saa edes näpeilleen. Muusta puhumattakaan. Se muu on varmaan niin hankalan takana, että mainoslauseista huolimatta pankista tuskin haluamaani löytyy. Mikä muu? No se elävä ihminen joka meikäläisen bongaa ihan huomaamatta.

Ulkona alkoi tuulla ihan tosissaan, pitänee laittaa ovia pienemmälle.