Emma Karin blogi

Fennovoiman ja Rosatomin ydinvoimalalle on jälleen ilmestynyt pelastaja. Tällä kertaa sankari on pieni kroatialainen mysteeriyhtiö - mitä ilmeisimmin venäläisen Rosatomin bulvaani.

Tänään jätetystä rakentamislupahakemuksesta käy ilmi, että ydinvoimahanke on edelleen täysin Rosatomin käsissä. Rosatom on suoraan Putinin ohjauksessa oleva Venäjän valtionyhtiö, joka oli aikaisemmin maan ydinvoimaministeriö. Koska tähän ydinvoimalaan liittyy ulko- ja turvallisuuspoliittisia ongelmia, eduskunta asetti viime kaudella ydinvoimalan toteutumisehdoksi 60 prosentin kotimaisen omistuksen.

Nyt tuon kotimaisen omistusosuuden väitetään toteutuvan yhtäkkiä kuvioihin ilmaantuneen pikkuiruisen kroatialaisen Migrit Solarna Energija -omistusten avulla. Kukaan ei ole koskaan kuullutkaan koko yhtiöstä. Sen perustaja ja johtaja ovat molemmat venäläisiä. Firman faksinumero on yhteinen venäläisen kiinteistöyhtiön kanssa ja osoite johtaa kroatialaiseen lähiöön. Naurattaisi, jos ei itkettäisi.

Alun perin tämä ydinvoimala haluttiin rakentaa, koska silloisen pääministeripuolue keskustan mukaan suomalaiset teollisuusyritykset epätoivoisesti tarvitsivat sitä. Yritykset eivät kuitenkaan ole nähneet hanketta niin tarpeelliseksi, että olisivat sijoittaneet siihen rahaa.

Vaikka yksityiset sijoittajat kaikkosivat, ydinvoimauskoinen kokoomus sitoi viime kaudella koko vaikutusvaltansa Rosatomin ydinvoimalan eteenpäin viemiseen. Stubb oli valmis rikkomaan hallitusohjelmaa ja hajoittamaan hallituspohjan tämän takia. Apuun kutsuttiin Suomen valtionyhtiö Fortum, jonka piti taata kotimainen omistus. Fortum suostui mukaan vain, koska sille luvattiin vastineeksi arvokasta vesivoimaa Venäjältä. Diili ei toteutunut ja nyt Fortum on ulkona.

Elinkeinoministeri Rehn ei vielä tänään uskaltanut ottaa rakentamislupahakemukseen kantaa. Minusta on selvää, että kaikki ydinvoimalaan liitetyt lupaukset on petetty. Nyt on aika myöntää tehdyt virheet, haudata tämä hanke ja siirtyä uusiutuvan energian aikaan.

Hyvä Juha Sipilä,

Olen iloinen siitä, että ilmoittauduitte Energiaremontti2015-kampanjan tukijaksi. Olemme yhtä mieltä siitä, että suomalaisessa energiapolitiikassa on aivan liian kauan ylenkatsottu kotimaisen uusiutuvan energian lisäämisen ja energiatehokkuuden parantamisen mahdollisuuksia. Energiaremontti voisi tuoda Suomeen kymmeniä tuhansia paljon kaivattuja työpaikkoja.

Olemme varmasti yhtä mieltä siitä, että esimerkiksi täällä Helsingissä kivihiilellä ei ole tulevaisuutta. Tulevat investoinnit eivät saa sitoa Helsinkiä hiilen polttoon vaan niillä on lisättävä uusiutuvaa energiaa ja parannettava energiatehokkuutta.

Energiaremontti2015-kampanjan tavoitteena on sataprosenttisesti uusiutuvalla energialla toimiva Suomi. Kampanjan tavoitteena ovat:

- Suomi siirtyy käyttämään ainoastaan uusiutuvaa energiaa vuoteen 2050 mennessä.
- Kivihiilestä luovuttaisiin 2025 mennessä.
- Kaikista fossiilisista polttoaineista - siis myös turpeesta - luovutaan sähkön ja lämmöntuotannossa viimeistään vuoteen 2035 mennessä.
- Tiekarttaa tavoitteisiin pääsemiseksi alettaisiin laatia välittömästi.

Energiaremontissa ei ole kyse siitä, että koskiensuojelulaki avattaisiin viimeisten luonnontilaisten koskien patoamiseksi. Energiaremontin sivu toteavat viisaasti: “Vesivoiman tuotantoa voidaan laitteistoja uusimalla kasvattaa joitakin prosentteja.”

Kun puolueen puheenjohtaja lähtee mukaan sellaiseen kampanjaan kuin Energiaremontti2015 niin mielestäni tällainen sitoumus on otettava vakavasti.

Haluaisinkin siis selvyyden vuoksi kysyä teiltä asiaan liittyen kolme tarkentavaa kysymystä:

1) Monessa aiemmassa yhteydessä nimenomaan keskustalaiset ovat halunneet asettua puolustamaan turpeen energiakäytön jatkamista hamaan tulevaisuuteen. Energiaremontti-kampanja tunnustaa tosiasiat eli sen, että myös turve on fossiilinen polttoaine ja siitä täytyy luopua. Mitkä ovat teidän askelmerkkinne siihen, että Suomi luopuu turpeen energiakäytöstä 2035 mennessä?

2) Suomalaisessa energiapoliittisessa keskustelussa on käytetty kohtuuttomasti aikaa väittelyyn vesivoiman lisärakentamisesta. Se olisi energiapoliittisesti merkityksetöntä, mutta luonnonarvojen kannalta tuhoisaa. Olisitteko te jo valmis hautaamaan keskustelun Vuotoksesta ja Kollajasta ja keskittymään tulevaisuuden energiaratkaisuihin?

3) Energiaremontti2015-kampana ei sinänsä ota kantaa Suomen nykyisten ydinvoimaloiden kohtaloon tai myönnettyihin ydinvoimalupiin. Toisaalta kampanjan yksiselitteisenä tavoitteena on sataprosenttisesti uusiutuvalla energialla toimiva Suomi vuoteen 2050 mennessä. Kannatitte Fennovoiman ja Rosatomin ydinvoimalupaa, vaikka jopa elinkeinoministeri Vapaavuori on myöntänyt sen syövän markkinoita ja potentiaalia kotimaiselta uusiutuvalta energialta. Miten ajattelette ydinvoiman roolin Suomen energiapolitiikassa kehittyvän tulevina vuosina?

Ystävällisin terveisin,

Emma Kari

Seuraa Emmaa Facbookissa.

Eduskunnan enemmistö päätti tänään Rosatomin ja Fennovoiman ydinvoimalan rakentamisesta Pyhäjoelle äänin 115-74. Ydinvoimalan rakentamisen veivät läpi kokoomuksen, sosialidemokraattien, keskustan ja perussuomalaisten eduskuntaryhmien enemmistö.

Keväällä Ukrainan kriisin ollessa kiihkeimmillään kokoouksen kansanedustaja Ben Zyskowicz vertasi eduskunnan keskustelussa Vladimir Putinia Hitleriin. Kokoomuksessa Venäjän uhkaa on muutenkin Ukrainan kriisin myötä korostettu syynä liittyä Natoon.

Itse en pidä Putinia Hitlerinä, mutta haluaisin kuitenkin kysyä kokoomuksen, sosialidemokraattien, keskustan ja perussuomalaisten kansanedustajilta, oliko nyt oikea aika syventää energiayhteistyötä Venäjän kanssa?

Rosatomin ydinvoimalat ovat osa Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Suomeen rakennettava ydinvoimala on Rosatomille tärkeä referenssi, joka parantaa sen asemaa länsimaisilla energiamarkkinoilla. Lisäksi eduskunnan puoltava päätös on Putinille merkittävä poliittinen voitto, joka todistaa, ettei sen toimilla Krimillä ja Itä-Ukrainassa ole mitään todellisia seurauksia.

Suomi lisää energiariippuvuuttaan Venäjästä kahdella tavalla: Kremlin suorassa valvonnassa oleva Rosatom päästetään merkittävään rooliin Suomen energiamarkkinoille ja Fortumin omistukset Venäjällä kasvavat.

Jotta ydinvoimalalle saatiin tänään eduskunnan hyväksyntä, hälytettiin viime metreillä apuun Suomen valtionyhtiö Fortum. Kolme päivää ennen eduskunnan äänestystä Fortum oli ilmoitti, että saattaa osallistua ydinvoimalan rakentamiseen 15 prosentin omistusosuudella. Näin saataisiin hankkeelle luvattu suomalainen omistusenemmistö.

Suomen valtionyhtiö pelastaa hanketta, joka tähän mennessäkin on huojunut pystyssä ainoastaan veronmaksajien, eli kunnallisten energialaitosten tuella. Vastineeksi Fortum saa oikeuksia Venäjän valtionyhtiö Gazpromin vesivoimaan Venäjällä. Osakkuus ydinvoimalaan myytiin Fortumille siis kytkykaupalla.

Rosatomin ydinvoimala tuo hyvin esiin sen, että todellinen ydinvoimakiihko elää Suomessa vahvana. Kokoomuksen energiapolitiikka ei perustu Suomen todelliseen energiatarpeeseen, ei järkevään talouspolitiikkaan, eikä isänmaallisuuteen. Se perustuu ydinvoimafanatiaan.

Rosatomin ja Fennovoiman ydinvoimala on kaikin mahdollisin mittarein huonoin mahdollinen ydinvoimalahanke, joka lisää riippuvuuttamme Venäjästä. Kaikkine kikkailuineen tämä ydinvoimahanke saattaa Suomen EU:ssa erittäin huonoon valoon. Jos laittaisimme puoletkaan ydinvoiman edistämiseen käytettävistä panoksista uusiutuvien energiamuotojen edistämiseen, olisimme jo pitkällä.

Kaksitoista vuotta sitten seisoin Eduskunnan nurmikolla epäuskoisena. Eduskunta oli juuri myöntänyt luvan Olkiluodon kolmannelle ydinvoimalalle. Vieressä kokoomuslaiset ydinvoimanuoret poksauttelivat samppanjapulloja auki ja hurrasivat. Tiesin, että oli tapahtunut suuri virhe.

Yhtä järjetön päivä oli tänään, kun hallituksen enemmistö äänesti Fennovoiman Rosatomin ydinvoimalan periaateluvan puolesta. Jopa verrattuna Olkiluoto 3:een kyseessä on kaikin tavoin huonoin mahdollinen ydinvoimahanke.

Suomeen ei ole valmistunut yhtäkään uutta ydinvoimalaa koko minun elinikäni aikana. 12 vuotta sitten myönnetty lupa Olkiluoto 3:lle on muodostunut suuren epäonnistumisen symboliksi ja se on jo nyt maailman kallein rakennus.

Eikä Olkiluoto 3 ole poikkeus. Rosatom ei ole 20 vuoteen saanut ainuttakaan ydinvoimalaa valmiiksi aikataulussa ja budjetin puitteissa. Olkiluoto 3:n oli tarkoitus valmistua vuonna 2008 ja sen piti olla keino saavuttaa Suomen Kioton ilmastotavoitteet vuoteen 2012 mennessä. Ilmastotavoitteet saavutettiin, vaikka Olkiluoto 3 ei tule valmistumaan vielä vuosiin. Tällä hetkellä sen arvioidaan valmistuvan kymmenen vuotta alkuperäisestä aikataulusta jäljessä.

Jahkaamalla kaikki nämä vuodet paikoillaan junnaavien ydinvoimahankkeiden kanssa me olemme menettäneet mahdollisuutemme olla uusiutuvan energian edelläkävijöitä. Fennovoima sai ensimmäisen lupansa 2010. Kun Suomessa kerjätään epätoivoisesti sijoittajia Rosatomin huonolle ydinvoimahankkeelle, Ruotsissa rakennetaan vuosina 2010–2015 yhden Fennovoiman verran tuulivoimaa.

Fennovoiman hanketta perustellaan täysin samoilla argumenteilla kuin Olkiluoto 3:sta. Tämänkin ydinvoimalan pitäisi olla ratkaisu ilmastonmuutokseen. Kun muu Eurooppa rakentaa energiaomavaraisuutta, Suomi lisää riippuvuuttaan Venäjän energiaan sitoutumalla Rosatomiin. Montako kertaa samat valheet voidaan toistaa?

Nyt näyttää siltä, että kokoomus ja SDP jatkavat 1970-luvun energiapolitiikkaa. Meistä ei ole näillä näkymin tulossa puhtaan energiateollisuuden suurvaltaa. Sen sijaan me siivoamme Villen kanssa työpöytämme ympäristöministeriössä.

Tällä viikolla Teollisuuden Voima (TVO) kertoi tarvitsevansa lisäaikaa Olkiluoto 4:n rakentamislupahakemuksen jättämiselle. Nykyisen luvan määräaika on ensi vuoden kesäkuussa. Viivästyminen johtuu siitä, ettei edellistäkään laitosyksikköä ole saatu sähköntuotantoon. Olkiluoto 3:n valmistumisaikataulu ei kukaan jaksa enää arvailla.

Kolme vuotta sitten Helsingin valtuusto päätti neljän äänen niukalla enemmistöllä osallistua Olkiluoto 4 -ydinvoimalan suunnitteluun 30 miljoonalla eurolla. Asiaa tukivat erityisesti kokoomus ja sosialidemokraatit. Epäilin tuolloin hankkeen taloudellista mielekkyyttä. Nyt kolme vuotta myöhemmin päätös näyttää entistäkin huonommalta.

Yhtään sen järkevämmältä ei tunnu kaupunginhallituksen vuosi sitten tekemä päätös laittaa 30 miljoonaa euroa lisää rahaa Olkiluoto 3 -hankkeeseen. Tällöin esitin, että Helsinki ei osallistuisi osakeantiin vaan alkaisi valmistella Olkiluoto 3:n omistuksista luopumista. Esitys hävisi äänin 5-10.

Tämä valtuusto tekee lopullisen päätöksen siitä, onko Helsinki mukana Olkiluoto 4:ssa. Se tarkoittaisi satojen miljoonien lisäinvestointia. Voi tietenkin hyvin olla, että hanke kaatuu ennen tätä. Epävarmojen ydinvoimahankkeiden sijaan Helsingin tulisi käyttää energiainvestointeihin tarkoitetut rahansa kaupungin oman energiantuotannon ja kaukolämpöverkoston parantamiseen sekä uusiutuviin energianlähteisiin investoimiseen.

Eilen valtuusto puhui tunnin tuulivoiman rakentamisesta Helsinkiin. Pääasiassa samat tahot, jotka suoltavat miljoonia kalliiden ja epävarmojen ydinvoimalahankkeisiin, kritisoivat uusiutuviin sijoittamista hintaan ja olosuhteisiin vedoten. Ylitsepääsemättömänä ongelmana pidettiin jälleen sitä, että aina ei tuule. Kuitenkin muualla maailmassa tuulivoimaan investoidaan jopa 60 miljardia euroa vuodessa.

Uusiutuviin liittyvät kysymykset ovat melko pieniä verrattuna käynnissä olevien ydinvoimalahankkeiden ongelmiin. Sijoittajien livetessä yksi kerrallaan Fennovoiman ydinvoimahankkeesta ja Olkiluodon aikataulujen paukkuessa pitäisi fanaattisimmillekin ydinvoiman kannattajille olla selvää, että ydinvoiman kulta-ajat ovat ohi.

Menneeseen ei ole paluuta. Helsingin on parempi sijoittaa uusiutuvaan energiantuotantoon ja energiatehokkuuden parantamiseen. Siksi rahat on vedettävä pois Olkiluoto 4:sesta kun se on vielä mahdollista.

Sinäkin voit osoittaa kannatuksesi uusituville ja paikalliselle tuulivoimalle allekirjoittamalla kuntalaisaloitteen!

Kesällä 2010 eduskunnassa käytiin kuumaa väittelyä uusista ydinvoimaluvista, myös Fennovoiman luvasta, jonka kohtalo on nyt uudelleen auki. Hankkeessa kaikki on mennyt uusiksi, mutta aivan erityisesti on muuttunut omistuspohja. Saksalaisvetoinen hanke on muuttunut Venäjän valtionkorporaatio Rosatomin hankkeeksi kaikin tavoin.

Rosatom toimittaa reaktorin, hoitaa rahoituksen, tuo mukaanaan ydinenergia-alan asiantuntemuksen ja vastaa ydinpolttoaineen toimittamisesta. Rosatom omistaa hankkeesta ainakin kolmanneksen, mutta todennäköisesti lähemmäs puolet. Rahoitusta varten Venäjän valtion öljyrahastosta on haettu 2,4 miljardin euron lainaa.

Siinä menikin sitten keskeinen Fennovoiman rakentamisen puolesta esitetty argumentti: vähennetään riippuvuutta Venäjästä.

Timo Heinonen (kok) kyseli 2010 keskustelussa: "Voi kysyä, paljonko me haluamme siitä tuoda Venäjältä ydinsähköä. Minä en halua yhtään." Tähän näkemykseen monet hanketta tukeneet kansanedustajat yhtyivät keskustelussa.

Edustajat huolehtivat myös venäläisten ydinvoimaloiden turvallisuudesta.
"Venäjällä eivät ydinvoimaloiden turvallisuusvaatimukset ole sitä luokkaa kuin Suomessa", totesi Lauri Kähkönen (sd).

Vasemmistoliiton Matti Kangas kehotti huolehtimaan ulkomaille rakennettavien ydinvoimaloiden turvallisuudesta: "Eli täällä ei pitäisi puhua Suomen ydinvoimaloista, vaan kun tämä on globaali ongelma, mistä päin sattuu tuulemaan, niin kuin Tšernobylinkin kohdalla, niin sinne pitäisi nyt tämän salin keskittää voimansa ja todeta, kun tuonne Suomenlahden toiselle puolelle rakennetaan ydinvoimaloita, että niitä ei tehtäisi."

Ja Toimi Kankaanniemi (kd) totesi: "Ydinvoimaan liittyy kolme ongelmaa ainakin. Turvallisuus on yksi. Suomessa laitokset ovat turvallisempia kuin esimerkiksi Venäjällä, josta nyt tuomme liian paljon sähköä."

Nämä argumentit haihtuivat Fennovoiman alkuperäisen saksalaisen osakkaan E.ONin mukana. Valtionkorporaationa Rosatomilla on erityisasema suoraan presidentti Vladimir Putinin ja Venäjän hallituksen alaisuudessa. Tämä on tietenkin luontevaa, huolehtiihan Rosatom myös maan ydinaseista.

Fennovoiman hanke ei ainakaan vähennä energiariippuvuutta Venäjästä, pikemminkin ehkä lisää sitä.

Tykkää Emmasta Facebookissa!

Kaupunginhallituksen enemmistö päätyy tänään hyvin todennäköisesti kannattamaan kaupungin lisärahoitusta Olkiluoto 3:n vaikeuksissa olevalle ydinvoimahankkeelle. Päätös on huono. Sen sijaan olisi alettava valmistelemaan Olkiluoto 3 -omistuksesta luopumista. Niin taloudelliset kuin ympäristölliset seikat puhuvat selvää kieltä siitä, ettei Helsingin kannata olla mukana uusissa ydinvoimahankkeissa.

Helsinki on suoraan mukana niin Olkiluoto 3:ssa kuin suunnitteilla olevassa Olkiluoto 4 -hankkeessa. Lisäksi Helsinki omistaa merkittävän osan Vantaan energiasta, joka puolestaan on osallisena kaatumisen partaalla olevassa Fennovoiman hankkeessa.

Helsingin päästöjen vähentäminen on tärkeää, kun Helsingin energian osuus koko Suomen päästöistä on 5 %. Neljä Suomen 50 eniten saastuttavasta laitoksesta sijaitsee Helsingissä, joista kaksi on top 10:ssä. Kaksi kolmasosaa Helsingin päästöistä syntyy kaukolämmöstä ja liikenteestä.

Ydinvoimahankkeisiin osallistuminen ei Helsingin päästöjä vähennä. Helenin fossiilivoimalat pyörivät tasan sen mukaan, kuinka paljon kaupungissa tarvitaan kaukolämpöä. Sähköä riittää myytäväksi kaupungin ulkopuolellekin.

Helsingin päästöjen vähentämiseksi merkittävällä tavalla on parasta:

- vähentää lämmityksen tarvetta eli parantaa rakennusten energiatehokkuutta
- korvata maakaasua ja kivihiiltä biokaasulla ja biomassalla
- pienentää liikenteen päästöjä

Sen sijaan, että rahaa heitetään kalliisiin ydinvoiman ikuisuushankkeisiin, Helsingin pitäisi investoida energiatehokkuuden parantamiseen ja uusiutuvan energian lisäämiseen kaukolämmön tuotannossa.

Ydinvoiman kustannukset kohoavat. Ydinvoimahankkeiden kustannukset näyttävät liikkuvan vain yhteen suuntaan: ylöspäin. Olkiluoto 3:n piti olla kiinteällä hinnalla toteutettu, avaimet käteen projekti ja silti omistajilta tullaan nyt hakemaan lisärahaa. Arviot uusien reaktorien hinnasta ovat nousseet jo 8 miljardin euron kieppeille. Suunnitteilla olevan Olkiluoto 4:n kohdalla se merkitsisi Helsingille 800 miljoonan euron investointia.

Helsingin pitäisi nyt irrottautua ydinvoimahankkeiden riskeistä ja ryhtyä järjestelmällisesti investoimaan lämmitystarpeen ja kaukolämmön tuotannon päästöjen vähentämiseen.

Päivälleen vuosi sitten Helsingin valtuusto päätti niukalla enemmistöllä (44-40) osallistua Olkiluoto 4 -ydinvoimalan suunnitteluun 30 miljoonalla eurolla. Asiaa tukivat erityisesti kokoomus ja sosialidemokraatit. Epäilin tuolloin hankkeen taloudellista mielekkyyttä. Nyt vuotta myöhemmin tämä päätös näyttää entistäkin huonommalta.

Tällä viikolla saksalainen energiajätti E.ON lähti Fennovoiman ydinvoimahankkeesta. E.ONin lähtö ei ollut mikään ydinvoiman vastainen protesti vaan selvää taloudellisten seikkojen punnintaa. Samasta syystä S-ryhmä ja muutama muu osakas jättivät hankkeen jo aiemmin.

Tämä on suurella todennäköisyydellä Fennovoiman loppu. Nyt esimerkiksi Raumalla ja monessa muussa kunnassa mietitäänkö, menetetäänkö Fennovoimaan kiinni pistetyt rahat kokonaan.

Ydinvoiman taloudellinen mielekkyys on heikentynyt nopeasti - ei vähiten Olkiluoto 3:n surkeasti edenneen rakennushankkeen vuoksi. Se on pistänyt arviot uuden ydinvoiman hinnasta täysin uusiksi. Fukushiman onnettomuus vain nostaa kustannuksia.

Kaikki maailmalla esitetyt arviot uuden ydinreaktorin rakennuskustannuksista ovat olleet vähintään 7-8 miljardia euroa. Valtuuston kannattaman uuden Olkiluoto 4 -hankkeen kustannusarvio on nyt 6 miljardia euroa. Realistisempi arvio uuden laitoksen hinnasta liikkuu yli 8 miljardissa eurossa. Tällöin Helsingin osuus kustannuksista tulisi olemaan yli 800 miljoonaa.

Helsingin täytyy investoida päästöjen vähentämiseen. Ydinvoima on riskialtista niin turvallisuuden kuin talouden kannalta. Helsingin on parempi sijoittaa uusiutuvaan energiantuotantoon ja energiatehokkuuden parantamiseen kuin Olkiluoto 4:seen.

Seuraava valtuusto tulee tekemään lopullisen päätöksen siitä, onko Helsinki mukana Olkiluoto 4:ssä - ellei koko hanke sitten keikahda itsekseen.

Valtuusto päätti eilen tiukan äänestyksen (44-40) jälkeen sijoittaa 30 miljoonaa euroa Olkiluoto 4 –hankkeen suunnitteluun. Osallistumista tukivat äänekkäimmin kokoomus, mutta sen puolesta äänesti myös suurin osa sosialidemokraateista. Vihreille päätös oli pettymys.

Sen jälkeen kun itselleni on valjennut Helsingin energian suuri merkitys kaupungin koulujen, päiväkotien ja kirjastojen rahoittamiseen, olen tehnyt parhaani, että ihmiset pysyisivät oman sähköyhtiömme asiakkaana. Tämä ei ole ollut helppoa. Itse asiassa tehtävä on osoittautunut mahdottomaksi. Olen tällä hetkellä omassa tuttavapiirissäni ainoa Helsingin energian asiakas. Muut ovat siirtyneet niiden energiayhtiöiden asiakkaiksi, jotka tarjoavat puhtaasti vihreää sähköä.

Ihmisten mielissä Helsingin energia on hiiltä ja ydinvoimaa. Nyt tehty päätös ei ainakaan helpota tämän mielikuvan muuttamista.

Moni puhuu siitä, kuinka Helsinki tahkoaa rahaa aikaisemmista ydinvoima sijoituksistaan ja nämä rahat ovat osa kaupungin terveydenhoitajien ja päiväkotitätien palkkoja. Tämä pitää paikkansa. Tai siis se pitää paikkaansa, kun puhutaan 1970-luvulla rakennetuista ydinvoimaloista. Silloin ydinvoimalat valmistuivat alle kahdessa vuodessa ja maksoivat murto-osan siitä, mitä ydinvoimalan rakentaminen maksaa nyt.

Tshernobylin onnettomuuden jälkeisessä maailmassa ydinvoiman kulta-aika on ohi. Viimeisin esimerkki löytyy juuri Olkiluodosta. Olkiluoto 3 –reaktorin rakentaminen on ollut katastrofi. Parhaillaan käydään oikeutta siitä, kuka kantaa vastuun käsistä karanneista kustannuksista ja valmistumisaikataulusta ollaan vuosia jäljessä. Reaktorin rakentamiskustannusten piti olla 3,2 miljardia euroa, mutta nyt liikutaan lähes 7 miljardissa eurossa. Pahimmassa tapauksessa Helsinki on maksajien joukossa. Enää ei voida puhua turvallisesta tai kannattavasta hankkeesta. Jos Olkiluoto 3 jossain vaiheessa käynnistyy, se ei tule tuottamaan luvattua halpaa sähköä.

Valtuuston kannattaman uuden Olkiluoto 4 -hankkeen kustannusarvio on nyt 6 miljardia euroa. Realistisempi arvio uuden laitoksen hinnasta liikkuu 7,9–8,6 miljardissa eurossa. Tällöin Helsingin osuus kustannuksista tulisi olemaan yli 800 miljoonaa. Tiedossa on kallis ja riskialtis hanke, joka tuottaa kallista sähköä. Lisäksi ydinvoimaan sijoittaminen on pois uusiutuvan energiantuotantoon panostamisesta.

Ydinvoiman lisärakentamiseen osallistuminen on huono päätös. Hanke ei vähennä Helsingin hiilidioksidipäästöjä eikä tue sitä kehitystä, jonka haluaisin Helsingin energiassa nähdä. Helsinkiläisten rahat sijoitettaisiin järkevämmin, jos nämä rahat käytettäisiin uusiutuvia edistäviin hankkeisiin. Uusiutuviin sijoittaminen kannattaa.

Helsingillä on vielä mahdollisuus perääntyä itse hankkeesta, kun valtuusto tekee päätöksen itse hankkeeseen osallistumisesta. Toivon, että näin käy. Kaupunkilaisten rahoja ei tule laittaa enää euroakaan kiinni epävarmoihin ydinvoimahankkeisiin.

Helsingin energian on saanut osakseen paljon kritiikkiä kivihiilen käytöstä ja uusiutuvaa energiaa hyödyntävien hankkeiden hidastelusta. Tällä viikolla Helsingin Energian johtokunta päätti osallistua Teollisuuden Voiman (TVO) Olkiluoto 4 –ydinvoimayksikön kilpailu- ja suunnitteluvaiheeseen.

Paitsi itse hanketta myöskään päätöksentekoprosessia ei voi paljoa kehua. Hankkeeseen osallistuminen ei ollut lainkaan johtokunnan alkuperäisellä esityslistalla, vaan lisälistalla, joka toimitettiin kokouksen jäsenille muutamaa tuntia ennen kokouksen alkua. Yllättäen asiattoman lyhyt valmistautumisaika ei vaivannut johtokunnan kokoomus-demari-koalitiota, jotka saivat osallistumispäätöksen läpi vihreiden ja RKP:n vastustuksesta huolimatta. Päätöstä ei kuitenkaan voitu panna toimeen, sillä asian esitellyt virkamies todettiin myöhemmin asian suhteen jääviksi. Tänä keskiviikkona sama päätös uusittiin, esittelijä vaihdettiin.

Kyse on sen verran suuresta päätöksestä, että moni voisi kuvitella keskustelun olevan tarpeellista. Helsingin kaupungin osallistumiskustannukset kilpailu- ja suunnitteluvaiheeseen ovat enintään 29,5 miljoonaa euroa. Tämä on siis alustavaa karkkirahaa verrattuna lopullisiin kustannuksiin. Kokonaisuudessa Olkiluoto 4 reaktorin rakentamiskustannuksien arvellaan olevan 6 miljardia euroa. Ja siis tämä on alustava arvio.

TVO:n näytöt eivät ole kovinkaan vakuuttavat. Olkiluoto 3:n alkuperäinen hinta-arvio oli 3,2 miljardia euroa ja kaupallisen sähköntuotannon oli tarkoitus alkaa vuonna 2009. Tämän hetkiset hinta-arvioiden mukaan kustannukset ovat kaksinkertaistuneet ja optimistit toivovat yksikön aloittavan sähkön tuotannon vuoden 2013 lopussa. Rakennusprojekti on ollut jatkuvasti skandaalien keskellä heikon rakentamislaadun, turvallisuusongelmien ja työvoiman huonon kohtelun takia.

Silti Helsinki haluaa työntää kätensä samaan suohon. Kun muualla Euroopassa tehdään päätöksiä luopua ydinvoimasta, miljoonia euroja helsinkiläisten veronmaksajien rahoja tullaan käyttämään uuteen ydinvoimahankkeeseen. Valtuuston hyväksymissä energiapoliittisissa linjauksissa tavoitteena oli kasvattaa uusiutuvan energian osuutta ja panostaa energiatehokkuuteen. Näihin investointeihin on nyt vaikea löytää rahaa, toisin kuin ydinvoimaan.

Ympäristötietoisten asiakkaiden pako Helsingin Energiasta Kraft och kulturille tai Lumituuli Oy:lle tulee siis jatkumaan. Surullista tämä on siksi, että Helsingin Energian tuloutukset rahoittavat kaupunkilaisten terveysasemia, päiväkoteja ja kouluja sadoilla miljoonilla euroilla vuodessa.