Vielä kun jaksaisi

... huomisen päivän, viikko on ollut kohtalaisen tiivistahtinen. Töissä normihommien lisäksi erityinen viikkonakitus (niitä on kolme erilaista, kiertäen 8 työntekijällä) sekä omaan erityisosaamiseeni liittyviä hommia. Väsy alkaa jo painaa. Kotosalla ei juurikaan ole jaksanut tehdä mitään, ja onneksi ei ole ketään vaatimassa tekemään mitään:)

Se, että tosissaan malttaa mennä itsekseen eikä ala haahuilla seuraa, antaa hivenen energiasäästöä. Jos sensijaan, kuten armas serkkutyttöni eronsa jälkeen, koettaa epätoivoisesti löytää kumppania vierelleen, voi käydä ettei energia riitäkään pelkkään peruselämiseen. Joka sekin syö aika ison osan ihmisen jaksamisesta.

Sekavaa, myönnettäköön. Muistan vain vuodet 2000-2002 kun oikein toivoin, ettei ketään pöllähtäisi eron jälkeiseen elämääni ennen kuin olisin itse siihen valmis. Nyt menee todennäköisesti useampi vuosi. Sen verran pahaa jälkeä ex-avokki aikaansai.