Päivän kootut...

... joista ei mitään eeposta kylläkään ehtinyt kertyä. Tapahtuma joka eniten vaikutti lienee ollut esikoisen ilmoitus siitä, että keskimmäinen keskeytti intin eilen. Jotenkin tuntui, että sydänalassa jysähti silleen kätevästi. Sen jälkeiset ajatukset ovat pyörineet lapsoseni mahdollisessa mielentilassa, keskeyttämiseen johtaneissa fiiliksissä jne.

Itseäni, joka olen jokseenkin peräänantamaton (myös sanan varsinaisessa merkityksessä), pohdituttaa, mikä saa oman jälkeläisen luopumaan kahden päivän jälkeen ns kansalaisvelvollisuudesta so. -oikeudesta. En ole missään tapauksessa militaristi, ei kolmen poikalapsen äitee voi ollakaan, vaan kuitenkin odotan nuorukaisilta tiettyä jämäkkyyttä. Ok, tiesin kyllä että mahikset olivat 50/50 josko lapsi ottaa intin omakseen tai sitten ei.

Tämä tieto perustuu siihen, että kyseinen jälkeläinen on lähes kopio itsestäni, joten tiedän odottaa tällaisia yllätyksiä. Itselläkin on taipumus 'hypätä ilman laskuvarjoa' ja siten omat vanhempani lienevät olleet samoissa fiiliksissä menneiden 50 vuoden ajan.

Huoh ja huhhuijaa. Nuorukainen tullee käymään viikonloppuna; toivon että saamme hyvän keskustelun aikaan.