Emma Karin blogi

Kun puhutaan vaikeista ajoista ja yhteen hiileen puhaltamisesta, kysymys on, että millaisen ulospääsyn hallitus meille tarjoaa. Millaisen tulevaisuuden eteen nyt on tehtävä kipeitä päätöksiä?

Tosiasiassa kukaan ei oikeastaan tiedä, mikä on Sipilän, Soinin ja Stubbin visio. Hallitus ei tarjoa mitään toivoa paremmasta. Kun katsotaan hallituksen esityksiä, sen näkemys tulevaisuuden Suomesta aukenee synkkänä.

Sipilän hallituksen kovimmat leikkaukset osuvat varhaiskasvatukseen, kouluihin, yliopistoihin ja tutkimukseen. Eli tulevan sukupolven koulutustasoa lasketaan, eikä suomalaiseen osaamiseen tai tuotekehitykseen enää uskota.

Kasvua haetaan palkkoja alentamalla. Tämä tarkoittaa pienipalkkaisten (pääasiassa naisten) entistä huonompaa toimeentuloa. Rahaa sen sijaan laitetaan lisää navettojen, Talvivaaran ja teollisuuslaitosten tukiin. Tällainen ajatus kasvualoista oli ajankohtainen viimeksi 50 vuotta sitten.

Sipilän hallituksen visiossa maamme uudet painopisteet ovatkin tasa-arvoisen ja laadukkaan koulutuksen ja huipputeknologian sijaan alkutuotanto, halpatyövoima ja koulutustason laskeminen. Ja tämä tehdään, vaikka Sipilä vielä itse sanoi muutama vuosi sitten, että "Suomi voi kilpailla vain osaamisella, ei työvoiman hinnalla”.

Suomi tarvitsee kasvua. Suomalaiset ovat valmiita kipeisiinkin uudistuksiin, jos nämä tehdään oikeudenmukaisesti ja ne luovat pohjaa paremmalle huomiselle. Sipilän hallitus ei tällaista tarjoa.

Hallituksen suunnittelema lasten päivähoito-oikeuden rajaaminen vaatisi kalliin byrokratiakoneiston pystyttämistä. Hankkeen taustalla tuntuukin olevan pikemminkin kotiäitiyhteiskunnan ihannointi, jossa lapsen (ja naisen) paikka on kotona tai sitten “kotona laiskottelevien” vanhempien moralisointi. Säästöjä hankkeesta ei tule, pikemminkin kustannuksia.

Helsingissä on 23 000 lasta päivähoidossa. Suurella osalla näistä lapsista on kaksi vanhempaa. Varhaiskasvatuksessa pitäisi siis lasten hyvinvoinnin ja kehityksen seurannan lisäksi alkaa seurata kymmenien tuhansien vanhempien työsuhteita. Tällä hetkellä päiväkodeissa ei ole reaaliaikaista tietoa lasten vanhempien työsuhteista. Tätä varten olisi rakennettava valtava (ja kallis) tiedonsiirtojärjestelmä muun muassa Kelan, työvoimaviranomaisten, sosiaaliviranomaisten ja varhaiskasvatuksen välille.

Toinen vaihtoehto on jättää kaikki vanhempien ilmoituksen varaan, jolloin olisi velvollisuus kertoa varhaiskasvatusvirastolle työttömäksi jäämisestään. Tämä olisi monille nöyryyttävää. On myös hyvin todennäköistä, että moni myös jättäisi kertomatta, jos pelkona on lapsen hoito-oikeuden rajaaminen. Tarvittaisiin siis jonkinlainen sanktiojärjestelmä. Suomessa alettaisiin rangaista työttömiä perheitä.

Lakiehdotus edellyttää, että jokaisen lapsen oikeus kuitenkin arvioidaan yksilöllisesti, sillä jos lapsen etu sitä vaatii, hoito-oikeus on säilytettävä. Eli aina kun vanhemman työsuhdetilanne muuttuu, jonkun ihmisen pitää tehdä arvio. Päätöksestä on tietenkin voitava valittaa lasten ja vanhempien oikeusturvan takaamiseksi. Ja valitukset pitää käsitellä. Nykyisessä työelämässä pätkätyöt ja jatkuvasti muuttuvat työtilanteet ovat lapsiperheiden arkea, joten muutoksenhaku olisi jatkuvaa.

Helsingissä on jo todettu, ettei lapsille voida taata paikkaa samasta päiväkodista muutosten tapahtuessa. Työttömien vanhempien lapsia siis palloteltaisiin päiväkodista toiseen. Vakaa ja turvallinen kasvuympäristö rikkoutuisi, kun kaveriporukat hajoaisivat ja hoitajat vaihtuisivat juuri niiltä lapsilta, jotka tarvitsevat sitä eniten.

Tämän kaiken pyörittäminen tulisi todennäköisesti paljon kalliimmaksi kuin se säästö, joka hoito-oikeuden rajaamisesta tulisi.

Helsingissä varhaiskasvatuksen hallinto ja byrokratia on haluttu pitää minimissään ja tässä on onnistuttu hyvin. Varhaiskasvatuksen työntekijät hoitavat ja opettavat lapsiamme, he eivät halua käsitellä hakemuksia, selvityksiä ja valituksia.

On täysin järjetöntä puhtaan ideologisista syistä lähteä luomaan näin raskasta ja kallista byrokratiakoneistoa, joka eriarvoistaisi lapsia ja siirtäisi varhaiskasvatuksen ammattilaiset pois lastemme kasvattamisesta paperien pyörittämiseen.