Vuokrapalstalaisen onnea

... sain kokea tänään, kun kävin nyppäisemässä viinimarjapensaiden äkämäpunkit pois. Puolitoista tuntia siinä meni, vaikka punkkeja oli vain yhdessä pensaassa (toistaiseksi) ja niitäkin vähän. Pari seuraavaa viikkoa pitää vielä olla tarkkana, josko niitä pullahtaa lisää. Pussillisen kannoin sitten taloyhtiön roska-astiaan.

Oli sitten auvoista. Viljelyalueella ei ollut montakaan ahertajaa; lenkkeilijöitä kylläkin porhalsi ohi tuon tuostakin. Laiskuutta tai ei: paljon mieluummin nyhjäsin pensaideni parissa kuin hölkällä... Paikka on omalla tavallaan rauhallinen, vaikka: liikenteen humina kuuluu ja läheisillä kävelyteillä liikkuu useita ulkoilijoita.

Kun keskittyy tekemään sitä, mitä on tullut tekemään, ajatukset alkavat harhailla omilla teillään eikä ympäristöstä ole tietoakaan. Tunne on tuttu ajoilta, jolloin istuin kangaspuissa tekemässä suunnitelmistani totta; vaikka kädet tekevät ajoittain hyvinkin kurinalaiseksi suunniteltua kangasta, ajatuksilla on omat uransa ja tulee fundeerattua maailman menoa monelta kantilta.

Havukka-ahon ajattelijan hommia, molemmat.