Emma Karin blogi

Osallistuin eilen ympäristöjärjestö Dodon hyötyviljelyseminaariin Kiasmassa. Tilaisuus oli tupaten täynnä, yleisö innostunutta ja puhujat ihanan inspiroivia.

Mutta miksi kaupungin pitäisi olla kiinnostunut näistä laareissa porkkanaa kasvattavista hipeistä? Suomessa kaupunkiviljelyä vielä vierastetaan ja asia tuntuu marginaaliselta ilmiöltä. Maailmalla kaupunkiviljelyä harjoittaa kuitenkin yli 800 miljoonaa ihmistä ja arvioiden mukaan 15-20 prosenttia maailman ruoasta tuotetaan kaupungeissa.

Kaupunkiviljely voidaan nähdä osana muutosta, jossa ruuantuotanto kehittyy hajautettuun ja ympäristöystävälliseen suuntaan. Dodon visioissa tulevaisuuden kaupungit vihertävät kattopuutarhoineen, hedelmäpuubulevardeineen ja marjapensaspuistoineen. Itseeni tämä visio vetoaa.

Seminaarin perusteella kaikkialla Helsingissä tuntuu tapahtuvan. Pasilan viljelykeskus Kääntöpöydälle nousee parhaillaan kasvihuone ja kahvila, Dodo on saanut ympäristöpalkinnon Kalasataman kaupunkipuutarhatoiminnasta, Herttoniemen ruokaosuuskunnan toiminta laajenee, ravintola Savoyn katolle perustettava puutarha on suunnitteilla, Lasten ja nuorten puutarhayhdistys käynnistää parhaillaan viljelyhankkeita koulujen ja päiväkotien kanssa sekä nuorisotalo Hapen parvekkeelle on rakennettu nuorten oma kattopuutarha.

Paitsi että kaupunkiviljelyllä voidaan tuottaa ruokaa, on siitä muutakin hyötyä. Kerrostalojen yhteiset puutarhat lisäävät yhteisöllisyyttä ja asumisviihtyisyyttä. Viherpintojen lisääminen kaupungissa vähentää ilmansaasteita ja hulevesien tulvimista. Kasvit vaimentavat melua ja parantavat ilmanlaatua. Viherkattojen on todettu vähentävät energiankulutusta, sillä niiden luoma eristys lämmittää talvella ja jäähdyttää kesällä. Ja ehkä ennen kaikkea puutarhat ja pienviljelmät ovat hauskoja. Ne tekevät kaupungista mukavan paikan.

Kaupungin rooli viljelijöiden silmissä on kaksinainen. Joitain hankkeita kaupunki on lähtenyt tukemaan, mutta monet kokevat kaupungin tahmean ja ristiriitaisen byrokratian lannistavana. Kaupungin ei pitäisi olla estämässä tätä hienoa trendiä. Helsingissä olisi nyt mietittävä keinoja, joilla kaupunkivilelyä ja viherkattorakentamista voitaisiin edistää.

Ja ainakin olisi käytävä läpi ne säädökset ja käytännöt, jotka vaikeuttavat kaupunkilaisten omatoimista asuinympäristönsä viherryttämistä.

Helsingin seudun liikenne (HSL) on tänään päättänyt lopettaa palmuöljydieselin suosimisen joukkoliikenteen kilpailutuksissa. Päätös tehtiin vähin äänin, mutta se on pitkän kampanjoinnin ja useiden neuvotteluiden tulos.

Pääkaupunkiseudun busseissa alkoi Neste Oilin palmuöljydieselin testaamisen syksyllä 2007. Kokeilu kesti vuoden 2010 loppuun, jolloin oli tarkoitus päättää palmuöljydieselin käytön jatkamisesta ja laajentamisesta. Toisin kuitenkin kävi.

Neste Oilin kehittämän NExBTL-dieselin piti olla biopolttoaineiden ihmelapsi. Teknologia oli huippulaatua, piipunpääpäästöt olivat vähäisiä ja kaikki näytti hetken hyvältä. Neste Oilin raaka-ainevalinta osoittautui kuitenkin katastrofaalisen huonoksi.

Palmuöljyn tuotanto on suurimpia sademetsien hävitykseen johtavia tekijöitä Indonesiassa ja Malesiassa. Metsäkadon takia palmuöljydieselin ilmastopäästöt ovat pahimmillaan moninkertaiset tavalliseen dieseliin verrattuna. Palmuöljyn käyttämisen seurauksena Neste Oil äänestettiin viime vuonna maailman vastuuttomimmaksi yhtiöksi.

Helsingissä palmuöljykiista käynnisti keskustelun kaupungin globaalista vastuusta. Onko oikein vähentää omia piipunpääpäästöjämme tavalla, joka aiheuttaa suurta vahinkoa muualla? Kritiikki oli suurta ja kokeilu heikensi myös Helsingin joukkoliikenteen mainetta. Lopulta kokeilu pääkaupunkiseudun busseissa ei saanut jatkoa, mutta HSL päätyi myöntämään palmuöljypohjaisen polttoaineen käytöstä kilpailutuksissa extra-pisteitä.

Kaupunginvaltuusto ei pitänyt tätä linjausta oikeana ja hyväksyi puolitoista vuotta sitten tekemäni ponnen siitä, että HSL:n bussiliikenteen kilpailutuskriteereissä asetetaan etusijalle jätteistä ja muista kuin trooppisista ruokakasveista valmistetut biopolttoaineet.
Eli suomeksi sanottuna palmuöljypohjaisten polttoaineiden käyttämisestä ei enää saisi hyötyä joukkoliikenteen kilpailutuksissa.

Ponnen hyväksymisen jälkeen mitään ei näyttänyt tapahtuvan. Kuitenkin tänään HSL:n hallitus hyväksyi uuden ympäristöbonusjärjestelmän, joka toimii ponnen mukaisesti. Palmuöljyn käytöstä ei enää saa kilpailuetua.
Kunnallispolitiikassa asiat etenevät usein hitaasti ja voitot jäävät helposti huomaamatta. Päätös on tärkeä. Asiakas toisensa jälkeen viestittää Neste Oilille, etteivät halua sademetsää tankkiinsa.

Ja Indonesian orangit kiittävät.

Vihreiden tavoitteena on nostaa luomun osuutta julkisissa hankinnoissa.

Helsingissä asiaa saatiin eteenpäin ruokalinjauksissa, joiden mukaan vuonna 2015 puolet helsinkiläisten päiväkotien ruuasta on oltava luomua. Tavoitetta on pidetty tärkeänä ja valtuusto lisäsi tämän vuoden budjettiin lisärahan päiväkotien luomuruuan lisäämiseksi. Tammikuussa Helsingin päiväkotien puurot muuttuivatkin luomuksi ja maaliskuusta alkaen tarjotaan kerran viikossa luomuraaka-aineista valmistettu pääruoka.

Helppo tapa saavuttaa tavoite, olisi vaihtaa päiväkodeissa käytettävät maitotuotteet luomuksi. Monelle tuli yllätyksenä se, ettei näin voida tehdä. Ongelmana on D-vitamiini. Suomalaisten D-vitamiinin saannin parantamiseksi maitoon lisätään D-vitamiinia. Ainoa maito, johon D-vitamiinia ei lisätä, on luomumaito.

Suomessa on perinteisesti lähdetty siitä, että lapset saavat päiväkoti- ja kouluruuasta kaikki tarpeelliset ravinteet. Tästä syystä kunnalliset ruokapalvelut pitävät D-vitaminointia luomumaidon käytön ehtona. D-vitamiinin lisääminen kasvattaisi luomumaidon kysyntää, mutta yllättäen suurimmat vastustajat löytyvät juuri luomun kannattajista.

Nykyinen teknologia edellyttää vitaminoinnin yhteydessä luomumaidon homogenointia, mikä vähentäisi maidon luonnollisuutta. Luomutuotantoa säätelevän EU-lainsäädäntö sallii vitamiinien lisäämisen luomuelintarvikkeisiin vain, jos niiden käyttö on kyseisissä elintarvikkeissa lakisääteistä. Suomessa maidon D-vitaminointi voidaan säätää pakolliseksi vain, jos sillä on vahvat kansanterveydelliset perusteet.

D-vitaminoinnin vastustajat painottavat sitä, että D-vitamiiniravintolisien käyttö riittää turvaamaan D-vitamiinin saannin. He siis korostavat vanhempien vastuuta lasten ravitsemuksesta. Ongelma on se, että vanhempien kiinnostus ja tietoisuus ravitsemuksesta vaihtelee paljon. Keskimäärin asiaan kiinnitetään enemmän huomiota perheissä, joissa asiat ovat muutenkin paremmin. Siksi päiväkodeissa halutaan tarjota D-vitaminoituja maitotuotteita.

Ruotsissa maidon D-vitaminointi on lakisääteistä ja niinpä luomumaitoa tarjotaan myös päiväkodeissa ja kouluissa. Itse en näe mitään syytä, miksi näin ei voitaisi tehdä myös Suomessa.