Emma Karin blogi

Päivälleen vuosi sitten Helsingin valtuusto päätti niukalla enemmistöllä (44-40) osallistua Olkiluoto 4 -ydinvoimalan suunnitteluun 30 miljoonalla eurolla. Asiaa tukivat erityisesti kokoomus ja sosialidemokraatit. Epäilin tuolloin hankkeen taloudellista mielekkyyttä. Nyt vuotta myöhemmin tämä päätös näyttää entistäkin huonommalta.

Tällä viikolla saksalainen energiajätti E.ON lähti Fennovoiman ydinvoimahankkeesta. E.ONin lähtö ei ollut mikään ydinvoiman vastainen protesti vaan selvää taloudellisten seikkojen punnintaa. Samasta syystä S-ryhmä ja muutama muu osakas jättivät hankkeen jo aiemmin.

Tämä on suurella todennäköisyydellä Fennovoiman loppu. Nyt esimerkiksi Raumalla ja monessa muussa kunnassa mietitäänkö, menetetäänkö Fennovoimaan kiinni pistetyt rahat kokonaan.

Ydinvoiman taloudellinen mielekkyys on heikentynyt nopeasti - ei vähiten Olkiluoto 3:n surkeasti edenneen rakennushankkeen vuoksi. Se on pistänyt arviot uuden ydinvoiman hinnasta täysin uusiksi. Fukushiman onnettomuus vain nostaa kustannuksia.

Kaikki maailmalla esitetyt arviot uuden ydinreaktorin rakennuskustannuksista ovat olleet vähintään 7-8 miljardia euroa. Valtuuston kannattaman uuden Olkiluoto 4 -hankkeen kustannusarvio on nyt 6 miljardia euroa. Realistisempi arvio uuden laitoksen hinnasta liikkuu yli 8 miljardissa eurossa. Tällöin Helsingin osuus kustannuksista tulisi olemaan yli 800 miljoonaa.

Helsingin täytyy investoida päästöjen vähentämiseen. Ydinvoima on riskialtista niin turvallisuuden kuin talouden kannalta. Helsingin on parempi sijoittaa uusiutuvaan energiantuotantoon ja energiatehokkuuden parantamiseen kuin Olkiluoto 4:seen.

Seuraava valtuusto tulee tekemään lopullisen päätöksen siitä, onko Helsinki mukana Olkiluoto 4:ssä - ellei koko hanke sitten keikahda itsekseen.

Tänään tapahtui jotain omituista: Suomen hallitus sai nenilleen eduskunnalta. Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskisen esittämät ja hallituksen tukemat uhanalaisen Itämeren lohen ylisuuret kalastuskiintiöt kaatuivat suuressa valiokunnassa. Näin ei ole käynyt koskaan aikaisemmin.

Vuosi sitten Suomi lähti EU:n neuvottelupöytiin vaatimaan samaa, mitä olemme vaatineet joka vuosi: uhanalaisen lohen kalastuskiintiön kasvattamista yli kaksi kertaa suuremmaksi kuin mitä tutkijat arvioivat lohikantojen kestävän. Ja kuten aikaisemminkin, saimme tahtomme läpi. Tilanne erosi kuitenkin aikaisemmista vuosista siinä, että asiasta nousi julkisuudessa kohu. K-kaupat ja HOK-elanto poistivat Itämeren lohen valikoimistaan ja saman tekivät myös suurimmat henkilöstöravintolat.

Suomen kanta kalastuskiintiöihin valmistellaan kalatalousjaostossa, jossa ovat olleet edustettuna sellaiset kalakantojen kestävyyden asiantuntijat kuten Kalatukkuliike Kalamestan myyntipäällikkö ja Elintarviketeollisuusliiton toimialapäällikkö. Viime syksyisen kohun jälkeen jaostoon pääsivät ensi kertaa myös ympäristöjärjestöt. Tänä vuonna yksimielisyyttä lohikiintiöiden osalta ei saatu aikaiseksi, vaan asia päätettiin pistää jatkovalmisteluun.

Jaoston yli ei ole aikaisempina vuosina kävelty, sillä se on aina tukenut maa- ja metsätalousministeriön kantaa ylisuurien kalastuskiintiöiden vaatimisesta. Kuitenkin ministeri Jari Koskinen esitti hallituksen kannaksi 109 000 lohen kalastuskiintiötä Itämerelle. Tämä on yli kaksi kertaa luonnontieteellisiin arvioihin perustuvia suosituksia suurempi. Ja hallituksen enemmistö tuki esitystä, vaikka hallitusohjelmaan on selkeästi kirjattu: "Suomi toimii EU:ssa Itämeren kalakantojen elvyttämiseksi ja kalastuskiintiöiden mitoittamiseksi siten, että ne eivät ylitä lajin suurinta kestävän saaliin määrää."

Hallitus toimii omia lupauksiaan vastaan. Julkaisimme Kukka Rannan kanssa muutama viikko sitten kirjan eurooppalaisesta ylikalastuksesta ja sen seurauksista. Yhteisen kalastuspolitiikan seurauksena unionin kalavedet ovat maailman ylikalastetuimmat. Eikä Suomessa ole sujunut sen paremmin. Jokien saastuttamisen ja patoamisen seurauksena Suomen 18:sta alkuperäisestä Itämeren luonnonlohikannasta on jäljellä ainoastaan kaksi. Lohta on istutuksin pyritty palauttamaan jo useampaan jokeen, mutta istutetut lohet selviävät merivaelluksesta heikosti. Lähes kaikki vaelluskalamme ovat uhanalaisia.

Suomi haluaa usein esiintyä ympäristöpolitiikan edelläkävijänä, mutta todellisuus on kaukana tästä. Suomessa syödystä kalasta yli 70 prosenttia tuodaan ulkomailta ja silti ajamme omat vaelluskalamme sukupuuttoon. Jos haluamme olla mukana estämässä kalakantojen laajamittaista romahdusta, meidän on aloitettava se katsomalla peiliin. Suuren valiokunnan päätös oli vahva epäluottamuslause eduskunnalta ministeri Koskisen ajamaa kalastuspolitiikkaa kohtaan. Ministeri Koskisen olisi nyt aika ottaa tästä kritiikistä onkeensa.

Elämme maailman tilastoidun säähistorian lämpimintä syksyä. Ilmaston lämpenemisen myötä lämpenee myös meri. Itämeren rannalla sijaitsevalle Helsingille tämä tarkoittaa sademäärien ja kaupunkitulvien lisääntymistä. Asfaltin peittämässä kaupungissa mikään ei sido vettä. Siksi on muistettava pitää esillä kasvipeitteen merkistystä.

Viherkatot vähentävät ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvien sateiden aiheuttamia tulvia. Tämän lisäksi ne torjuvat ilmastonmuutosta vähentämällä rakennusten energiantarvetta. Viherkatot tekevät kaupungista myös viihtyisämmän paikan elää ja hengittää. Melutasot laskevat ja ilmanlaatu paranee.

Viherkatto laskee rakennuksen energiankulutusta kahdella tavalla. Talvisin kylmällä viherkatto toimii eristeenä ja kesäkuumalla viilentää ja vähentää näin ilmastoinnin tarvetta. Rakennusten energiatehokkuuden parantaminen on yksi tärkeimmistä keinoista vähentää energiankulutusta ja näin ilmastopäästöjä. Viherkatot ovat hyvä lisä energiatehokkaan rakentamisen työkalupakkiin.

Helsinki on hyväksynyt hulevesistrategian, koska hulevedet ovat aiheuttaneet kaupungissa hallitsematonta tulvimista. Asfalttikaupungissa sade ja myrskyt saavat viemärit nopeasti täyttymään. Viherkaton etu on nimenomaan tässä: kasvillisuus sitoo vettä ja vähentää näin tulvimista. Samaan tapaan kasvit sitovat myös ilmansaasteita.

Kaupunki voi olla koti myös monille lajeille. Helsingissähän viihtyvät huuhkajatkin. Viherkatot tarjoavat uusia paikkoja ja kasvualustoja luonnon monimuotoisuudelle. Viherkatto on todettu niin hyväksi asiaksi, että Kanadan suurin kaupunki Toronto päätti muutama vuosi sitten, että kaikkiin uusiin rakennuksiin pitää tulla viherkatto. Nyt kaupungissa on jo yli 36 000 neliömetriä viherkattoja.

Samalla tavalla kuin Torontossa, Helsingissä voitaisiin sopia, että uusien rakennusten katoista osa peitetään kasvillisuudella. Tähän tarvitaan kaupungin puolelta selkeät tavoitteet ja strategia. Aloittaa voitaisiin kokeiluilla, joista kerätään kokemusta ja osaamista.

Nuori nainen astuu sisään synnytyssairaalan liukuovista. Hän on hermostunut ja peloissaan, hikikarpalot valuvat otsaa pitkin. Nainen ohjataan synnytyssaliin, sillä synnytys on jo ehtinyt pitkälle. Lapsi tulee maailmaan nopeasti. Hän on terve ja kaunis. Väsynyt äiti pääsee omaan huoneeseen tutkimaan uutta pientä ihmistä. Pian ovelta kuuluu koputus. Sairaalan henkilökunta on soittanut poliisit. Naisen epäillään olevan maassa laittomasti.

Suomessa arvioidaan asuvan 2 000 - 3 000 paperitonta siirtolaista. Useimmista EU-maista poiketen Suomessa heille ei tarjota edes välttämätöntä terveyden- ja sairaanhoitoa. Monet paperittomat eivät edes uskaltaisi käyttää julkisia palveluita, sillä vaikka lääkäreillä on vaitiolovelvollisuus, se ei tunnu aina pätevän paperittomiin.

Jokaisen naiset tulisi saada synnyttää ilman pelkoa ovelle koputtavista poliiseista. Jokaisen sairaan lapsen tulisi päästä lääkäriin. Jokaisen hiv-tartuntaa pelkäävän pitäisi päästä testeihin. Monelle lääkärille on ollut vaikeaa huomata, että Suomessa asuu ihmisryhmä, jolla ei ole oikeutta lääkäriin. Suomen lääkäriliitto onkin pitkään vaatinut, että paperittomille turvataan pääsy terveydenhoitoon.

Helsinkiin avattiin puolitoista vuotta sitten paperittomien klinikka, Global Clinic. Apua voivat hakea ihmiset, jotka oleskelevat maassa laittomasti eivätkä näin ollen voi saada julkisia palveluita sairaaloista. Klinikka toimii salaisessa paikassa, sillä vastaava toimipiste Oulussa jouduttiin sulkemaan jatkuvan häiriköinnin takia, asiakkaat eivät enää uskaltaneet tulla lääkäriin. Kunnon hoitoa vapaaehtoisten lääkäreiden pyörittämällä klinikalla on kuitenkin vaikea antaa. Labrakokeisiin ei ole mahdollisuutta. Välineinä ovat lähinnä stetoskooppi ja verenpainemittari.

Viikko sitten kaupunginvaltuusto hyväksyi valtuustoponteni siitä, että Helsinki alkaa selvittää, miten paperittomien ihmisten terveydenhoito voitaisiin järjestää. Asiaa tuntevat lääkärit ja ihmisoikeusaktivistit olivat riemuissaan, mutta osalle oli vaikea ymmärtää, miksi laittomasti maassa olevalla tulisi olla mitään oikeuksia. Paperittomat elävät huomattavasti meitä huonommissa ja turvattomammissa oloissa. He ovat alttiimpia tarttuville taudeille ja muille infektioille. Näiden tautien hoitaminen on paitsi inhimillistä, se myös estää tautien leviämistä.

Ruotsin hallitus päätti kesäkuussa, että paperittomille ryhdytään tarjoamaan samat terveydenhuoltopalvelut kuin turvapaikanhakijoille. Nyt kaikki lapset ja aikuiset pääsevät lääkäriin, eikä yhtäkään raskaana olevaa käännytetä neuvolan ja synnytyssairaalan ovelta. Nyt kun Helsingin valtuusto on näyttänyt asialle vihreää valoa, tulisi muutoksen lähteä Helsingistä. On sosiaali- ja terveysministerin tehtävä varmistaa, että kaikkialla Suomessa sairaat ihmiset pääsevät lääkäriin.