Emma Karin blogi

Kaupunginhallitus käsitteli tänään kokoomuksen ryhmäaloitetta, jossa toivotaan kaupungin pyytävän eduskuntaa muuttamaan järjestyslakia kerjäämisen organisoinnin kriminalisoimiseksi. Muuten hyvä, mutta Suomessa on jo rikoslaki, joka pitää sisällään myös ihmiskaupan ja sitä kautta myös kerjäämisen organisoinnin kriminalisoinnin. Syy aloitteelle ei siis ole todellinen halu muuttaa lakia.

Kokoomuksen toiminta on hyvä esimerkki siitä, kuinka syrjintä verhotaan huoleen ihmisten kohtalosta. Aloitteessaan kokoomus puhuu ihmiskaupasta ja romanien riistosta. Jos on olemassa todellinen epäilystä ihmiskaupasta, toimintatapa on Suomessa selvä. Ihmiskaupan uhreille kuuluu apua ja suojelua.

Suomessa ihmiskaupan auttamisjärjestelmään pääsemiseksi riittää pelkkä epäilys ihmiskaupan uhriksi joutumisesta. Uhrien auttaminen voi sisältää majoituksen, sosiaali- ja terveyspalveluita, oikeudellista neuvontaa ja avustamista, turvallisuusjärjestelyitä ja muita uhrin tarvitsemia tukitoimia. Tätä aloitteessa ei vaadita. Kokoomus on vastustanut kaikkea romanikerjäläisille suunnattua apua.

Kun kokoomuksen väitteitä selvitettiin Helsingin poliisilaitokselta, todettiin, ettei luotettavia havaintoja kerjäämisen organisoimisesta Suomessa ole eikä poliisin tietojärjestelmissä ole ollut tutkittavana Suomessa syytteeseen johtaneita tapauksia, joissa on ollut kyse kerjäämiseen liittyvästä ihmiskaupasta. Myös Helsingin päiväkeskus Hirundosta saadun tiedon mukaan havaintoja ja viitteitä kerjäämisen organisoinnista tai organisoidusta ihmiskaupasta ei ole ollut. Muutenkin monet kokoomuksen esittämät luvut ja arviot eivät enää pidä paikkaansa.

Edes kokoomuksen oma kaupunginjohtaja Jussi Pajunen, joka on aikaisemmin aikaisemmin ajanut kerjäämisen kieltämistä, ei enää tue kokoomuksen kerjäläisprojektia. Pajunen esittää nyt kaupunginhallitukselle, ettei aloitetta kannata viedä eteenpäin. Laki on jo olemassa ja kokoomuksen väitteet vääriä.

Eilinen oli kummallinen päivä.

Ilmojen lämmettyä Helsinkiin on jälleen saapunut Romanian romaneja, kuten joka kesä vuodesta 2008 lähtien. Sosiaaliviraston arvioiden mukaan romaneja on Helsingissä 50 henkeä. Osalle ihmiset ovat tarjonneet mahdollisuuden yöpyä kotonaan ja osa nukkuu autoissaan. Sosiaalikeskus Sataman pihalle oli vielä eilen aamulla leiriytynyt 26 romania.

Pelastuslaitos oli aikaisemmassa tarkastuksessaan todennut Sataman leirin turvattomaksi asuinpaikaksi romaneille ja se haluttiin purkaa. Sataman romanit olivat valmiita nukkumaan yönsä kylmissä autoissa. He olivat valmiita luopumaan sähköstä ja lämmityksestä. Romanit olivat valmiita oikeastaan mihin tahansa, heidän ainoa toiveensa oli, että he saisivat olla rauhassa. Läpi päivän kestäneiden neuvottelujen jälkeen päädyttiin väliaikaiseen kompromissiin. Romanit asuvat maanantaihin saakka Sosiaalikeskus Sataman alakerrassa.

Tilanne oli ajoittain melko absurdi. Paikalla olivat pelastuslaitos, kaupunginvaltuutettuja, ihmisoikeusaktivisteja, korkeassa asemassa olevia virkamiehiä, Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat, Iltalehti, YLE, Nelosen uutiset ja Mtv3. Kaiken keskellä seisoi 26 hämmentynyttä romania, joille tulkki yritti selittää, mitä ympärillä tapahtuu.

Sataman piha-alueeseen tutustunut ei voi olla kuin pelastuslaitoksen kanssa samaa mieltä. Kenenkään ei pitäisi elää näin. Oikeastaan en voi edes ymmärtää, miten kukaan voi selvitä niissä oloissa.

Romanit selviytyvät, sillä heidän on pakko. He joutuvat systemaattisen syrjinnän ja rasismin kohteeksi kaikkialla. Ihmisoikeusjärjestöt ovat raportoineet toistuvasti romaneihin kohdistuvia viharikoksia ja pakkohäätöjä eri puolilla Eurooppaa. Romanien asunnot ovat usein huonokuntoisia ja jopa asumiskelvottomia, heitä syrjitään systemaattisesti työmarkkinoilla eikä romanilapsia aina päästetä tavallisiin kouluihin. Lisäksi monilta romaneilta puuttuu henkilötodistus, mikä vaikeuttaa pääsyään palveluihin ja perusoikeuksien toteutumista. Sama tilanne on jatkunut jo satoja vuosia.

Romaneja kohtaan koettu viha elää vahvana myös Suomessa. Romanit nähdään pelkkinä rikollisina ja loisina. Ihmiset puhuvat mieluummin järjestäytyneestä rikollisuudesta kuin köyhyydestä. Monelle on aivan sama mitä näille ihmisille tapahtuu, kunhan he katoavat katukuvasta. Näin ei kuitenkaan tule tapahtumaan. Maailma on muuttunut ja oikeus vapaaseen liikkumiseen koskee myös meidän hyväosaisten lisäksi huono-osaisia. Ihmisiä ei voi käännyttää rajalla ihonvärin tai kansallisuuden takia.

Romanit eivät katoa, vaikka heidän olonsa tehtäisiin kuinka kurjiksi tahansa. Ja koska he eivät tule häviämään Helsingistä, on heille varmistettava ihmisarvoiset olot. Eivätkä olot parane hajottamalla leiri toisensa jälkeen ja ajamalla romanit taas taivasalle.

Amnesty on toistuvasti vaatinut Euroopan unionia ja sen jäsenmaita ryhtymään toimiin, jotta romaneihin kohdistuva rasismin ja köyhyyden kierre saataisiin katkaistua. Meidän on oltava mukana parantamassa romanien oloja, ei kurjistamassa niitä. Tämä tarkoittaa toimintaa niin EU:n tasolla kuin Helsingissäkin.

Eduskunnassa on jätetty järjestyslain muuttamiseen tähtäävä lakialoite. Tavoitteena on kieltää kerjääminen yleisillä paikoilla.

Syy lakialoitteelle on selvä. Köyhyys on rumaa. Shoppailukokemus Aleksanterinkadulla on huomattavasti epämiellyttävämpi köyhien itäeurooppalaisten kyhjöttäessä kadunkulmissa ruttaantuneet Robert's Coffee -pahvimukit käsissään. Mutta mitä näille ihmisille tapahtuu, jos kerjääminen kielletään?

Yksi kieltoa ajavien pääargumentti on, että romanien liikkumiseen liittyy järjestäytynyttä rikollisuutta. Jokainen, joka on nähnyt romanikerjäläisten leirit, tietää, etteivät niissä hökkeleissä, vailla sähköä olevissa asuntovaunuissa ja kylmissä autoissa asu rikollisliigojen pomot. Nämä ihmiset eivät ole mafiosoja. Jos kerjäämiseen liittyy rikollisuutta, romanit ovat pelinappuloita.

Köyhät ja alistetut ihmiset ovat aina parasta mahdollista riistaa rikollisille. Eikö looginen johtopäätös mafiaepäilyistä olisi, että keskittyisimme ottamaan näitä ihmisiä hyväksikäyttävät rikolliset kiinni ja rankaisisimme heitä? On jokseenkin perverssiä, että rikollisuutta pyritään kitkemään kontrolloimalla rikosten uhreja. Jos romanien liikuumiseen liittyy rikollisuutta, he tarvitsevat apuamme entistä enemmän.

Romanian romanien on erittäin vaikeaa saada työpaikkaa. He kohtaavat syrjintää ja rasismia kaikilla elämän osa-alueilla ja kaikissa elämänvaiheissa. Romanit eivät lakkaa olemasta, vaikka heidät kuinka yritetään saada pois silmistä ja mielestä. Ihmisen on pakko tulla toimeen. Tosiasiassa kerjäämisen kielto ajaa nämä ihmiset rikollisuuden pariin.

Jos siis romaninaisista halutaan mieluummin prostiuoituja kuin ruusujen kauppaajia, niin kerjäämiskielto on hyvä idea. Jos romanimiehistä halutaan mieluummin taskuvarkaita kuin kerjäläisiä, lakialoite on nerokas. Romaneja hyväksikäyttävät rikollisjärjestöt eivät tästä kärsi. Kärsijöitä ovat ne, jotka ovat muutenkin heikoilla, eli romanit.

Amnesty International kampanjoi parhaillaan romanien aseman parantamisen puolesta. Suomen tulisi olla mukana vaatimassa toimia, jotta romaneihin kohdistuva syrjinnän, köyhyyden ja ulkopuolisuuden kierre saataisiin katkaistua Euroopassa. Ratkaisu ei ole silmien sulkeminen ja ongelmien lakaiseminen maton alle. Kerjäämisen kieltäminen olisi juuri tätä.

Sitä harvemmin tulee ajatelleeksi, kuinka tärkeä asia on vessa. Me kaikki käymme vessassa. Ja jos vessaa ei ole saatavilla, hoituu homma jossain muualla. Hätään kelpaa porttikongi, pusikko tai lähi-Alepan nurkka. Poliitikot voivat päättää monia asioita, mutta tähän he eivät voi vaikuttaa. Vessatarve on ja pysyy.

Romanien oikeuksien puolesta toimiva Vapaa liikkuvuus -verkosto teki vähän aikaa sitten Helsingin valtuustoryhmille kyselyn heidän kannoistaan romanikerjäläisten kohteluun kaupungissa.

Kyselyyn vastanneista vihreät ja vasemmistoliitto olivat valmiita parantamaan romanikerjäläisten elinoloja niinkin radikaalilla tavalla kuin hankkimalla ulkovessat romanien käyttöön. Kokoomus ja perussuomalaiset suhtautuivat odotetusti kielteisesti romanikerjäläisten olojen parantamiseen. Sosialidemokraatit eivät suostuneet ottamaan aiheeseen kantaa.

Kun romaneilla ei ole pääsyä sanitaatiotiloihin, muuttuu heidän majapaikkansa ympäristö, paitsi epämiellyttäväksi, myös terveydelle vaaralliseksi. Puhtaan veden ja sanitaation puute on suurin sairauksien aiheuttaja maailmassa. Mutta huussia ei romaneille heru. Se olisi hyysäämistä.

Romanit ovat EU:n kansalaisia. Samalla he ovat Euroopan sorretuin vähemmistö. Romaneilla on oikeus liikkua ja he tulevat liikkumaan riippumatta siitä, kuinka paljon heitä eri puolilla Eurooppaa alistetaan ja kyykytetään. He eivät turvaudu sosiaaliturvaan, he hankkivat itse elantonsa. Ulkomailla kerjäämällä romanit pystyvät lähes poikkeuksetta saamaan itselleen ja lapsilleen paremman toimeentulon kuin kotimaassaan.

Yksikään romani ei tee päätöstään tulla Suomeen sen perusteella, onko täällä tarjolla vessa vai ei. Silti kaupunginvaltuuston enemmistön tukea ei saada edes perustavanlaatuiselle oikeudelle ihmisarvoisiin sanitaatiotiloihin. Ei ihme, ettei romanien tilanne Euroopassa parane.