Onneksi jo torstai...

... josta seuraa että huomenna on perjantai ja sen jälkeen VKL!!! Meikä on nykyisin niin ärtsy ja sotajalalla, etten itsekään näin viihdy, muista en tiedä. Ikäkö tätä teettää, vai mitä on tapahtumassa? Jopa entinen suvaitsevaisuus karisee vähän kerrassaan; tänään ärsyttää tämä, ja huomenna lisäksi tuo.

Käväisin tulomatkalla isää katsomassa. Hän on viikon ajan vanhainkodilla jotta äiti saa huilia. Oli yllättävän virkeän ja hyväntuulisen oloinen, vaikka tiedän ettei laitoksissa viihdy. Pakko vain sanelee. Vanhat ja päästään terävät molemmat, isän liikuntarajoitteisuus vain on jo liikaa äidille.

Puolivälissä kotia poju soitti, että tulee kohta mun luo syömään ennen töihin lähtöä. Polkimet saivat kyytiä, että ehdin kotiin ja ruokaa laittamaan - aikaa hänen työhönlähtöönsä oli 20min. Suoriuduin kunnialla. Illan putsasin lahjaksi saamiani suppiksia ja laitoin niistä huomisen lounaan - samaa söin tänäänkin.