Synkkä yksinpuhelu osa: ties kuinka mones

Tulipa pestyä tänään sauna. Normi toimenpide ennen juhannusta? Siellä riekkuessa selkä oli välillä sellaisessa jännityksessä että vihlaisi kunnolla, mikä oli ihan luonnollista. Sitten istahdin portaille lounastamaan ja eikös juiliminen alkanut välittömästi. Syönnin päälle oli kuolemanväsy fiilis ja siksi vetäytyminen vällyihin paikallaan.

Torkuskellessa funtsin monia asioita. Mm. tätä sairastamista: miten kykenen tästä eteenpäin touhuamaan ilman pysähtymistä, mikäli haluan välttää kivun? Pyydänkö huomenna 2. fysiatrikonsultaatiota? Mitä jos tämä onkin jotain aivan kamalaa, joka ei ole vielä vain selvinnyt? (Lisäys klo 15:30 tk-lääkäri soitti, lisäkilppariarvot koholla... ultraan ja seurantaan siis.)

Sitten mietin eilistä iltaa. Lämmitin saunan, ja olo oli ihanan rento ja seesteinen. Siitä ilosta pistin ystävälleni tekstarin istuessani ulkoportailla löylytauollani. Kirjoitin "Mitähän romantiikkapillereitä minä olen ottanut kun on niin kaihoisa olo? Eikä tunnu yhtään pahalta :)". Kohta tuli vastaus: ”Voi sua, se on kesä varmaan :) Ja kotiviini?”. Hmm-mm.

Kuvittelisin, että kuka tahansa naispuolinen ihminen ymmärtää, miksi pahoitin mieleni... Sitten ajattelin vielä: oliko vastaus tyypillistä miessukupuolelle, vai olisiko joku toinen mies voinut laittaa toisenlaisen, romanttisen vastauksen? Eli: oliko vastaus ihan ok ja minun vain ohitettava mielipahani turhanpäiväisenä nipotuksena... No juu, en tokikaan vedä hernettä nenääni ja katkaise ystävyyttämme tämän vuoksi. Odotan vielä, ja annan ystävälleni monta uutta tilaisuutta :)