Oijoi

... miten onkaan taas olo kuin kissalla kermakupilla :) Piiiitkän aamun jälkeen taas yksin - mutta ei yksinäinen olo. Viimeiset pari kolme tuntia kuluivat puolentoista hengen tuolissa istuen (voiko noin sanoa), ja kaikenmaailman asioita haastellen...

On huojentava helpotus, että maailmassa on ihminen, jolla ajatukset ovat samalla aaltopituudella ja jonka kanssa on äärimmäisen yksinkertaista ja luontevaa keskustella. Edellisessä elämässä kun keskustelut sujuivat vastapelurin ehdoilla ja hänen ajatusmaailmaansa mukaillen. Tai olisi pitänyt sujua. Siksipä jouduinkin niskaperseotteella kartanolle ja maitojunalla kotiin.

Loppupäivä sujunee samalla lazyday-mentaliteetilla, sillä en ole varannut mitään ehdotonta äksöniä tehtäväksi. Lomaviikko on myös edelleen avoin, ja aion mennä päivä kerrallaan. Suunnitteleminen ei ole ominta alaani...