Taas yksi päivä

Olipa kiva avata silmänsä, kun katse osui siniseen taivaaseen: sade oli laannut. Muutoin aamu oli ollut unen puolesta varsin katkonainen, ja syystä heräsin vasta kymmenen jälkeen. Selän aamutreenit eivät sujuneet vaan alkoi kipuilla jo toisen liikkeen aikana. Lopetin siis. Kun ei ole varmuutta kivun aiheuttajasta, vähän aprikoituttaa mitä voi ylipäätän treenata? Toki vatsan syvien lihaksien harjoittaminen pitäisi olla ok?

Kävin täydentämässä jugurttivarastoani sekä hankkimassa muutaman muun tarvekalun. Myös löysin aika hyvin istuvat alefarkut - vihaan housujen sovittamista! Kotiuduttua oli puhki olo, mut aloin mansikoiden putsaamisen jotta ehdin ne vielä keittää. Kattilan ollessa tulella pistäydyin välillä ulkona. Palatessani hellalla oli ilmiliekit... Tyypillistä: vaikka mulla on sammutuspeite käden ulottuvilla, ensi reaktio oli kaataa vettä levylle :) Olin laittanut väärän levyn päälle, ja sen päällä ollut sähköwokki oli melkoisen sulanut... karmea käry.

Siihen hätään soitti poikaneljännekseni, joka oli E-Pohjanmaalta käymässä Hesassa. Sovittiin kahvittelut - puolen tunnun kuluttua! Tuli pikkuinen hätä ja härdelli, kaikki ovet ja ikkunat levälleen pahimman käryn häivyttämiseksi. Tulivat poikaset tänne, ja viipyivät pari tuntia! Jopa kuskina toiminut, minulle vieras nuorukainen, oli niin mukava että meillä juttua riitti loppuun asti. Lämmitti vanhan mieltä :)