Rajoitettu ja rajattu työpvä

... eli purkasin vain spostisumaa, jota riitti ja riitti ja riittää yhäkin. No, tein toki pari ISOtöistä tilastoakin ja sähköpostin tiimoilta parit toimeksiannot. Sen sijaan muut päivittäistoimintoni oli jaettu työkavereille, ja kotiin "määrättiin" lähtemään klo 16. Lähiesimies oikein kurkkasi ovelta klo 16:06, olenko varmasti lähdössä. ISOpomo (siis se joka "kutsuu käymään huoneessaan") ja muutkin olivat oikein herttaisia tyyliin: tervetuloa takaisin töihin - mitä sulle kuuluu - miten voit. En ole kyyninen, en...

Edellinen yö meni huonounisesti, ja nassu on yhä turvokkeessa. En liene ollut häävi näky kun katsoivat ikään kuin säälivästi? Toki uuvuttikin, mutta klaarasin päivän sisulla. Tulevaisuus ei näytä valoisalta, sillä työtä on ehdottomasti liikaa. Siis: minä EN ole laiska tai saamaton enkä siksi nurise.

Juuri palasin kyläyhdistyksen sääntömääräisestä kevätkokouksesta, joka kesti 3,5h. Alustus oli mainio ja mielenkiintoinen, vahinko että kyläläiset olivat niin harvalukuisina paikalla. Heitä ei todellakaan kiinnosta oman kylän asiat, tapahtumat, kehittäminen tai mikään mikä liittyy asuinympäristöön. Tämä on valitettava havainto täällä asumieni 3,5v ajalta. Jos ei ota osaa so. ole mitenkään aktiivinen, ei ole oikeutta nurista puutteistakaan?

Mikäli löydän työpaikan ja se sijaitsee jossain ihan muualla, voipi olla että minä joudun tämän lintukodon jättämään. Sitä murehdin vasta sitten.