Emma Karin blogi

Kun Conchita Wurst voitti Euroviisut, kokoomuksen Sirpa Asko-Seljavaara paheksui parrakkaan naisen voittoa, sillä hänestä Conchita oli puistattava ilmestys. Silloin Asko-Seljavaara kysyi: “Mitä epänormaalia keksitään ensi kevääksi? Kohta esitetään kehitysvammaisia tai synnynnäisiä epämuodostumia viihdeohjelmassa.”

Sitten tuli Pertti Kurikan Nimipäivät, kehitysvammaisten punkbändi, ja näytti konservatiiveille pitkää nenää.

Voiton jälkeen internet täyttyi sirpaaskoseljavaarista, ihmisistä, jotka paheksuivat, kauhistelivat ja olivat vihaisia. Paheksuttiin viisujen politisointia, huonoa musiikkia, Suomen häpäisyä ja vammaisten hyväksikäyttöä.

Jotkut äänestivät Pertti Kurikan Nimipäiviä, koska pitävät punkista ja heistä biisi oli hyvä. Toiset äänestivät Pertti Kurikan Nimipäiviä, koska se erottui joukosta ja oli jotain erilaista. Ja jotkut äänestivät Pertti Kurikan Nimipäiviä, koska halusivat osoittaa solidaarisuutta vammaisille, sille, että nämä marginaaliin sysätyt ihmiset saavat vihdoin ottaa lavan haltuun omina itseinään.

Monet muistavat vielä, kuinka Lordin valintaa kauhisteltiin samoista syistä, kuin nyt PKN:n. Hevi ei sopinut viisuihin, biisi oli huono ja Suomen maine menisi pilalle. Nyt erilaista ovat kuitenkin ne ihmiset, jotka paheksuvat PKN:n voittoa väittäen puolustavansa vammaisten oikeuksiin. Omalla Facebook-seinälläni heitä verrattiin tykinkuulina käytettyihin kääpiöihin.

PKN on tehnyt musiikkia yli viisi vuotta. He tekevät juuri sellaista musiikkia kuin itse haluavat. Heidät tunnetaan Kalliossa ja Kallion ulkopuolella kovana keikkabändinä ja mielettömän asenteen omaavana punk-bändinä. He näyttävät keskaria, he karjuvat lavalla ja he puolustavat vammaisten oikeuksia kumartelematta ketään.

Vammaisilla on oikeus haluta tehdä musaa. Heillä on oikeus olla punkkareita. Heillä on oikeus ottaa lava haltuun. Heillä on oikeus haluta voittaa. PKN:n voiton ja “vammaissympatiaäänien” tekopyhä kauhistelu ei ole vammaisten oikeuksien puolustamista, vaan heidän sysäämistään takaisin marginaaliin. Se on vammaisten alentavaa holhoamista, jossa kukaan ei kysy, mitä nämä ihmiset itse haluavat. PKN kun halusi voittaa viisukarsinnat ja lähteä Wieniin.

Euroviisuissa ei ole koskaan ollut kyse pelkästä musiikista, vaan myös suvaitsevaisuudesta ja erilaisuuden juhlimisesta. Politiikka on aina ollut vahvasti läsnä viisuissa. Äänestykseen ovat vaikuttaneet sodat, naapuruussuhteet ja halu osoittaa solidaarisuutta sorretuille vähemmistöille. On syy miksi viisuja pidetään sateenkaarikansan jouluna. Se on monimuotoisuuden juhla.

PKN voitti siksi, että he erotuvat joukosta hyläten kaikin tavoin perinteisen viisu- ja popgenren.

Ja Pertti Kurikan Nimipäivien anarkistinen asenne sopii loistavasti Euroviisuihin.

Mä en haluu asuu missään asuntolassa
Mä en haluu asuu missään laitoksessa
Mä haluan asua Kalliossa
Pommisuojassa rauhassa

Mä kaipaan vähän kunnioitusta
tasa-arvoa elämään
Mä tarvin vähän kunnioitusta
ihmisarvoa elämään

Seuraa Emmaa facebookissa.

HSL esittää lastenrattaiden ja pyörätuolien alennuksen poistamista ratikoista ja metroista. Esitys liittyy koko Helsingin seudun taksa- ja lippujärjestelmän uudistamiseen, jota on valmisteltu jo vuosia. Uudistuksessa on paljon hyvää, mutta nyt ollaan pahasti pielessä.

Perusteeksi lastenrattaiden ja pyörätuolien alennuksen poistamiselle annetaan se, että lippujen hinnoittelu halutaan tehdä liikennepoliittisin perustein, eikä sosiaalipoliittisin perustein. Silti uudessa lippujärjestelmässä senioreille tullaan myöntämään jatkossa seniorilippu, opiskelijoille opiskelijalippu ja lapsille lapsilippu. Nämä ovat kaikki hyviä ja perusteltuja alennuksia. Mutta miksi vammaiset ja pienet lapset ovat eri asia?

Toinen peruste esitykselle on, että erilaiset alennus- ja vapaaliput monimutkaistavat matkalippujärjestelmää. Tämä tekee hinnoittelun hahmottamisesta hankalaa. Jokaiselle lastenrattaiden tai pyörätuolin kanssa matkustavalle järjestelmä on kyllä täysin selkeä. Kyse ei ole siitä, miltä ovelta lipun pystyy nykyisin ostamaan, vaan siitä, että alennus on osa järkevää liikennepolitiikkaa.

Metro on joukkoliikennevälineistä esteettömin ja siellä on eniten tilaa rattaille ja pyörätuoleille. On huonoa liikennepolitiikkaa ohjata kaikki lastenrattaita ja pyörätuolia käyttävät käyttämään bussia. Bussien keskiosiin mahtuu kahdet tai maksimissaan kolmet rattaat. Itse olen usein jäänyt lastenrattaiden kanssa bussin ulkopuolelle, kun vaunupaikat ovat jo täynnä. Voin kertoa, että nämä kokemukset eivät lisää joukkoliikenteen käyttäjätyytyväisyyttä.

Helsingin tavoitteena on kasvattaa joukkoliikenteen käyttöosuutta ja vähentää yksityisautoilua. Tästä syystä on erityisen tärkeää, että erityisesti helsinkiläiset lapset ja lapsiperheet oppivat aktiivisiksi joukkoliikenteen käyttäjiksi. Me emme halua, että helsinkiläiset joutuvat hankkimaan auton aina lapsen synnyttyä. Meidän pitää kannustaa kaikin mahdollisin tavoin juuri pienten lasten vanhempia käyttämään joukkoliikennettä.

Itse olen aikaisemmin esittänyt lastenrattaita koskevan alennuksen koskemaan myös kantoliinassa tai rintarepussa lastaan kuljettavia matkustajia. Tämä olisi järkevää liikenne- ja sosiaalipolitiikkaa.

Tykkää Emmasta Facebookissa!