Tästä maasta minä olen kasvanut

uosia minun oli vaikea puhua isänmaallisuudesta. Siihen liittyi liikaa rumaa. Lippuni olivat vieneet ihmiset, jotka käyttivät sitä vihan- ja sodanlietsonnan välineenä. Heille Suomen leijona oli tapa kertoa, etteivät kaikki ihmiset ole arvokkaita. Tällä uhoavalla nationalismilla ei ollut mitään tekemistä minun isänmaallisuuteni kanssa. Lopulta minä päätin, että he eivät saa viedä minulta oikeutta rakastaa omaa maatani.

Sillä minä rakastan kaikkea sitä kaunista ja hyvää, jota tämä maa on. Sillä tästä maasta minä olen kasvanut.

Minun karjalaiset juureni ovat kasvaneet kiinni syvälle tämän maan peruskallioon. Se kallio kantaa, vaikka omat askeleeni horjuisivat. Sillä tämä on maa, joka pitää jokaisesta huolta. Se on maa, joka teki äitiyspakkauksen, neuvolan, peruskoulun ja kirjastot. Kaikki tämä tehtiin, vaikka oli vaikeaa. Se tehtiin, koska se on oikein. Aina on ollut niitä, jotka ovat vastustaneet. Mutta heidän käsityksensä isänmaan edusta on hävinnyt kamppailussa suomalaisuudesta.

Tämä on maa, jossa minun pieni neljävuotias tyttöni voi kasvaa ajatellen olevansa maailman vahvin. Tämä on maa, jossa minun kahdeksanvuotias poikani saa kasvaa herkkänä lukutoukkana, joka eksyy tarinoihin ja haaveisiin. Tämä on maa, joka antoi naisille äänioikeuden ensimmäisten joukossa. Tämä on maa, jossa pienestä tytöstä voi kasvaa presidentti. Tämä on maa, jossa isä saa halia vauvaansa ja äiti tähdätä korkealle.

Tämä on maa, jonka mäntyisillä harjuilla on maailman helpoin ilma hengittää. Tämä on maa, jonka kuusikot antavat turvan, kun kaipaan yksinäisyyden tuomaa rauhaa. Tämä on maa, jonka kirkkaissa järvissä lapseni saavat uida ilman pelkoa. Tämä on maa, jonka suolaiset ja karut rantakalliot antavat voimia, kun ne ovat vähissä. Jonka kuohuvissa koskissa nousevat sitkeät lohet, taimet ja nieriät aina ylöspäin, jotta ne jotka tulevat heidän jälkeensä saisivat hyvät edellytykset elämään.

Minulle isänmaallisuus on kaiken tämän rakastamista. Se on arvoja, jotka velvoittavat minua olemaan vähän parempi ihminen. Se on ymmärrystä siitä, että täällä on aina annettu lupaus lapsille, että me teemme työtä, jotta tämä maa jäisi teille vielä parempana kuin me sen saimme. Se on velvollisuutta pitää tästä lupauksesta kiinni. Siksi me suojelemme metsiämme ja vesiämme. Siksi me pysäytämme ilmastonmuutoksen. Siksi me puolustamme neuvoloita, päiväkoteja, kouluja ja kirjastoja. Siksi me emme anna piiruakaan periksi ihmisoikeuksista ja annamme lapsemme kasvaa ainutlaatuisina ja vapaina yksilöinä.

Onnea satavuotias maani. Sinua minä rakastan. Kiitos, että saan kasvattaa lapseni sinun peruskalliollasi kävellen ja sinun ilmaasi hengittäen. Me teemme parhaamme ollaksemme parhaita versioita itsestämme, jotta sinuun liitettäisiin jatkossakin kaikki se, mikä sinussa ja meissä on kauneinta ja arvokkainta.