Torstain ajatuksia

Viimekertaisen viestini jälkeen olen tainnut keskustella kerran asiantuntijan kanssa... Se olikin jotenkin toivoa antava keskustelu; tuntui, että ekaa kertaa sai jostain kiinni. Ehkä ne neljä tuskaisaa vuotta saa vielä purettua kokonaan kunhan riittävän usein saa käydä asioita seulomassa.

Mystisiä juttuja näm pään sisäiset asiat. Vaikka kuinka tietää, että mennyt on enää pahaa unta, ei se fiilis vaan jätä vaan seuraa päivästä ja viikosta toiseen. Eräänlainen sairaus, luulen. Antibiootit eivät siihen tehoa, ainoastaan se että saa itsensä ymmärtämään ja käsittelemään asioita kuin ulkopuolisena.

Siis kuten naapuri / ystävä / työtoveri sanoo: unohda ne, se on mennyttä! Itselle se ei vain ole mennyttä, ennen kuin saa kaikki p:t purettua ja samalla haudattua syvimpään kuoppaan. Kyllä se onnistuu; aikaa pitää vain antaa itselleen niin paljon kuin siihen tarvitaan.