Helsingissä päätettiin tänään lähteä selvittämään siirtymistä maksuttomaan varhaiskasvatukseen. Samalla lisätään rahaa päiväkodeille, kouluille, leikkipuistoille ja lasten eriarvoisuuden torjuntaan. Nämä olivat kaikki vihreiden tavoitteita Helsingin budjettineuvotteluissa.
Sipilän hallituksen viedessä läpi päivähoidon ja varhaiskasvatuksen heikennyksiä, vastuu päiväkotien puolustamisesta on jäänyt talousvaikeuksien kanssa painiville kunnille. Helsinki on torjunut kaikki opetusministeri Grahn-Laasosen varhaiskasvatusta heikentävät esitykset. Lapsiryhmiä ei kasvateta ja kaikkien lasten oikeus päivähoitoon säilyy. Nämä ovat olleet Helsingiltä tärkeitä arvovalintoja.
Tämä ei silti riitä. Suomessa osallistutaan varhaiskasvatukseen Euroopan heikoimmin. Me tiedämme, että laadukas varhaiskasvatus parantaa lapsen oppimismahdollisuuksia ja vähentää syrjäytymisriskiä. Oppimistulosten heikentyessä ja lasten eriarvoistumisen kasvaessa varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten määrää on lisättävä.
Tämän takia osapäiväisesti maksuton varhaiskasvatus oli vihreiden kärkitavoitteita Helsingin budjettineuvotteluissa. Joka toisessa Euroopan maassa yli 3-vuotiaiden varhaiskasvatus on maksutonta. Nyt maksuttomuutta aletaan selvittää myös Helsingissä. Lopullinen päätös varhaiskasvatuksen maksuttomuudesta tehdään ensi kesänä seuraavan valtuustokauden strategian yhteydessä.
Kun varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten määrää lisätään, myös laadusta on pidettävä kiinni. Helsingissä varaudutaan nyt paremmin lapsimäärän kasvuun, vieraiden kielten oppimiseen jo päiväkodeissa ja lasten syrjäytymisen ehkäisemiseen. Lasten eriarvoistumisen pysäyttämiseen saatiin vihreiden vaatimuksesta lisättyä viisi miljoonaa euroa. Samalla taataan ensi vuonna kaikille ykkös- ja kakkosluokkalaisille iltapäiväkerhopaikka.
Vihreille on tärkeää, että Helsinki näyttää edelleen esimerkkiä varhaiskasvatukseen ja koulutukseen panostamisessa. Samalla teemme kaikkemme, että myös Sipilän hallituksen politiikan suunta saadaan kääntymään.
Hallituksen suunnittelema lasten päivähoito-oikeuden rajaaminen vaatisi kalliin byrokratiakoneiston pystyttämistä. Hankkeen taustalla tuntuukin olevan pikemminkin kotiäitiyhteiskunnan ihannointi, jossa lapsen (ja naisen) paikka on kotona tai sitten “kotona laiskottelevien” vanhempien moralisointi. Säästöjä hankkeesta ei tule, pikemminkin kustannuksia.
Helsingissä on 23 000 lasta päivähoidossa. Suurella osalla näistä lapsista on kaksi vanhempaa. Varhaiskasvatuksessa pitäisi siis lasten hyvinvoinnin ja kehityksen seurannan lisäksi alkaa seurata kymmenien tuhansien vanhempien työsuhteita. Tällä hetkellä päiväkodeissa ei ole reaaliaikaista tietoa lasten vanhempien työsuhteista. Tätä varten olisi rakennettava valtava (ja kallis) tiedonsiirtojärjestelmä muun muassa Kelan, työvoimaviranomaisten, sosiaaliviranomaisten ja varhaiskasvatuksen välille.
Toinen vaihtoehto on jättää kaikki vanhempien ilmoituksen varaan, jolloin olisi velvollisuus kertoa varhaiskasvatusvirastolle työttömäksi jäämisestään. Tämä olisi monille nöyryyttävää. On myös hyvin todennäköistä, että moni myös jättäisi kertomatta, jos pelkona on lapsen hoito-oikeuden rajaaminen. Tarvittaisiin siis jonkinlainen sanktiojärjestelmä. Suomessa alettaisiin rangaista työttömiä perheitä.
Lakiehdotus edellyttää, että jokaisen lapsen oikeus kuitenkin arvioidaan yksilöllisesti, sillä jos lapsen etu sitä vaatii, hoito-oikeus on säilytettävä. Eli aina kun vanhemman työsuhdetilanne muuttuu, jonkun ihmisen pitää tehdä arvio. Päätöksestä on tietenkin voitava valittaa lasten ja vanhempien oikeusturvan takaamiseksi. Ja valitukset pitää käsitellä. Nykyisessä työelämässä pätkätyöt ja jatkuvasti muuttuvat työtilanteet ovat lapsiperheiden arkea, joten muutoksenhaku olisi jatkuvaa.
Helsingissä on jo todettu, ettei lapsille voida taata paikkaa samasta päiväkodista muutosten tapahtuessa. Työttömien vanhempien lapsia siis palloteltaisiin päiväkodista toiseen. Vakaa ja turvallinen kasvuympäristö rikkoutuisi, kun kaveriporukat hajoaisivat ja hoitajat vaihtuisivat juuri niiltä lapsilta, jotka tarvitsevat sitä eniten.
Tämän kaiken pyörittäminen tulisi todennäköisesti paljon kalliimmaksi kuin se säästö, joka hoito-oikeuden rajaamisesta tulisi.
Helsingissä varhaiskasvatuksen hallinto ja byrokratia on haluttu pitää minimissään ja tässä on onnistuttu hyvin. Varhaiskasvatuksen työntekijät hoitavat ja opettavat lapsiamme, he eivät halua käsitellä hakemuksia, selvityksiä ja valituksia.
On täysin järjetöntä puhtaan ideologisista syistä lähteä luomaan näin raskasta ja kallista byrokratiakoneistoa, joka eriarvoistaisi lapsia ja siirtäisi varhaiskasvatuksen ammattilaiset pois lastemme kasvattamisesta paperien pyörittämiseen.
Ihmettelin Facebookissa niitä kevyitä heittoja, joilla Timo Soini vastasi esitettyihin huoliin hallituspohjan valitsemasta kovasta leikkauspolitiikasta.
Puolue vastasi puolueen lehden päätoimittajan suulla. Tai siis ei vastannut. Puolueen lehdessä todetaan, että kyllä suomalaisten pitää saada katsoa formulaa ja saunoa. Muuten ihan hyvä, mutta kukaan ei ole ollut kieltämässä saunomista tai formulaa. Kukaan ei edes maininnut niitä. Miksi perussuomalaisen puolueen edustajat heittävät löysää läppää formuloista, kun ihmiset pelkäävät lastensa päiväkotien ja koulujen puolesta? Ovatko nämä leikkaukset heistä vain hyvä vitsi?
Ennen vaaleja julkaistussa talouspoliittisessa ohjelmassa perussuomalaiset sanoivat sopeuttamistarpeen olevan 2-3 miljardia euroa. Myöhemmin Soini sanoi 6 miljardin leikkausten olevan mahdollisia, mutta ei yhden vaalikauden aikana. Nyt lähtökohdaksi on Juha Sipilä mukaan otettu 10 miljardin euron sopeutustarve. Tämä tarkoittaa Sipilän mukaan 6 miljardin leikkauksia ja 4 miljardin rakennepoliittisin toimin tehtävää sopeutusta.
Kuusi miljardia on todella paljon rahaa. Perussuomalaisen puolueen talouspoliittiset linjaukset eivät vastaa kysymykseen siitä, mistä rahat otetaan. Päinvastoin kovin moni ohjelman linjaus tuntuu edellyttävän lisärahaa. Puolue haluaa esimerkiksi poistaa autoveron, pistää vanhuspalvelut kuntoon ja lisätä puolustusmenoja. Pelkästään autoveron poisto tarkoittaa miljardin euron lovea tuloihin.
Ohjelmassa ei edes mainita kuntataloutta, johon nyt ollaan kohdistamassa 1-2 miljardin leikkaukset. Tämä siis tarkoittaa pahimmillaan viidennestä kuntien valtionosuuksista. Nämä rahat leikataan päiväkodeista, kouluista, terveyskeskuksista ja vanhusten palvelutaloista. Mistä Timo Soini siis aikoisi valtiovarainministerinä leikata?
Näin valtavat leikkaukset tulevat tekemään pahaa jälkeä suomalaisille perheille tärkeissä peruspalveluissa. Kiristävä talouspolitiikka keskellä taloudellista taantumaa on huono ajatus. Seurauksena on työttömyyden pahentuminen ja kasvun heikentyminen. Pahimmillaan tämä heikentämään julkista taloutta entisestään.
Perussuomalaisen puolueen reaktiot vaikuttavat siltä, että puolue ei välttämättä ole valmis kantamaan vastuuta niistä leikkauksista, joihin se on sitoutunut. Tavallisesti on ollut selvää, että valtiovarainministerin salkku kuuluu hallituksen toiseksi suurimmalle puolueelle. Puolue kuitenkin välttelee kysymyksiä talouspolitiikasta ja leikkauksista tavalla, joka saa kysymään, onko Soinilla edes rohkeutta ottaa vastaan valtiovarainministerin salkkua?
Meille on syntymässä lasten luokkayhteiskunta, jossa eriarvoistuminen alkaa jo kohdussa. Tämä kehitys on pysäytettävä. Varhaiskasvatus vaikuttaa lapsen elämään enemmän kuin mikään myöhempi koulutus. Hyvällä päivähoidolla ja lasten eriarvoistumisen torjumisella rakennetaan oikeudenmukaista ja tasa-arvoista Suomea.
Mitä päivähoidolle pitää tehdä?
1) Säilytetään subjektiivinen päivähoito-oikeus
Subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen on lapsen etu. Vanhemmilla on oltava oikeus päättää siitä, miten lapsen hoitojärjestelyt tehdään. Subjektiivinen päivähoito-oikeus takaa sen, että varhaiskasvatuksen piiriin pääsevät juuri ne lapset, jotka sitä eniten tarvitsevat. Subjektiivinen päivähoito-oikeus on paras ennaltaehkäisevän lastensuojelun toimenpide.
2) Ryhmäkokoihin katto
Ylisuuret päiväkotiryhmät eivät ole lapsille hyväksi. Päiväkodin yli 3-vuotiaiden ryhmiin on säädettävä ryhmäkokokatto, joka on 21 lasta ja alle 3-vuotiaiden ryhmissä 12 lasta. Vanha päivähoitolaki on uudistettava tähän päivään.
3) Panostetaan varhaiseen tukeen ja erityisopetukseen
Kenenkään lapsen ei pidä jonottaa tai odottaa tukea esimerkiksi oppimishäiriöepäilyn tai lukivaikeuden kanssa. Päiväkodin ja neuvolan hyvä yhteistyö varmistaa sen, että mahdollisiin havaittuihin ongelmiin puututaan hyvissä ajoin ennen kouluikää. Jos apua ja tukea saa ennen koulua, ovat tulokset vaikuttavia. Jos avun saanti viivästyy, heijastuu se helposti koko kouluaikaan.
4) Panostetaan suomen kielen opetukseen
Helsingissä joka kuudennen lapsen äidinkieli on muu kuin suomi tai ruotsi, ja monella alueella osuus on huomattavasti suurempi. Ennen kouluikää opittu suomen tai ruotsin taito auttaa koulussa pitkälle ja estää syrjäytymästä jo pienenä.
5) Lisää tukea päiväkoteihin, joissa tuen tarve on suuri
Positiivisen diskriminaation rahoilla, joita vihreät ovat voimakkaasti ajaneet, on pystytty lisäämään opettajien ja kasvattajien määrää alueilla, joissa on eniten tarvetta. Tämä 850 000 euron positiivisen diskriminaation raha on pysynyt monta vuotta samana ja sitä olisi syytä kasvattaa. Positiivisen diskriminaation rahan määrä on vähintään kaksinkertaistettava.
6) Jokaiseen lapsiryhmään lastentarhanopettaja
Koulutetaan riittävästi osaajia ja pidetään huolta, että tärkeästä työstä myös maksetaan. Myös alle 3-vuotiaat hyötyvät laadukkaasta varhaiskasvatuksesta ja eri ammattiryhmien hyvästä yhteispelistä hyötyvät kaikki. Varmistetaan, että uusia ammattilaisia koulutetaan riittävästi oikeisiin tehtäviin, että koulutus vastaa päiväkotiarjen tarpeisiin ja että eri ammattiryhmien välinen yhteistyö on arjessa toimivaa ja saumatonta.
7) Lapsen ääni kuuluviin
Lapsen elämässä päiväkoti on iso ja merkittävä asia. Siksi on tärkeää, että päiväkotiryhmät ovat riittävän pieniä, pysyviä ja etteivät aikuiset vaihdu koko ajan. Pikkusisarukselle on tärkeää päästä isoveljen tai -siskon kanssa samaan päiväkotiin. Päiväkotien toiminnan on oltava lapsilähtöistä: lasten mielipiteitä on kuunneltava toiminnan ja tilojen suunnittelussa.
8) Lapselle oikeus luontoon
Jokainen pieni lapsi luo kokemusten ja elämysten kautta elämänmittaisen suhteen ympäristöönsä. Lapsella pitää antaa mahdollisuus kiipeillä puissa, tarkkailla eläimiä ja hengittää raikasta ilmaa. Päiväkodeille on annettava mahdollisuus retkeillä metsissä ja päiväkodeille tärkeä lähiluonto on pyrittävä säästämään. Myös pihat on suunniteltava liikkumiseen, leikkiin ja kuokkimiseen.
9) Jokaiselle lapselle oikeus harrastukseen
Erot lasten harrastuksissa ovat suuret. Helsinki on palkkaamassa taiteilijoita päiväkoteihin tekemään lasten ja henkilökunnan kanssa taidetta. Etenkin niillä lapsilla, joilla ei ole muuten varaa harrastaa, on oltava mahdollisuus liikunnan tai taiteen kokemiseen päiväkodissa.
10) Varhaiskasvatuksesta perheen ja ammattilaisten yhteispeliä
Varhaiskasvatuslaissa puhutaan “kasvatuskumppanuudesta”. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että päiväkodissa olevaa lasta kasvattavat yhdessä hänen vanhempansa ja päiväkodin henkilökunta. Tämä yhteistyö toteutuu parhaiten silloin, kun kaikki kunnioittavat ja arvostavat toistensa työtä ja tukevat toinen toisiaan. Tällöin lapsi saa olla omalla paikallaan: rakastettuna ja hyväksyttynä aikuisten huolenpidon kohteena.
Kun toinen lapseni syntyi, minulle oli selvää, että esikoiseni saisi jatkaa päivähoidossa. Päiväkoti, sen rutiinit ja ystävät ovat hänelle tärkeitä. Juoksin pienen vauvan kanssa kokouksesta toiseen, olin väsynyt, enkä missään nimessä olisi jaksanut leikkiä nelivuotiaan kanssa koko päivää. En tajua, miten kaikesta olisi selvitty ilman päiväkodin upeaa henkilökuntaa.
Hallitus on yrittänyt löytää yhteisymmärrystä päivähoito-oikeuden rajaamisesta. Subjektiivinen päivähoito esitetään usein vanhempien etuna. Tosiasiassa se on lapsen etu. Helsingin näkökulmasta hoito-oikeuden rajaaminen on järjetöntä. Se tulee kalliiksi, se lisää hallintoa ja heikentää perheiden ja lasten asemaa.
Vanhemman lyhyen työttömyyden takia tai pienemmän sisaruksen syntymän takia lapsi ei saa menettää paikkaa omassa päiväkodissaan ja joutua lyhyen tauon jälkeen sopeutumaan taas uuteen päiväkotiin. Meillä uuden vauvan tuleminen muutti kotona aikalailla kaiken. Olisi tuntunut julmalta viedä esikoiselta myös ystävät uuden vauvan takia.
Jos lapsen rutiinien ja ystävyyssuhteiden rikkoutuminen uuden lain myötä halutaan estää, pitää Helsingin päiväkoteihin perustaa iso määrä osapäiväryhmiä, sillä lapsia ei saa eikä haluta pompotella uusiin hoitopaikkoihin. Tämä vaatii tiloja ja henkilökuntaa eikä osa-aikainen hoito ole juurikaan edullisempaa kuin kokopäivähoito.
Helsinkiläiset vanhemmat tekevät paljon pätkätöitä ja monien perheiden tilanne muuttuu usein. Perheiden jatkuvasti muuttuvat tilanteet aiheuttavat sen, että lapsen päivähoitoon joudutaan jatkossa hakemaan toistuvasti muutoksia. Se, ettei lapsella ole kokopäiväistä hoitopaikkaa, vaikeuttaa vanhemman mahdollisuutta ottaa vastaan uusia töitä. Uudet työt alkavat usein lyhyellä varoitusajalla, paljon nopeammin kuin Helsinki pystyy uuden hoitopaikan järjestämään.
Lapsen on saatava yhtä hyvää hoitoa riippumatta siitä, onko hän kokopäivä- vai osa -aikahoidossa. Tämä tarkoittaa, että osapäiväryhmissä pitäisi olla sama henkilöstömitoitus kuin kokopäivähoidossa. Eli rahaa juuri säästy. Lisäksi harkinnanvaraisuuden lisääminen kokopäivähoito-oikeuden myöntämiseen edellyttää myös lisää hallintoa. Tämä tarkoittaa, että meidän on palkattava paljon lisää ihmisiä hallintoon muutoksenhakulomakkeita käsittelemään. Tähänkin tarvitaan siis lisää rahaa.
Helsingissä on haluttu karsia hallinnosta ja panostaa palveluihin. Olemme halunneet palkata lisää ihmisiä hoitamaan lapsia, emme käsittelemään hakemuksia. Hoito-oikeuden rajoitus toimisi tätä tavoitetta vastaan. Se heikentäisi perheiden ja lasten asemaa ja tuhlaisi verorahoja. Subjektiivinen päivähoito-oikeus on lapsen etu.
Kaupunginhallitus hyväksyi budjettisovun juuri päättyneessä kokouksessaan yksimielisesti. Tiukassa taloustilanteessa kärkeen nostettiin lapsiperheiden tukemisen ja eriarvoistumisen torjuminen. Tähän ei voi olla kuin tyytyväinen.
Lapsimäärien arvioiminen väärin on aiheuttanut helsinkiläisille lapsiperheille isoja ongelmia, kun hoitopaikat ovat olleet kiven alla. Olemme pitkään vaatineet, että päivähoidosta vastaavan varhaiskasvatusviraston budjetointitapa uudistetaan. Nyt näin tehdään. Tästä lähtien hoidossa olevien lasten määrä arvioidaan useamman kerran vuodessa. Jos lapsia on arvioitua enemmän, lisätään tarvittavat rahat saman tien. Tämä on helsinkiläisten lapsiperheiden kannalta merkittävä parannus.
Me haluamme lopettaa Helsingin eriarvoistumiskierteen. Tästä lähtien jokaisen budjetin yhteydessä käydään läpi, kuinka eri talousarvio vaikuttaa terveys- ja hyvinvointierojen kaventamiseen. Sosiaali- ja terveysmenoihin saatiin lisättyä rahaa ja ne kohdennettiin erityisesti ennalta ehkäisevään lastensuojeluun. Lisäksi käynnistetään kokeilu kotikäynneistä ensimmäistä lastaan odottaviin perheisiin. Näin voidaan jo ennen lapsen syntymää käydä läpi, millaista tukea perhe tarvitsee.
Neuvolat ovat parasta perheiden tukemista. Myös neuvoloihin saatiin paljon tarvittua lisärahaa. Samalla vihreiden tavoite neuvolajärjestelmän uudistamisesta nytkähti eteenpäin, kun sovittiin perhekeskuksen pilotoimisesta Helsingissä. Perheiden tukeminen on helpompaa, kun neuvolapalvelut ja perhetyö löytyvät saman katon alta.
Vaikka kohdennukset olivat oikeita, niin perusopetukseen olisimme toivoneet lisärahaa. Koulujen ryhmäkokoja on Helsingissä pystytty viime vuosina pienentämään, mikä on hieno saavutus. On tärkeää, että tämä hyvä kehitys jatkuu.
Vihreiden tavoitteena on nostaa luomun osuutta julkisissa hankinnoissa.
Helsingissä asiaa saatiin eteenpäin ruokalinjauksissa, joiden mukaan vuonna 2015 puolet helsinkiläisten päiväkotien ruuasta on oltava luomua. Tavoitetta on pidetty tärkeänä ja valtuusto lisäsi tämän vuoden budjettiin lisärahan päiväkotien luomuruuan lisäämiseksi. Tammikuussa Helsingin päiväkotien puurot muuttuivatkin luomuksi ja maaliskuusta alkaen tarjotaan kerran viikossa luomuraaka-aineista valmistettu pääruoka.
Helppo tapa saavuttaa tavoite, olisi vaihtaa päiväkodeissa käytettävät maitotuotteet luomuksi. Monelle tuli yllätyksenä se, ettei näin voida tehdä. Ongelmana on D-vitamiini. Suomalaisten D-vitamiinin saannin parantamiseksi maitoon lisätään D-vitamiinia. Ainoa maito, johon D-vitamiinia ei lisätä, on luomumaito.
Suomessa on perinteisesti lähdetty siitä, että lapset saavat päiväkoti- ja kouluruuasta kaikki tarpeelliset ravinteet. Tästä syystä kunnalliset ruokapalvelut pitävät D-vitaminointia luomumaidon käytön ehtona. D-vitamiinin lisääminen kasvattaisi luomumaidon kysyntää, mutta yllättäen suurimmat vastustajat löytyvät juuri luomun kannattajista.
Nykyinen teknologia edellyttää vitaminoinnin yhteydessä luomumaidon homogenointia, mikä vähentäisi maidon luonnollisuutta. Luomutuotantoa säätelevän EU-lainsäädäntö sallii vitamiinien lisäämisen luomuelintarvikkeisiin vain, jos niiden käyttö on kyseisissä elintarvikkeissa lakisääteistä. Suomessa maidon D-vitaminointi voidaan säätää pakolliseksi vain, jos sillä on vahvat kansanterveydelliset perusteet.
D-vitaminoinnin vastustajat painottavat sitä, että D-vitamiiniravintolisien käyttö riittää turvaamaan D-vitamiinin saannin. He siis korostavat vanhempien vastuuta lasten ravitsemuksesta. Ongelma on se, että vanhempien kiinnostus ja tietoisuus ravitsemuksesta vaihtelee paljon. Keskimäärin asiaan kiinnitetään enemmän huomiota perheissä, joissa asiat ovat muutenkin paremmin. Siksi päiväkodeissa halutaan tarjota D-vitaminoituja maitotuotteita.
Ruotsissa maidon D-vitaminointi on lakisääteistä ja niinpä luomumaitoa tarjotaan myös päiväkodeissa ja kouluissa. Itse en näe mitään syytä, miksi näin ei voitaisi tehdä myös Suomessa.
