On arvovalinta leikata kaikista köyhimmiltä. Se, mitä Sipilän hallitus tuntuu saaneen aikaan, on kaikista heikoimmassa asemassa olevien ihmisten asettamisessa toisiaan vastaan.
Kritisoin aikaisemmin tällä viikolla hallituksen päätöstä reagoida yhteen historian pahimmista pakolaiskriiseistä pienentämällä Suomen pakolaiskiintiötä ja tiukentamalla pakolaispolitiikkaa. Tämän jälkeen olen saanut lukemattomia viestejä siitä, kuinka omat köyhät on hoidettava ensin.
Monet viesteistä ovat aggressiivisia ja rasistisia. Mutta monien taustalla tuntuu olevan aito ajatus siitä, että suomalaisten köyhien auttaminen edellyttää selän kääntämistä Välimereen hukkuvien ihmisten hädälle. Näin ei ole.
Tosiasiassa Sipilä, Soini ja Stubb leikkaavat kaikista heikoimmassa asemassa olevilta niin Suomessa kuin globaalisti. Hallituksen politiikkaa lisää köyhien lasten, köyhien perheiden ja köyhien eläkeläisten määrää Suomessa, se kasvattaa tuloeroja ja heikentää naisten asemaa. Samalla se leikkaa kehitysyhteistyöstä ja kieltäytyy vastaamasta EU:n vetoomukseen humanitäärisen kriisin helpottamisesta.
Kyse ei ole siitä, että toisia köyhiä ei voi auttaa, koska toiset köyhät tarvitsevat apua. Kun empatia puuttuu, ollaan valmiita kääntämään selkä ihmisten hädälle täysin riippumatta ihmisen taustasta tai kansallisuudesta. On arvovalinta nostaa niitä, jotka ovat jo vahvoilla ja ottaa niiltä, jotka ovat muutenkin heikoilla.
Ja pahinta on asettaa köyhät ihmiset toisiaan vastaan. Sen sijaan pitää kysyä, miksi köyhiltä otetaan ja rikkaille annetaan.
Minusta yhteiskunnan hyvyyttä mittaa se, miten kohtelemme heikoimpia. Tasa-arvoinen Suomi, joka ei jätä kadulle edes paperitonta siirtolaisäitiä, on meille kaikille parempi paikka elää. Hyvinä aikoina monilla poliitikoilla riittää mielenkiintoa köyhyyden vähentämiselle, luonnolle ja jopa eläinten oikeuksille. Arvot kuitenkin testataan vaikeina aikoina, kun jaettavaa on vähemmän. Olen ehdolla eduskuntavaaleissa, koska haluan olla rakentamassa parempaa maailmaa, jossa pidetään huolta sekä heikoimmista että luonnosta.
Hyvinvointivaltion purkaminen ja tuloerojen kasvu esitetään usein väistämättöminä, mutta eivät ne ole. Kyse on politiikasta ja valinnoista. Taloutta ei saada kuntoon pienituloisilta ottamalla. Ihmisen tulevaisuutta ei saa määrätä, millaiseen perheeseen tai minne hän sattuu syntymään. Haluan tehdä kaikkeni lasten luokkayhteiskuntaa vastaan ja sen puolesta, että Suomea uudistetaan tasa-arvoisesti.
Maapallo on meillä vain lainassa tulevilta sukupolvilta. Luonto on kaiken elämän ehto ja sen kauneus on jotain, mitä rakastan. Ilmastonmuutos, kokonaisten lajien häviäminen sukupuuttoaaltoon ja Itämeren saastuminen ovat tehdyn politiikan seurausta. Kestävä talous ei synny metsiä repimällä ja soita polttamalla. Voimme valita toisenlaisen maailman ja sitä haluan olla tekemässä. Meillä ei koskaan ole ollut näin mahtavia keinoja ilmastonmuutoksen torjumiseen. Uusiutuva energia kulkee maailmalla voitosta voittoon – meidän pitää mennä mukaan. Se on valinta sekä ympäristön, työllisyyden että turvallisuuden puolesta. Maailma voidaan rakentaa kestävämmäksi.
Olen valtuustoryhmän puheenjohtaja, kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja ja kahden lapsen äiti.
Helsingissä olemme tämän valtuustokauden aikana saaneet aikaan paljon. Vihreät ovat nousseet kaupungin vaikutusvaltaisimmaksi ryhmäksi. Tiukassa taloudellisessa tilanteessa olemme panostaneet lapsiin ja niihin ihmisiin, jotka tarvitsevat kaupungin tukea eniten.
Olemme rakentaneet kaupunkia, joka laittaa rahansa moottoritieliittymien sijaan pyöräilyyn ja joukkoliikenteeseen. Olemme puolustaneet kaupunkimetsiä ja tehneet kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa. Olemme rakentaneet päiväkoteja ja laittaneet rahaa homekoulujen korjaamiseen. Olemme ajaneet terveydenhuoltoa myös niille lapsille ja äideille, jotka ovat Helsingissä paperittomina ja äärimmäisen turvattomassa asemassa. Olemme rakentaneet tasa-arvoisempaa ja ekologisempaa Helsinkiä. Seuraavaksi haluan rakentaa parempaa maailmaa eduskunnassa.
Tässä vielä tiivistetysti vaaliteemani:
1. Uusiutuvaa energiaa! Torjutaan ilmastonmuutosta luopumalla hiilestä, turpeesta ja öljystä. Leikataan ympäristölle haitallisista tuista ja tuetaan uusiutuvia.
2. Tasa-arvo ei ole valmis! Uudistetaan vanhempainvapaat ja annetaan isille tilaa kotona. Sanotaan ei rasismille, homofobialle ja kaikelle syrjinnälle!
3. Puolustetaan luontoa ja eläimiä! Suojellaan soita, koskia, metsiä ja Itämerta. Lopetetaan turkistarhaus ja tuetaan luomua!
4. Torjutaan köyhyyttä! Estetään tuloerojen kasvu, torjutaan lasten luokkayhteiskuntaa ja uudistetaan sosiaaliturva. Nyt on perustulon aika!
Ennakkoäänestys alkaa tänään ja jatkuu 8. - 14.4. Äänestämällä voit vaikuttaa siihen, millaista Suomea seuraavien neljän vuoden aikana rakennetaan.
Meille on syntymässä lasten luokkayhteiskunta, jossa eriarvoistuminen alkaa jo kohdussa. Tämä kehitys on pysäytettävä. Varhaiskasvatus vaikuttaa lapsen elämään enemmän kuin mikään myöhempi koulutus. Hyvällä päivähoidolla ja lasten eriarvoistumisen torjumisella rakennetaan oikeudenmukaista ja tasa-arvoista Suomea.
Mitä päivähoidolle pitää tehdä?
1) Säilytetään subjektiivinen päivähoito-oikeus
Subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen on lapsen etu. Vanhemmilla on oltava oikeus päättää siitä, miten lapsen hoitojärjestelyt tehdään. Subjektiivinen päivähoito-oikeus takaa sen, että varhaiskasvatuksen piiriin pääsevät juuri ne lapset, jotka sitä eniten tarvitsevat. Subjektiivinen päivähoito-oikeus on paras ennaltaehkäisevän lastensuojelun toimenpide.
2) Ryhmäkokoihin katto
Ylisuuret päiväkotiryhmät eivät ole lapsille hyväksi. Päiväkodin yli 3-vuotiaiden ryhmiin on säädettävä ryhmäkokokatto, joka on 21 lasta ja alle 3-vuotiaiden ryhmissä 12 lasta. Vanha päivähoitolaki on uudistettava tähän päivään.
3) Panostetaan varhaiseen tukeen ja erityisopetukseen
Kenenkään lapsen ei pidä jonottaa tai odottaa tukea esimerkiksi oppimishäiriöepäilyn tai lukivaikeuden kanssa. Päiväkodin ja neuvolan hyvä yhteistyö varmistaa sen, että mahdollisiin havaittuihin ongelmiin puututaan hyvissä ajoin ennen kouluikää. Jos apua ja tukea saa ennen koulua, ovat tulokset vaikuttavia. Jos avun saanti viivästyy, heijastuu se helposti koko kouluaikaan.
4) Panostetaan suomen kielen opetukseen
Helsingissä joka kuudennen lapsen äidinkieli on muu kuin suomi tai ruotsi, ja monella alueella osuus on huomattavasti suurempi. Ennen kouluikää opittu suomen tai ruotsin taito auttaa koulussa pitkälle ja estää syrjäytymästä jo pienenä.
5) Lisää tukea päiväkoteihin, joissa tuen tarve on suuri
Positiivisen diskriminaation rahoilla, joita vihreät ovat voimakkaasti ajaneet, on pystytty lisäämään opettajien ja kasvattajien määrää alueilla, joissa on eniten tarvetta. Tämä 850 000 euron positiivisen diskriminaation raha on pysynyt monta vuotta samana ja sitä olisi syytä kasvattaa. Positiivisen diskriminaation rahan määrä on vähintään kaksinkertaistettava.
6) Jokaiseen lapsiryhmään lastentarhanopettaja
Koulutetaan riittävästi osaajia ja pidetään huolta, että tärkeästä työstä myös maksetaan. Myös alle 3-vuotiaat hyötyvät laadukkaasta varhaiskasvatuksesta ja eri ammattiryhmien hyvästä yhteispelistä hyötyvät kaikki. Varmistetaan, että uusia ammattilaisia koulutetaan riittävästi oikeisiin tehtäviin, että koulutus vastaa päiväkotiarjen tarpeisiin ja että eri ammattiryhmien välinen yhteistyö on arjessa toimivaa ja saumatonta.
7) Lapsen ääni kuuluviin
Lapsen elämässä päiväkoti on iso ja merkittävä asia. Siksi on tärkeää, että päiväkotiryhmät ovat riittävän pieniä, pysyviä ja etteivät aikuiset vaihdu koko ajan. Pikkusisarukselle on tärkeää päästä isoveljen tai -siskon kanssa samaan päiväkotiin. Päiväkotien toiminnan on oltava lapsilähtöistä: lasten mielipiteitä on kuunneltava toiminnan ja tilojen suunnittelussa.
8) Lapselle oikeus luontoon
Jokainen pieni lapsi luo kokemusten ja elämysten kautta elämänmittaisen suhteen ympäristöönsä. Lapsella pitää antaa mahdollisuus kiipeillä puissa, tarkkailla eläimiä ja hengittää raikasta ilmaa. Päiväkodeille on annettava mahdollisuus retkeillä metsissä ja päiväkodeille tärkeä lähiluonto on pyrittävä säästämään. Myös pihat on suunniteltava liikkumiseen, leikkiin ja kuokkimiseen.
9) Jokaiselle lapselle oikeus harrastukseen
Erot lasten harrastuksissa ovat suuret. Helsinki on palkkaamassa taiteilijoita päiväkoteihin tekemään lasten ja henkilökunnan kanssa taidetta. Etenkin niillä lapsilla, joilla ei ole muuten varaa harrastaa, on oltava mahdollisuus liikunnan tai taiteen kokemiseen päiväkodissa.
10) Varhaiskasvatuksesta perheen ja ammattilaisten yhteispeliä
Varhaiskasvatuslaissa puhutaan “kasvatuskumppanuudesta”. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että päiväkodissa olevaa lasta kasvattavat yhdessä hänen vanhempansa ja päiväkodin henkilökunta. Tämä yhteistyö toteutuu parhaiten silloin, kun kaikki kunnioittavat ja arvostavat toistensa työtä ja tukevat toinen toisiaan. Tällöin lapsi saa olla omalla paikallaan: rakastettuna ja hyväksyttynä aikuisten huolenpidon kohteena.
Tässä maassa kasvaa iso joukko lapsia, jotka jättävät menemättä kavereiden syntymäpäiväjuhliin. Nämä lapset eivät harrasta kuten muut, he eivät pelaa junnujoukkueessa, he eivät ole sirkuskoulussa, he eivät osallistu soittotunneilla. Nämä lapset jättävät menemättä koulun luokkaretkelle. Heitä kiusataan vaatteiden tai repun takia.
Syy tähän on köyhyys.
Pelastakaa lapset -järjestön selvitys lasten omista kokemuksista kertoo karua tarinaa siitä, miten lasten arki eriää 2010-luvun Suomessa. Meille on syntymässä lasten luokkayhteiskunta, jossa eriarvoistuminen alkaa jo kohdussa. Vähävaraisuus vaikuttaa lapsen elämään monin tavoin.
Suurin osa niistä lapsista, jotka kokivat etteivät aikuiset viettäneet heidän kanssaan tarpeeksi aikaa, luokitteli perheensä köyhäksi. Kiusaaminen ja sivuun jääminen oli heidän kokemuksensa arjessa. Lasten eriarvoistuminen näkyy vapaa-ajassa. Köyhien perheiden lapset ovat vaarassa syrjäytyä erityisesti harrastuksista. Helsingissä tämä näkyvät hurjina alueellisina eroina lasten harrastamisessa.
Köyhillä lapsilla oli muita lapsia vahvempi kokemuksia siitä, ettei heitä kuulla. He eivät kokeneet voivansa vaikuttaa koulussa, harrastuksissa ja kotona. Luottamus omiin kykyihin ja mahdollisuuksiin on muita huonompi. Lapsi on voimaton köyhyyden edessä. Hän ei voi tehdä asialle mitään.
Köyhyys ei tarkoita vain rahan, ruoan, vaatteiden tai kunnollisten asuinolosuhteiden puuttumista. Köyhyys vaikuttaa koko lapsen elämään. Köyhyys vaikuttaa siihen, miten kokee omat vaikutusmahdollisuudet omassa elämässään. Köyhyys vie lapselta sen oikeuden valita oma suuntansa, joka jokaiselle lapselle kuuluu. Köyhyys lamaannuttaa, se ei kannusta.
Meillä ei ole varaa siihen, että kasvatamme lapsia maailmaan valmiiksi lannistettuina. Meidän on torjuttava lapsiperheiden köyhyyttä kaikin mahdollisin tavoin. Meidän on tuettava enemmän niitä neuvoloita, päiväkoteja ja kouluja, joissa tuentarve on suurin. Meidän on puolustettava subjektiivista päivähoito-oikeutta ja hyvää maksutonta koulutusta.
Aina kun köyhyys halutaan siivota katukuvasta, ollaan vaarallisilla vesillä.
Helsingin Sanomat uutisoi tänään yrityksistä [URL=http://http://omakaupunki.hs.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/asukkaat_haluavat_haataa_hurstin_ruokajonon/]häätää Veikko ja Lahja Hurstin Laupeudentyön ruoka- ja vaatejakelu Helsingin Kalliosta[/URL]. Ruokajonosta ovat valittaneet niin alueen asukkaat kuin yrittäjätkin. Ruokajakelupisteen aiheuttamien häiriöiden pelätään laskevan asuntojen arvoa ja taloyhtiö antoi Hurstille varoituksen ennen pääsiäistä. Nyt ruokajakelu uhkaa joutua taivasalle.
Poliittisen ilmapiirin koventuminen näkyy myös siinä, että kaikkien ihmisryhmien vastustaminen on nyt sallittua. Helpoimpia kohteita ovat aina maahanmuuttajat, sitten seuraavat päihdeongelmaiset, asunnottomat ja köyhät. Solidaarisuus loppuu ensin valtion rajoille, sitten luokkarajoille.
Suomessa on köyhyyttä ja asunnottomuutta, joka ei katoa poistamalla köyhiä katukuvasta. Meidän on pyrittävä eroon köyhyydestä, ei köyhistä. Ihmisten häätämisen sijaan on pistettävä paukut niihin toimiin, joilla heidän asemaansa parannetaan. Tavoite pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisesta vuoteen 2015 mennessä on edelleen täysin mahdollista saavuttaa. Tarvitsemme lisää niin tukiasuntoja kuin edullisia vuokra-asuntoja.
Huolestuttavinta on lapsiperheiden köyhyyden lisääntyminen, sillä köyhyys periytyy entistä useammin. Kun 1995 viisi prosenttia lapsiperheistä oli köyhyysrajan alapuolella, nyt luku lähentelee 15 prosenttia. Koulujen ja asuinalueiden eriarvoistumiseen on pystyttävä puuttumaan. Alhaisemman tulotason alueilla sijaitsevien koulujen luokkakoot on saatava pienemmiksi ja lasten harrastusmahdollisuuksia on lisättävä. Lisäksi köyhien lapsiperheiden tulonsiirtoja on korotettava ja vanhempien työmarkkinatilannetta on helpotettava.
Kallio on tähän saakka ollut paikka, jossa on ollut tilaa kaikille elämän rönsyille. Kallioon mahtuvat galleriat, kahvilat, päiväkodit, huumeneulojen vaihtopisteet, vastaanottokeskukset ja asunnottomien tukiasunnot. Tästä sekamelskasta on rakentunut alue, jonka asukkaat rakastavat sen säröjä ja ajatusta siitä, että täällä on tilaa kaikille.
Ja kun ilmapiiri alkaa kiristyä Kalliossa, on aika huolestua. On puolustettava sitä säröisyyttä ja moninaisuutta, jotka tekevät Kalliosta Kallion ja maailmasta paremman.
Huomenna alkaa eduskuntavaalien viimeinen kampanjaviikko. Viikon päästä sunnuntaina äänestetään siitä, millaisen suunnan Suomi ottaa seuraavan neljän vuoden aikana. Mitä pitäisi tehdä seuraavalla vaalikaudella?
1) Luonnonsuojeluun on pistettävä vauhtia. Sukupuuttoaallon tilalle tarvitaan elämän suojelua. Monesti sanotaan, että luonnonsuojelu tulee kalliiksi, joten taloudellisti vaikeina aikoina kannattaakin aloittaa siitä, ettei makseta luonnon tuhoamisesta.
Maataloustukia maksetaan, vaikka viljely saastuttaisi vesistöjä tai eläimiä kohdeltaisiin ala-arvoisesti. Tällaiset tuet pitää joko lakkauttaa tai suunnata maksettavaksi pelkästään luomutuotannolle.
Samoin turkistarhauksen alasajo on hyvä aloittaa lopettamalla kaikki tuet. Sama pätee turvetuotantoon. Tällä hetkellä valtio tukee turpeenpolttoa, vaikka se lämmittää ilmastoa ja vaarantaa arvokkaan suoluonnon monimuotoisuuden.
2) Tuloeroja on ensi vaalikauden aikana pystyttävä kaventamaan. Tähän on kolme selkeää keinoa.
Ensinnäkin nostetaan pääomatulojen verotusta. On outoa, että miljoonien pääomatuloista maksetaan pienempi osuus veroja kuin mitä tavallinen palkansaaja maksaa tuloistaan.
Toiseksi pienimpien tulojen verotusta on kevennettävä. Tämä on järkevää, koska se vähentää köyhyyttä ja parantaa työnteon kannattavuutta. Pienestäkin palkasta jää enemmän käteen.
Kolmanneksi perusturvaan on edelleen tehtävä tasokorotuksia. Kiireisimmin korotusta kaipaa työttömien peruspäiväraha. Lisäksi opintotuki on vihdoin saatava indeksisuojan piiriin, mieluiten tietysti taitettuun indeksiin.
3) Aletaan vihdoinkin tukea tasa-arvoista vanhemmuutta ja työelämää. Se, että isät käyttävät vain pienen osan vanhempainvapaista, on merkittävä tasa-arvo-ongelma. Se on ongelma nuorille naisille, joita työnantajat eivät halua palkata raskauden pelossa. Mutta aivan yhtä suuri ellei inhimillisesti jopa suurempi tämä tasa-arvo-ongelma on isille, jotka usein tekevät eniten töitä juuri silloin kun lapset ovat pieniä.
Ongelmaan on olemassa selkeä korjaus – vanhempainvapaiden pidentäminen ja korvamerkintä niin, että 6 kuukautta kuuluvat äidille, 6 kuukautta isille ja 6 kuukautta perhe jakaa itse.
Ilmojen lämmettyä Helsinkiin on jälleen saapunut Romanian romaneja, kuten joka kesä vuodesta 2008 lähtien. Sosiaaliviraston arvioiden mukaan romaneja on Helsingissä 50 henkeä. Osalle ihmiset ovat tarjonneet mahdollisuuden yöpyä kotonaan ja osa nukkuu autoissaan. Sosiaalikeskus Sataman pihalle oli vielä eilen aamulla leiriytynyt 26 romania.
Pelastuslaitos oli aikaisemmassa tarkastuksessaan todennut Sataman leirin turvattomaksi asuinpaikaksi romaneille ja se haluttiin purkaa. Sataman romanit olivat valmiita nukkumaan yönsä kylmissä autoissa. He olivat valmiita luopumaan sähköstä ja lämmityksestä. Romanit olivat valmiita oikeastaan mihin tahansa, heidän ainoa toiveensa oli, että he saisivat olla rauhassa. Läpi päivän kestäneiden neuvottelujen jälkeen päädyttiin väliaikaiseen kompromissiin. Romanit asuvat maanantaihin saakka Sosiaalikeskus Sataman alakerrassa.
Tilanne oli ajoittain melko absurdi. Paikalla olivat pelastuslaitos, kaupunginvaltuutettuja, ihmisoikeusaktivisteja, korkeassa asemassa olevia virkamiehiä, Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat, Iltalehti, YLE, Nelosen uutiset ja Mtv3. Kaiken keskellä seisoi 26 hämmentynyttä romania, joille tulkki yritti selittää, mitä ympärillä tapahtuu.
Sataman piha-alueeseen tutustunut ei voi olla kuin pelastuslaitoksen kanssa samaa mieltä. Kenenkään ei pitäisi elää näin. Oikeastaan en voi edes ymmärtää, miten kukaan voi selvitä niissä oloissa.
Romanit selviytyvät, sillä heidän on pakko. He joutuvat systemaattisen syrjinnän ja rasismin kohteeksi kaikkialla. Ihmisoikeusjärjestöt ovat raportoineet toistuvasti romaneihin kohdistuvia viharikoksia ja pakkohäätöjä eri puolilla Eurooppaa. Romanien asunnot ovat usein huonokuntoisia ja jopa asumiskelvottomia, heitä syrjitään systemaattisesti työmarkkinoilla eikä romanilapsia aina päästetä tavallisiin kouluihin. Lisäksi monilta romaneilta puuttuu henkilötodistus, mikä vaikeuttaa pääsyään palveluihin ja perusoikeuksien toteutumista. Sama tilanne on jatkunut jo satoja vuosia.
Romaneja kohtaan koettu viha elää vahvana myös Suomessa. Romanit nähdään pelkkinä rikollisina ja loisina. Ihmiset puhuvat mieluummin järjestäytyneestä rikollisuudesta kuin köyhyydestä. Monelle on aivan sama mitä näille ihmisille tapahtuu, kunhan he katoavat katukuvasta. Näin ei kuitenkaan tule tapahtumaan. Maailma on muuttunut ja oikeus vapaaseen liikkumiseen koskee myös meidän hyväosaisten lisäksi huono-osaisia. Ihmisiä ei voi käännyttää rajalla ihonvärin tai kansallisuuden takia.
Romanit eivät katoa, vaikka heidän olonsa tehtäisiin kuinka kurjiksi tahansa. Ja koska he eivät tule häviämään Helsingistä, on heille varmistettava ihmisarvoiset olot. Eivätkä olot parane hajottamalla leiri toisensa jälkeen ja ajamalla romanit taas taivasalle.
Amnesty on toistuvasti vaatinut Euroopan unionia ja sen jäsenmaita ryhtymään toimiin, jotta romaneihin kohdistuva rasismin ja köyhyyden kierre saataisiin katkaistua. Meidän on oltava mukana parantamassa romanien oloja, ei kurjistamassa niitä. Tämä tarkoittaa toimintaa niin EU:n tasolla kuin Helsingissäkin.
Perussuomalaisten puheenjohtajaa Timo Soinia on monesti sanottu populistiksi. Hänen uskonnollinen fundamentalisminsa on jäänyt vähemmälle huomiolle. Soini jakaa mm. Yhdysvaltain uskonnollisen oikeiston vaatimuksen abortin kieltämisestä. Hän ei ole suostunut puoltamaan edes raiskauksen uhrin oikeutta aborttiin.
Naisten kohduilla politikointi on kautta historian ollut varsinkin miespoliitikkojen suosikkiteema. Aihe voi olla helppo, kun ei koskaan joudu niiden vaikeiden päätösten eteen, joita abortin tehneet naiset ovat joutuneen tekemään.
Politiikassa on yleensä järkevää pyrkiä parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Ehkäisymahdollisuuksien tai aborttioikeuden rajoittaminen on kaikilla mittareilla typerin mahdollinen päätös. Siihen päätyminen on häviö kaikille muille, paitsi jeesusteleville saarnaajille.
Aborttien kieltäminen ei ole lopettanut abortteja missään, päinvastoin. Hyvänä esimerkkinä voidaan käyttää Romaniaa, jossa säädettiin 1960-luvun lopulla tiukka aborttilaki. Lain seurauksena noin puoli miljoonaa romanialaista naista kuoli laittomiin abortteihin. Saman tilanteen Soini haluaa Suomeen.
Laittomat abortit ovat yksi äitiyskuolleisuuden pääsyistä. Vuosittain niihin kuolee 70 000 naista, mikä on 14 prosenttia kaikista äitiyskuolemista. Joissain maissa jopa 30–50 prosenttia kaikista äitiyskuolemista voi johtua laittomista aborteista. Arviot laittomien aborttien maääristä vaihtelevat, mutta niitä on arvioitu tehtävän jopa 20 miljoonaa vuodessa.
Abortin vastustajat eivät puolusta perheitä, he eivät puolusta äitejä ja kaikkein vähiten he puolustavat lapsia. Heidän moralistisen politiikkansa takia naisia kuolee laittomien aborttiklinikoiden pöydille, lapset syntyvät perheisiin, joihin heitä ei ole haluttu ja perheet ajautuvat yhä syvemmälle köyhyyteen.
Oikeus päättää omasta ruumistaan ja oikeus aborttiin on suurimpia naisten asemaan parantavia poliittisia voittoja, joista on jouduttu taistelemaan kaikkialla. Näitä oikeuksia ei ikävä kyllä vieläkään voida pitää itsestään selvyyksinä, sillä Soinille ja muille fundamentalisteille 70 000 vuosittain tekopyhyydellä tapettua naista on pieni hinta omasta taivaspaikasta.
Paras tapa vähentää abortteja, on seksuaalivalistuksen lisääminen, ehkäisyvälineiden saatavuuden helpottaminen ja köyhyyden vähentäminen. Lapsia puolustetaan parhaiten pitämällä fundamentalistit pois vallasta.
Tasa-arvoisuus kertoo enemmän maassa asuvien ihmisten hyvinvoinnista kuin varallisuus. Taloudellinen tasa-arvo vaikuttaa myönteisesti ihmisten onnellisuuteen, terveyteen, eliniänodotteeseen ja ihmisten väliseen luottamukseen. Sen sijaan isot erot rikkaiden ja köyhien välillä lisäävät yhteiskunnassa ilmeneviä ongelmia kuten rikollisuutta ja mielenterveysongelmia.
Tasa-arvon tavoittelu on siis hyvän yhteiskunnan tavoittelua.
Hyväksyimme tänään puoluevaltuuskunnassa Vihreiden verolinjaukset. Tavoitteena on tuloerojen kaventaminen ja palveluiden turvaaminen. Tällä hetkellä valtion tulot eivät kata menoja. Kun on valittava leikkauksien tai veron korotusten väliltä, valitsen korotukset.
Suomi on monien mittareiden mukaan tasa-arvomaiden kärkijoukossa. Laman jälkeen eriarvoisuus on kuitenkin kasvanut. Yhä suurempi osa rikkaimpien tuloista on pääomatuloja. Eriytetty ansio- ja pääomatulojen verotus on kasvattanut ylimpiä tulo-osuuksia ja laskenut verotuksen progressiivisuutta. Suhteellinen köyhyys on lisääntynyt samanaikaisesti kun rikkaimpien tulot ovat kasvaneet. Suuntaa on muutettava.
Tuloeroja ei siis tasata puuttumatta pääomaverotukseen. Veron kevennykset on kohdennettava pienituloisille. Verotettavan tulon alarajaa on korotettava ja pienituloisen työn verotusta on kevennettävä. Tulojen tasaamisesta eivät hyödy vain pienituloiset, vaan koko yhteiskunta.
Eriarvoisuuden lisääntyminen ei ole luonnonlaki, vaan seurausta poliittisista päätöksistä.
Eduskunnassa on jätetty järjestyslain muuttamiseen tähtäävä lakialoite. Tavoitteena on kieltää kerjääminen yleisillä paikoilla.
Syy lakialoitteelle on selvä. Köyhyys on rumaa. Shoppailukokemus Aleksanterinkadulla on huomattavasti epämiellyttävämpi köyhien itäeurooppalaisten kyhjöttäessä kadunkulmissa ruttaantuneet Robert's Coffee -pahvimukit käsissään. Mutta mitä näille ihmisille tapahtuu, jos kerjääminen kielletään?
Yksi kieltoa ajavien pääargumentti on, että romanien liikkumiseen liittyy järjestäytynyttä rikollisuutta. Jokainen, joka on nähnyt romanikerjäläisten leirit, tietää, etteivät niissä hökkeleissä, vailla sähköä olevissa asuntovaunuissa ja kylmissä autoissa asu rikollisliigojen pomot. Nämä ihmiset eivät ole mafiosoja. Jos kerjäämiseen liittyy rikollisuutta, romanit ovat pelinappuloita.
Köyhät ja alistetut ihmiset ovat aina parasta mahdollista riistaa rikollisille. Eikö looginen johtopäätös mafiaepäilyistä olisi, että keskittyisimme ottamaan näitä ihmisiä hyväksikäyttävät rikolliset kiinni ja rankaisisimme heitä? On jokseenkin perverssiä, että rikollisuutta pyritään kitkemään kontrolloimalla rikosten uhreja. Jos romanien liikuumiseen liittyy rikollisuutta, he tarvitsevat apuamme entistä enemmän.
Romanian romanien on erittäin vaikeaa saada työpaikkaa. He kohtaavat syrjintää ja rasismia kaikilla elämän osa-alueilla ja kaikissa elämänvaiheissa. Romanit eivät lakkaa olemasta, vaikka heidät kuinka yritetään saada pois silmistä ja mielestä. Ihmisen on pakko tulla toimeen. Tosiasiassa kerjäämisen kielto ajaa nämä ihmiset rikollisuuden pariin.
Jos siis romaninaisista halutaan mieluummin prostiuoituja kuin ruusujen kauppaajia, niin kerjäämiskielto on hyvä idea. Jos romanimiehistä halutaan mieluummin taskuvarkaita kuin kerjäläisiä, lakialoite on nerokas. Romaneja hyväksikäyttävät rikollisjärjestöt eivät tästä kärsi. Kärsijöitä ovat ne, jotka ovat muutenkin heikoilla, eli romanit.
Amnesty International kampanjoi parhaillaan romanien aseman parantamisen puolesta. Suomen tulisi olla mukana vaatimassa toimia, jotta romaneihin kohdistuva syrjinnän, köyhyyden ja ulkopuolisuuden kierre saataisiin katkaistua Euroopassa. Ratkaisu ei ole silmien sulkeminen ja ongelmien lakaiseminen maton alle. Kerjäämisen kieltäminen olisi juuri tätä.
