Tillintallintaivasalla

... tai ei nyt taivasalla kuitenkaan. Pääpyörällä tästä viikosta, aivan on hurlumhei-olo. Kysymys siis työstä ja sen runsaudesta/laadusta. Kivahan se on että tarvitaan... Aivan mieletön miehistökaato, ja kun yhdestä päästä tokenevat työn ääreen, jo toisaalla lakoavat. Elän toivossa, että säännölliset salitreenit ovat kohottaneet peruskuntoa ja ehkäisevät siten taudeilta?

Muualla, lookissa nimittäin, treenit eivät näykään. Keksin kyllä tänään yhden hyvänkin puolen tässä, mutta sitä en tähän kirjoita. Uusittu ohjelma tuntuu hyvältä ja eloisalta kaiken laitejumputuksen jälkeen. Vuosisoppari päättyy parin viikon kuluttua, ja jatkuu (minun puoleltani) kuukauden jaksoissa. Hyvä diili.

Jospa tämä tästä vielä iloksi muuttuu. Päivät pitenevät silminnähden ja lumi sulaa vesisateiden myötä. Kohta voi alkaa pohtia istutuskautta - ja sitä onnetonta talonrakennusprojektia jonka jo pitäisi olla lähtökuopissaan. Mihinkähän olen ne paperit laittanutkaan...