Emma Karin blogi

Helsinki sai tänään Reilun kaupan kaupunki -arvonimen. Teimme asiasta valtuustoaloitteen yli kolme vuotta sitten. Ja näin kauan siinä kesti.

Reilussa kaupan kaupungiksi ryhtymisessä on kyse siitä, että julkisissa hankinnoissa sitoudutaan reiluuteen. Tämän jälkeen Helsingissä:

1. sitoudutaan käyttämään Reilun kaupan tuotteita

2. toimii kannatustyöryhmä, jossa itse istun Helsingin edustajana

3. Reilun kaupan tuotteita löytyy myös paikallisten yritysten tuotteista.

4. seurakunnat, työpaikat, järjestöt ja urheiluseurat käyttävät Reilun kaupan tuotteita

5. jaetaan tietoa Reilusta kaupasta

Reilun kaupan sertifiointijärjestelmä on luotu parantamaan kehitysmaiden pienviljelijöiden ja suurtilojen työntekijöiden asemaa kansainvälisessä kaupankäynnissä. Pienviljelijöille taataan tuotteistaan vähintään takuuhinta ja suurtilojen työntekijät saavat vähintään lakien mukaista ja asteittain nousevaa palkkaa, asialliset työolot ja oikeuden liittyä ammattiyhdistyksiin. Lisäksi lapsityövoiman hyväksikäyttö on kielletty ja tuotannossa noudatetaan tiukkoja ympäristökriteereitä.

Maailmalla Reiluja kaupunkeja on jo yli tuhat, Suomessa alle kymmenen. Helsinki on suuri julkisten hankintojen tekijä ja näitä hankintoja tehdään helsinkiläisten verorahoilla. Kehitysmaista Suomeen tuotavien tuotteiden määrän kasvaessa myös huoli hankintoihin liittyvistä eettisiä ongelmista lisääntyy. Siksi Reiluun kauppaan sitoutuminen on tämän kokoiselta kaupungilta merkittävä asia.

Reilua Helsinkiä juhlitaan huomenna klo 19 alkaen Cafe Mascotissa!
Tervetuloa mukaan!

Tänään ihmiskunta on kuluttanut luonnon koko vuonna tuottamat uusiutuvat luonnonvarat. Jos kaikki ihmiset kuluttaisivat kuten helsinkiläiset, vuoden ylikulutuspäivä päivä olisi tullut paljon aikaisemmin. Syksyn alussa valtuustossa hyväksytään Helsingin Globaalin vastuun strategia, jonka on tarkoitus löytää keinoja pienentää Helsingin ekologista jalanjälkeä ja edesauttaa ihmisoikeuksien toteutumista.

Strategiaa on valmisteltu yli kolme vuotta. Tuloksena on surkein paperi, jonka olen koko valtuustourani aikana nähnyt. Neljä sivua tekstiä ilman yhtäkään uutta avausta. Strategiaa kuvaa hyvin "kappale" ympäristönsuojelusta. Kohta alkaa reippaasti: "Helsinki on eturivin toimija ympäristönsuojelussa." Koko asiasta todetaan kuitenkin ainoastaan, että Helsinki tehostaa Itämeren suojelua.

Edes valtuuston jo tekemää päätöstä Reilun kaupan kaupungiksi hakemisesta ei ole haluttu kirjata ohjelmaan. Päätös oli ainoa konkreettinen velvoite, joka strategian valmisteluun oli annettu. Ruoka muodostaa jopa kolmanneksen kaikista kulutuksen ympäristövaikutuksista. Helsingin Palmia ruokkii 80 000 ihmistä päivässä. Jos ekologista jalanjälkeämme halutaan pienentää, on panostettava lähiruokaan ja vähäpäästöiseen kasvisruokaan.

Hankinnat ovat vastuullisuuden ytimessä. Vaikka Helsinki on sitoutunut pienentämään hankintojensa ympäristövaikutuksia, sosiaaliset vaikutukset ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Kaupungin ei pitäisi tehdä hankintoja yrityksistä, joissa työntekijöiden järjestäytymisoikeutta on rajoitettu tai jotka toimivat veroparatiiseissa.

Vastuullisuuteen eivät sisälly ainoastaan välilliset vaikutukset ihmisiin. Tänne saapuvista pakolais- ja turvapaikanhakijalapsista ja -nuorista lähes kolmasosa on vaikeasti traumatisoituneita tai oireilevia, mutta heistä vain pieni osa saa hoitoa. EU:n ulkopuolelta tulevat työntekijät ovat usein Helsingin työmarkkinoilla hyvin heikoilla. Tällaisiin kysymyksiin ohjelmassa ei haluta koskea. Sen sijaan todetaan, että: "Maahanmuutto Helsinkiin on pysyvä ja vahvistuva kaupunki-ilmiö. Maahanmuuttajien merkitys kaupungin elinvoimaisuuden ja kansainvälisen kilpailukyvyn kehittämisessä tunnustetaan."

Globaalin vastuun strategia olisi voinut olla mahdollisuus miettiä vakavasti toimintamme vaikutuksia ympäröivään maailmaan. Näyttää siltä, ettei tätä mahdollisuutta haluta käyttää.

Kaupunginhallitus päätti tänään tukea äänin 12-1 valtuustoaloitettamme, jossa esitämme Reilun kaupan kaupungin arvonimen hakemista Helsingille.

Reilussa kaupan kaupungiksi ryhtymisessä on kyse siitä, että julkisissa hankinnoissa sitoudutaan reiluuteen. Reilun kaupan sertifiointijärjestelmä on luotu parantamaan kehitysmaiden pienviljelijöiden ja suurtilojen työntekijöiden asemaa kansainvälisessä kaupankäynnissä. Pienviljelijöille taataan tuotteistaan vähintään takuuhinta ja suurtilojen työntekijät saavat vähintään lakien mukaista ja asteittain nousevaa palkkaa, asialliset työolot ja oikeuden liittyä ammattiyhdistyksiin. Lisäksi lapsityövoiman hyväksikäyttö on kielletty ja tuotannossa noudatetaan tiukkoja ympäristökriteereitä.

Ei kuulosta kauhean radikaalilta ja tavoitteen tukemista voisi erehtyä pitämään itsestään selvyytenä. Silti näin pienestä asiasta on pitänyt kamppailla vuosikausia. Jo edellinen valtuusto päätyi kannattamaan Tiia Aarnipuun aiheesta jättämää aloitetta. Asialle ei kuitenkaan koskaan tehty mitään. Tänään asiaa esittelevä kaupunginjohtaja vastusti Reilun kaupan kaupungin arvonimen hakemista samoilla, valtuuston jo tyrmäämillä, perusteilla. Reilun kaupan suosimisen sijaan kaupunginjohtaja halusi valmistella kaupungille "omat reilun kaupan kriteerit". Tähän kaupungilla ei ole osaamista eikä tarvetta. Päällekkäisten ja raskaiden omien kriteeristöjen luominen on järjetöntä verorahojen tuhlausta tilanteessa, jossa on jo olemassa arvostettu ja useiden isojen kaupunkien käyttämä sertifiointijärjestelmä.

Kaupunginjohtaja piti Reilun kaupan kaupungiksi ryhtymistä yleishyödyllisenä järjestötoimintana, jonka harjoittamisesta kaupunki haluaa pidättäytyä. Tätä ongelmaa ei ole kuitenkaan nähty Porissa, Tampereella, Joensuussa tai Lohjalla eikä edes sekä rakkaassa naapurissamme Espoossa, jotka ovat kaikki Reilun kaupan kaupunkeja. Maailmalla hankintojensa vastuullisuutta parantavien kaupunkien määrä ylitti toukokuussa 1000, mukana mm. Lontoo, Kööpenhamina ja Amsterdam. Helsinki on tähän saakka loistanut poissaolollaan.

Valtuusto on jo omassa strategiassaan sitoutunut olemaan eturivin toimija globaalissa vastuunkannossa. Reilun kaupan suosiminen on juuri tätä. Näin pienestä asiasta on pitänyt kamppailla vuosikausia, vaikka Helsingillä ei ole tässä kuin voitettavaa. Helsingin kaupunki on niin suuri toimija, että sen valinnoilla on väliä. Reiluus ei vaadi kaupungilta isoa rahallista tai ajallista panostusta, mutta sen merkitys viljelijöille on suuri.

Eli kertauksena kaupunginjohtajalle: Reilu kauppa ei ole yksi tuotemerkki, vaan sertifikaatti, joka myönnetään reiluuden kriteerit täyttäville tuotteille. Se ei siis tässä eroa luomusta tai Joutsenmerkistä. Reiluuteen sitoutuminen ei ole järjestötoimintaa vaan eettistä hankintapolitiikkaa -ja valtuuston tahdon mukaista.

Lisää Reilusta kaupasta tai Reiluista kaupungeista voi lukea täältä.

Helsinki ratkaisee tänä syksynä, hakeeko kaupunki Reilun kaupan kaupungin arvonimeä. Arvonimessä on kyse siitä, että julkisissa hankinnoissa sitoudutaan reiluuteen. Reilun kaupan järjestelmä on luotu parantamaan kehitysmaiden pienviljelijöiden ja suurtilojen työntekijöiden asemaa kansainvälisessä kaupassa. Pienviljelijöille taataan tuotteistaan vähintään takuuhinta ja suurtilojen työntekijät saavat vähintään lakien mukaista ja asteittain nousevaa palkkaa, asialliset työolot ja oikeuden liittyä ammattiyhdistyksiin. Lisäksi lapsityövoiman hyväksikäyttö on kielletty ja tuotannossa noudatetaan tiukkoja ympäristökriteereitä.

Reiluus ei vaadi kaupungilta suurta panostusta, mutta sen merkitys viljelijöille on suuri. Suomessa Reilun kaupan kaupunkeja ovat jo mm. Pori, Tampere, Joensuu ja Lohja sekä rakas naapurimme Espoo, joka on nyt haastanut Helsingin hakemaan arvonimeä. Maailmalla hankintojensa vastuullisuutta parantavien kaupunkien määrä ylitti toukokuussa 1000, mukana mm. Lontoo, Kööpenhamina ja Amsterdam. Reilun kaupan kaupungiksi ryhtymisestä
tekemäämme aloitetta käsitellään kaupunginhallituksessa tänään ja valtuusto päättää asiasta myöhemmin syksyllä.

Reilun kaupan kaupunki -hankkeessa on kyse myös kunnallisesta demokratiasta. Viime valtuustokaudella viiden valtuustoryhmän puheenjohtajat tekivät aloitteen arvonimen hakemisesta. Kaupunginvaltuuston enemmistö päätti, että arvonimeä haetaan. Virkamiehet eivät noudattaneet päätöstä ennen valtuustokauden loppumista ja päätös jäi toteuttamatta.

Nyt kaupunginhallitukselle esitetään samaa jo kerran hylättyä vastausta vedoten siihen, ettei kaupunki tee järjestötoimintaa. Järjestötoiminnasta ei tässä ole kyse yhtään sen enempää kuin vaikkapa World Design Capital -vuoden tai MTV Music Awards -tapahtumissakaan, vaan näkymisestä maailmalla positiivisen toiminnan kautta. Helsinki on sitoutunut reiluuteen. Kaupungin oman strategian mukaan Helsinki on ”eturivin toimija
globaalissa vastuunkannossa”, muun muassa hankintapolitiikassaan.

Kaupungin imagon kannalta on tarpeellista liittyä maailmaa reilummaksi kehittävään tuhannen kaupungin rintamaan. On erikoista, että näin pienestä asiasta on pitänyt kamppailla vuosikausia, kun Helsingillä ei ole tässä kuin voitettavaa. Arvonimi on merkittävä signaali yritysmaailmalle sosiaalisesti ja ekologisesti vastuullisen tuotannon välttämättömyydestä.

Helsingin on nyt sitouduttava reiluuteen - kaupunginvaltuuston oman strategian mukaisesti.

Emma Kari (Vihr.)
Silvia Modig (Vas.)
Thomas Wallgren (Sdp)

(Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa 19.9.2011)