Fennovoiman ja Rosatomin ydinvoimalalle on jälleen ilmestynyt pelastaja. Tällä kertaa sankari on pieni kroatialainen mysteeriyhtiö - mitä ilmeisimmin venäläisen Rosatomin bulvaani.
Tänään jätetystä rakentamislupahakemuksesta käy ilmi, että ydinvoimahanke on edelleen täysin Rosatomin käsissä. Rosatom on suoraan Putinin ohjauksessa oleva Venäjän valtionyhtiö, joka oli aikaisemmin maan ydinvoimaministeriö. Koska tähän ydinvoimalaan liittyy ulko- ja turvallisuuspoliittisia ongelmia, eduskunta asetti viime kaudella ydinvoimalan toteutumisehdoksi 60 prosentin kotimaisen omistuksen.
Nyt tuon kotimaisen omistusosuuden väitetään toteutuvan yhtäkkiä kuvioihin ilmaantuneen pikkuiruisen kroatialaisen Migrit Solarna Energija -omistusten avulla. Kukaan ei ole koskaan kuullutkaan koko yhtiöstä. Sen perustaja ja johtaja ovat molemmat venäläisiä. Firman faksinumero on yhteinen venäläisen kiinteistöyhtiön kanssa ja osoite johtaa kroatialaiseen lähiöön. Naurattaisi, jos ei itkettäisi.
Alun perin tämä ydinvoimala haluttiin rakentaa, koska silloisen pääministeripuolue keskustan mukaan suomalaiset teollisuusyritykset epätoivoisesti tarvitsivat sitä. Yritykset eivät kuitenkaan ole nähneet hanketta niin tarpeelliseksi, että olisivat sijoittaneet siihen rahaa.
Vaikka yksityiset sijoittajat kaikkosivat, ydinvoimauskoinen kokoomus sitoi viime kaudella koko vaikutusvaltansa Rosatomin ydinvoimalan eteenpäin viemiseen. Stubb oli valmis rikkomaan hallitusohjelmaa ja hajoittamaan hallituspohjan tämän takia. Apuun kutsuttiin Suomen valtionyhtiö Fortum, jonka piti taata kotimainen omistus. Fortum suostui mukaan vain, koska sille luvattiin vastineeksi arvokasta vesivoimaa Venäjältä. Diili ei toteutunut ja nyt Fortum on ulkona.
Elinkeinoministeri Rehn ei vielä tänään uskaltanut ottaa rakentamislupahakemukseen kantaa. Minusta on selvää, että kaikki ydinvoimalaan liitetyt lupaukset on petetty. Nyt on aika myöntää tehdyt virheet, haudata tämä hanke ja siirtyä uusiutuvan energian aikaan.
Tuleva hallitus esitteli eilen synkän hallitusohjelman. Ohjelmasta löytyy kuitenkin ainakin yksi hyvä asia, sillä siinä vahvistetaan edellisen hallituksen linjaus siitä, että kivihiilen käyttö energiantuotannossa ajetaan alas 2020-luvun aikana. Tämä sinetöi lopullisesti Hanasaaren hiilikasojen tulevaisuuden.
Valtuusto päättää syksyllä Hanasaaren hiilivoimalan tulevaisuudesta. Päätöstä varten on pitkään selvitetty kahta vaihtoehtoa: Hanasaaren hiilivoimalan korjaamista tai uuden uusiutuvia käyttävät monipolttolaitoksen rakentamista Vuosaareen. Vihreiden aloitteesta tänä keväänä alettiin selvittää myös kolmatta, hajautettuun uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen perustuvaa vaihtoehtoa.
Olisi täysin järjetöntä laittaa satoja miljoonia euroja kivihiilenpolton jatkamiseen Hanasaaressa tilanteessa, jossa kivihiilen käyttö ajetaan valtakunnallisesti alas. Uuden hallituksen päätös poistaa yhteistuotantolaitosten CO2-veroalennus osoittaa, että hiilen polton perustelut ovat loppumassa.
Tervetullutta kivihiililinjausta lukuun ottamatta uuden hallituksen ohjelma on ilmaston ja ympäristön kannalta vaikeaselkoinen ja huolestuttava. On hyvin erikoista, että samalla kun puhutaan uusiutuvan energian edistämisestä, hallitus leikkaa massiivisesti tuulivoiman syöttötariffia ja jatkaa fossiilisen turpeen polttoa. Toivottavasti jatkossa saadaan kuulla myös jotain konkretiaa uusiutuvan energian ja puhtaan osaamisen edistämisessä. Uusiutuva energia ei edisty pelkillä kirjauksilla.
Vaikka hallitukselta ei konkretiaa saataisikaan, Helsingin on oltava pysäyttämässä ilmastonmuutoksen etenemistä. Kivihiilestä luopuminen pitäisi osata nähdä Helsingissä mahdollisuutena luoda tilaa uudelle yrittäjyydelle ja ilmastoedelläkävijyydelle. Se tarkoittaa hyvin konkreettisesti, ettei hiilikasoilla ole enää mitään sijaa kaupungissa.
Voimme tehdä Helsingistä cleantech-pääkaupungin isolla energiaremontilla. Tarvitsemme energiatehokkuuden parantamista koko kaupungissa, tarvitsemme hajautettua uusiutuvaa energiantuotantoa laajalla paletilla ja älykkään energiajärjestelmän.
Vaalikeskusteluiden huutokauppa siitä, kenellä on suurin leikkauslista, ei lupaa hyvää. Etenkin kokoomuksessa hyvinvointivaltion purkaminen ja tuloerojen kasvattaminen esitetään väistämättöminä “korjausliikkeinä”. Todellisuudessa kyse on politiikasta ja valinnoista.
Pelkkä leikkaaminen ei ole mitään tulevaisuuspolitiikkaa. Se on kurjistamista ja lannistamista. Erityisen katastrofaalista olisi indeksien jäädyttäminen, sillä se rokottaisi kaikkein ankarimmin juuri pienituloisia. Perusturva on jo nyt jäänyt ansioturvasta kohtuuttomasti jälkeen, ja moni perusturvan saaja elää köyhyysrajan alapuolella.
Sisällöttömän leikkaamisen sijaan tarvitaan tarkasti kohdennettua elvytystä, joka auttaa uudistamaan Suomen taloutta. Elvytyksen rinnalla on toteutettava välttämättömät rakenneuudistukset. Nykyisin tuhlaamme arvokkaita veroeuroja järjettömiin asioihin, kuten raskaan polttoöljyn käytön tukemiseen.
Suomen talous ja ennen kaikkea elinkeinorakenne kaipaavat kuitenkin oikeita muutoksia. Toteuttamalla vihdoin pitkään veivatut rakenneuudistukset sekä elvyttämällä oikein voimme antaa uutta kurssia Suomen elinkeinoelämälle ja nostaa maan talouden nousuun. Vaikka palveluista ei kannatakaan leikata, voidaan valtion tukia karsimalla pienentää menoja ja tervehdyttää yrityssektoriamme: nämä leikkaukset voisivat keskittyä ympäristölle haitallisiin tukiin sekä epätasa-arvoisiin tulonsiirtoihin.
Sote-uudistus on tärkeä kahdesta syystä. Ensinnäkin sosiaali- ja terveyspalvelujen kokoaminen saman järjestäjäorganisaation vastuulle parantaisi sekä tehokkuutta, että palveluja eniten tarvitsevia. Vielä tärkeämpi syy on se, että sote-uudistus on tähän mennessä ollut ainoa iso rakenteellinen muutos, josta on vallinnut edes kohtalainen yksimielisyys eri puolueiden välillä. Vihreiden, keskustan ja vasemmiston kannattama demokraattinen maakuntamalli lienee paras etenemistie. Myös vihreiden pitkään ajama perustulo on vihdoin alkanut löytyä myös muiden puolueiden ohjelmista. Perustulo olisi yksi ratkaisu, jolla nykyistä järjestelmää voitaisiin yksinkertaistaa.
Kun valtio kerran saa lainaa jopa negatiivisella korolla, ei sen käyttämistä koko maan taloutta hyödyttäviin hankkeisiin pidä pelätä. Näistä kaikkein tärkein ja tulevaisuuteen suuntaavin on totta kai energiaremontti ja uusiutuvan energian infrastuktuurin rakentaminen. Suomen on korkea aika ymmärtää, että kestävä talous ei synny metsiä repimällä ja soita polttamalla. Uusiutuva energia kulkee maailmalla voitosta voittoon ja meidän pitää mennä siihen mukaan. Puhtaaseen teknologiaan investoiminen on valinta sekä ympäristön, työllisyyden että turvallisuuden puolesta.
Alla on lyhyesti konkreettisemmin elvytyksen kohdentamisesta, leikkauksista ja rakenteellisista uudistuksista. Tärkeintä eivät ole yksittäiset toimet vaan kokonaisuus, joka uudistaa Suomen taloutta ihmisten ja ympäristön kannalta kestävällä tavalla. Vihreät ovat hahmotelleet näitä askeleita myös tiekartassa kestävään talouteen.
Miten elvytetään?
Elvytyksen tavoitteena on käynnistää hankkeita, jotka luovat työpaikkoja ja samalla tukevat Suomen uudistumista keskipitkällä aikavälillä. Suomi saa lainaa halvalla, siksi tarkoin harkitut suurimittaisetkin työllistävät hankkeet kannattaa käynnistää nyt. Alla muutamia mahdollisia kohteita. Lähtökohtana on, että menolisäykset ovat luonteeltaan väliaikaisia.
1. Investoinnit energiatehokkuuden parantamiseen ja uusiutuvaan energiaan niin, että korvataan fossiilisia tuontipolttoaineita. Ympäristö ja vaihtotase kiittävät.
2. Vuokra-asuntojen rakentaminen. Varsinkin Helsingissä asuminen on jo niin kallista, että siitä on itsessään tullut talouskasvun este. Valtio voisi vauhdittaa tätä merkittävästi.
3. Koulujen ja muiden laitosten korjausrakentaminen. Aivan liian moni koulu ja julkinen tila homehtuu käyttökelvottomaan kuntoon. Nyt olisi oiva aika vähentää tätä korjausvelkaa.
4. Tärkeimmät ratainvestoinnit kannattaisi käynnistää nyt.
5. Helsinki-Tallinna-tunneli olisi kokoluokaltaan valtava projekti, mutta kytkisi Helsingin ja koko Suomen aivan eri mittakaavassa eurooppalaiseen junaverkkoon. Samoin Helsingin ja Tallinnan jo nyt yhteenkietoutuneet alueet hyötyisivät projektista.
Leikkaukset ympäristölle haitallisista tuista ja epätasa-arvoisista etuuksista
Tällä tavoin on mahdollista saavuttaa noin miljardin vuositason säästöt. Näiden lisäksi Vihreä verouudistus sisältäisi paljon polttoaineiden alennettujen verokantojen poistamisia, jotka teknisesti ovat veronkiristyksiä, mutta suuntaisivat talouttamme uudistumaan kestävään suuntaan.
3. Poistetaan kilometrikorvauksen ylikompensoiva osa sekä vapaan autoedun verotuki.
4. Poistetaan kuljetustuki ja kaivosteollisuuden budjettituki.
5. Järkeistetään maataloustuet ja yritystuet.
Tärkeimmät rakenneuudistukset
Näillä uudistuksilla kehitetään Suomen sosiaalipalveluita sekä varmistetaan, että julkinen sektori tuottaa jatkossakin tasa-arvoisia palveluita kaikille. Osa uudistuksista, kuten sote-uudistus ja vanhempainvapaiden 6+6+6-malli, pitää tehdä vihdoin tulevalla vaalikaudella. Toiset, kuten perustuloon siirtyminen, vaativat hieman pidemmän ajan. Tavoitteena on järkevöittää hyvinvointivaltion keskeisiä rakenteita sekä lisätä työn tarjontaa.
1. Sote-uudistus toteutetaan demokraattisen maakuntahallinnon mallin pohjalta.
3. Helpotetaan ulkomaalaisten työntekijöiden palkkaamista luopumalla työvoiman saatavuusharkinnasta.
4. Tarjotaan ulkomaalaisille opiskelijoille pysyvä oleskelulupa valmistumisen jälkeen.
5. Ratkaistaan Helsingin seudun erityisongelmia ja vahvistetaan sen kilpailukykyä kokoamalla maankäytön, asumisen, liikenteen, elinkeino- ja työvoimapolitiikan päätöksenteko sekä maahanmuuton ja kotouttamisen koordinointi metropolihallinnolle.
6. Jaetaan vanhemmuuden kulut työnantajien kesken tavoitteena vanhempainvapaissa 6+6+6 -malli.
7. Siirrytään kohti perustuloa.
Seuraavien kahden viikon aikana jokaisella on valtaa vaikuttaa siihen, millaisia päätöksiä tulevien neljän vuoden aikana Suomessa tehdään. Keskitytäänkö leikkauslistoihin ja indeksien jäädyttämiseen, vai yritetäänkö ottaa suomalaisten osaamisesta kaikki irti ja kehittää taloutta kestävämpään suuntaan?
Olen iloinen siitä, että ilmoittauduitte Energiaremontti2015-kampanjan tukijaksi. Olemme yhtä mieltä siitä, että suomalaisessa energiapolitiikassa on aivan liian kauan ylenkatsottu kotimaisen uusiutuvan energian lisäämisen ja energiatehokkuuden parantamisen mahdollisuuksia. Energiaremontti voisi tuoda Suomeen kymmeniä tuhansia paljon kaivattuja työpaikkoja.
Olemme varmasti yhtä mieltä siitä, että esimerkiksi täällä Helsingissä kivihiilellä ei ole tulevaisuutta. Tulevat investoinnit eivät saa sitoa Helsinkiä hiilen polttoon vaan niillä on lisättävä uusiutuvaa energiaa ja parannettava energiatehokkuutta.
Energiaremontti2015-kampanjan tavoitteena on sataprosenttisesti uusiutuvalla energialla toimiva Suomi. Kampanjan tavoitteena ovat:
- Suomi siirtyy käyttämään ainoastaan uusiutuvaa energiaa vuoteen 2050 mennessä.
- Kivihiilestä luovuttaisiin 2025 mennessä.
- Kaikista fossiilisista polttoaineista - siis myös turpeesta - luovutaan sähkön ja lämmöntuotannossa viimeistään vuoteen 2035 mennessä.
- Tiekarttaa tavoitteisiin pääsemiseksi alettaisiin laatia välittömästi.
Energiaremontissa ei ole kyse siitä, että koskiensuojelulaki avattaisiin viimeisten luonnontilaisten koskien patoamiseksi. Energiaremontin sivu toteavat viisaasti: “Vesivoiman tuotantoa voidaan laitteistoja uusimalla kasvattaa joitakin prosentteja.”
Kun puolueen puheenjohtaja lähtee mukaan sellaiseen kampanjaan kuin Energiaremontti2015 niin mielestäni tällainen sitoumus on otettava vakavasti.
Haluaisinkin siis selvyyden vuoksi kysyä teiltä asiaan liittyen kolme tarkentavaa kysymystä:
1) Monessa aiemmassa yhteydessä nimenomaan keskustalaiset ovat halunneet asettua puolustamaan turpeen energiakäytön jatkamista hamaan tulevaisuuteen. Energiaremontti-kampanja tunnustaa tosiasiat eli sen, että myös turve on fossiilinen polttoaine ja siitä täytyy luopua. Mitkä ovat teidän askelmerkkinne siihen, että Suomi luopuu turpeen energiakäytöstä 2035 mennessä?
2) Suomalaisessa energiapoliittisessa keskustelussa on käytetty kohtuuttomasti aikaa väittelyyn vesivoiman lisärakentamisesta. Se olisi energiapoliittisesti merkityksetöntä, mutta luonnonarvojen kannalta tuhoisaa. Olisitteko te jo valmis hautaamaan keskustelun Vuotoksesta ja Kollajasta ja keskittymään tulevaisuuden energiaratkaisuihin?
3) Energiaremontti2015-kampana ei sinänsä ota kantaa Suomen nykyisten ydinvoimaloiden kohtaloon tai myönnettyihin ydinvoimalupiin. Toisaalta kampanjan yksiselitteisenä tavoitteena on sataprosenttisesti uusiutuvalla energialla toimiva Suomi vuoteen 2050 mennessä. Kannatitte Fennovoiman ja Rosatomin ydinvoimalupaa, vaikka jopa elinkeinoministeri Vapaavuori on myöntänyt sen syövän markkinoita ja potentiaalia kotimaiselta uusiutuvalta energialta. Miten ajattelette ydinvoiman roolin Suomen energiapolitiikassa kehittyvän tulevina vuosina?
Tänä iltana vietetään Earth Houria, maailman suurinta ilmastotapahtumaa. Valot sammuvat tunnin ajaksi muistutukseksi ilmastokriisistä. Valot pitää tulevaisuudessa pitää päällä niin, että energiaa käytetään tehokkaammin, eikä sitä tuoteta fossiilisilla polttoaineilla. Suomi on sitoutunut luopumaan hiilen poltosta 2025 mennessä, tässä kolme askelta kohti tavoitetta.
Korjataan päästökauppa nopeasti
Hinnan asettaminen päästöille ja hiilen polttamiselle on tehokas tapa tehdä vähäpäästöisestä energiantuotannosta kannattavampaa. On myös oikein, että saastuttamisesta joutuu maksamaan.
Kokoomuksen johdolla hallitus teki viime töikseen todella huonon päätöksen vastustaa EU:n päästökaupan pikaista korjaamista. Tätä tukevat useimmat Länsi-Euroopan maat, mutta Suomi päätti asettua vastustamaan tehokkaita keinoja päästöjen vähentämiseen yhdessä Puolan ja Romanian kanssa. Nyt päästöoikeuden hinta on erittäin matalalla ja Euroopassa poltetaan liikaa hiiltä.
Uuden hallituksen pitää ensitöikseen asettua tukemaan päästökaupan nopeaa korjaamista.
Ohjataan verotuksella hiilen polton vähentämiseen
Hiilen polttoa voidaan suitsia myös suoraan kotimaisin päätöksin. Mikäli päästökaupan korjausta joudutaan odottamaan, pitää tehdä veromuutoksia, jotka suosivat vähäpäästöisiä polttoaineita hiilen ja myös turpeen sijaan.
Energiaverotuksen painopisteen muuttamista niin, että runsaspäästöisiä polttoaineita verotetaan energiantuotannossa ankarammin ja vähäpäästöisiä vastaavasti höllemmin.
Käytännössä polttoaineveron päästöosuutta tulee korottaa ja energiaosuutta vastaavasti laskea. Näin saadaan vahvistettua metsähakkeen ja myös maakaasun kilpailukykyä sähkön ja lämmön yhteistuotannossa ilman, että energiaverotusta tarvitsee kiristää kokonaisuutena. Lisäksi polttoaineiden hiilidioksidivero on puolitettu sähkön ja lämmön yhteistuotannossa, jotta pystytään turvaamaan energiatehokkaan yhteistuotannon kilpailukykyä suhteessa kiinteistökohtaiseen lämmitykseen. Päästöoikeuksien hinnan ollessa alamaissa alennus voi olla pienempi.
Ei enää yhtään hiilen polttoa jatkavaa investointia
Suomessa on vielä aivan viime vuosina tehty investointeja, jotka sitovat meitä saastuttaviin polttoaineisiin vuosikausiksi eteenpäin. Tällaisia päätöksiä ei pidä enää tehdä.
On käsittämätöntä, että esimerkiksi Helsingissä kokoomus ja demarit miettivät tosissaan satojen miljoonien laittamista kivihiilen polttamisen jatkamiseen.
Helsingissä olin neuvottelemassa läpi päätöstä siitä, että Helsingissä käynnistetään selvitystyö hajautetun energiantuotannon edistämisestä ja kaupungin energiatehokkuuden parantamisesta. Tämä tärkeä ja merkittävä asia. Me emme voi katsoa ainoastaan isoja voimaloita vaan on katsottava koko kaupunkia, niin energiankulutusta kuin energian tuotantoa. Koko Helsinki on nähtävä yhtenä energiajärjestelmänä.
Tarvittava teknologia hiilestä luopumiseksi on jo olemassa: nykyaikaisessa hybridiratkaisussa korostuvat voimakkaat parannukset kiinteistöjen energiatehokkuuteen, lämpöpumput niin yksittäisiin kiinteistöihin kuin kaukolämpöverkkoon, matalalämpöinen kaukolämpöverkko, aurinkolämpö sekä aurinkosähkön ja tuulivoiman lisääminen biomassan ohella.
Jahkailun on loputtava, nyt tarvitaan päätös hiilen pikaisesta alasajosta.
Hesari uutisoi tänään (22.3.) isosti Helsingin tulevat päätökset hiilen polttamisen jatkamisesta tai lopettamisesta. On käsittämätöntä, että Helsingissä kokoomus ja demarit miettivät tosissaan satojen miljoonien laittamista kivihiilen polttamisen jatkamiseen ja hiilikasojen säilyttämiseen kaupungin rannoilla.
Minusta on selvää, että mitään sellaisia investointeja ei pidä tehdä, joilla pitkitetään hiilen polttamista. Valitettavasti kokoomuksessa ja demareissa tunnutaan olevan jahkailemisen kannalla.
Hesari pyysi kommentteja puolueiden edustajilta. Sinänsä niin Helenin hallituksen kokoomuslainen puheenjohtaja Pekka Majuri kuin demareiden kaupunginhallitusryhmän puheenjohtaja Pilvi Torsti vakuuttavat haluavansa luopua kivihiilestä. Kuten aina, yksityiskohdat ovat kuitenkin tärkeitä.
Niin Majuri kuin Torsti korostavat, että kyse on “aikataulusta”. Puhe aikataulusta on hämäystä, koska asiasta päätetään ensi syksynä. Tuolloin niin kokoomuksen kuin demareiden täytyy äänestää joko hiilen polttamisesta luopumisen puolesta tai sitä vastaan.
Viesti on selvä: Helsingin kahdessa muussa suuressa puolueessa ei löydy haluja sitoutua nopeaan hiilivoimasta luopumiseen. Helsinki on ainoa Pohjoismaiden pääkaupunki, joka ei ole jo sitoutunut 100-prosenttisesti uusiutuvaan energiajärjestelmään 2050 mennessä.
Helsingin kokoomuksen ja demaraiden linja sopii yhteen maan hallituksessa tehtyjen päätösten kanssa. Viimeksi hallitus päätti vastustaa vastustaa EU:n päästökaupan pikaista korjaamista. Päästökaupan korjaamista tukevat useimmat Länsi-Euroopan maat, mutta Suomi päätti asettua vastustamaan tehokkaita keinoja päästöjen vähentämiseen yhdessä Puolan ja Romanian kanssa. Nyt päästöoikeuden hinta on erittäin matalalla ja Euroopassa poltetaan liikaa hiiltä.
Näyttää, että puheet hiilestä luopumiselle on tarkoitettu vain auttamaan ydinvoiman myymistä, mutta todellista sisältöä niillä ei ole.
Helsingin pitäisi astua koko Suomen energiaremontin johtoon. Tämän vuoksi ajoin läpi päätöksen siitä, että Helsingissä käynnistetään selvitystyö hajautetun energiantuotannon edistämisestä ja kaupungin energiatehokkuuden parantamisesta. Tämä tärkeä ja merkittävä asia. Me emme voi katsoa ainoastaan isoja voimaloita vaan on katsottava koko kaupunkia, niin energiankulutusta kuin energian tuotantoa. Koko Helsinki on nähtävä yhtenä energiajärjestelmänä.
Tarvittava teknologia hiilestä luopumiseksi on jo olemassa: nykyaikaisessa hybridiratkaisussa korostuvat voimakkaat parannukset kiinteistöjen energiatehokkuuteen, lämpöpumput niin yksittäisiin kiinteistöihin kuin kaukolämpöverkkoon, matalalämpöinen kaukolämpöverkko, aurinkolämpö sekä aurinkosähkön ja tuulivoiman lisääminen biomassan ohella.
Jahkailun on loputtava, nyt tarvitaan päätös hiilen pikaisesta alasajosta.
Suomalainen energiapolitiikka junnaa paikoillaan. Helsingin pitää astua johtoon ja käynnistää energiaremontti, joka vie eteenpäin koko maata. Se tarkoittaa reipasta sitoutumista uusiutuvaan energiaan ja koko kaupungin energiatehokkuuden parantamiseen.
Kaupunginhallitus päätti tänään, että Helsingissä käynnistetään selvitystyö hajautetun energiantuotannon edistämisestä ja kaupungin energiatehokkuuden parantamisesta. Tämä tärkeä ja merkittävä asia. Me emme voi katsoa ainoastaan isoja voimaloita vaan on katsottava koko kaupunkia, niin energiankulutusta kuin energian tuotantoa. Koko Helsinki on nähtävä yhtenä energiajärjestelmänä.
Kaupungin katoilla on tilaa miljoonille neliömetreille sähköä ja lämpöä tuottavia aurinkopaneeleita ja rakennukset voidaan remontoida tuhlaamaan vähemmän lämpöä. Espoon pilottihanke osoittaa, että ison kokoluokan maalämpö on iso mahdollisuus kaupungeille. Kysyntäpiikkejä voidaan hillitä älykkään sähköverkon kautta.
Valitettavasti Helsingissä pohditaan tosissaan sitä, kannattaako meidän laittaa satoja miljoonia euroja kivihiilenpolton jatkamiseen Hanasaaressa. Me olemme ainoa pohjoismainen pääkaupunki, joka ei ole sitoutunut 100-prosenttisesti uusiutuvaan energiajärjestelmään 2050 mennessä.
Hiili ei ole enää vaihtoehto. Viime vuonna kivihiilen kulutus laski jopa Kiinassa, ja uusiutuvan energian läpimurto on viime vuosina edennyt häkellyttävän nopeasti. Helsingissä keskustelu on jämähtänyt sen ympärille, rakentaako Helsingin Energia uuden biomassavoimalan vai jatketaanko kaupungin lämmittämistä tuontihiilellä.
Helsingin pitää olla osaltaan pysäyttämässä ilmastonmuutoksen etenemistä. On aika sanoa Hanasaaren hiilikasoille vihdoin hyvästi ja siirtyä 2000-luvulle. On selvää, ettei helsinkiläisten rahoja voida sijoittaa hiilen polton jatkamiseen, kun muualla maailmassa kaupungit, sijoituspankit ja yritykset vetävät sijoituksiaan pois hiilestä. Hiili on menneisyyden energianlähde.
Isolla energiaremontilla voimme tehdä Helsingistä cleantech-pääkaupungin. Tämä tuo Helsinkiin uusia yrityksiä ja uusia työpaikkoja. Tarvitsemme energiatehokkuuden parantamista koko kaupungissa, tarvitsemme hajautettua uusiutuvaa energiantuotantoa laajalla paletilla ja älykkään energiajärjestelmän.
Tarvittava teknologia hiilestä luopumiseksi on jo olemassa: nykyaikaisessa hybridiratkaisussa korostuvat voimakkaat parannukset kiinteistöjen energiatehokkuuteen, lämpöpumput niin yksittäisiin kiinteistöihin kuin kaukolämpöverkkoon, matalalämpöinen kaukolämpöverkko, aurinkolämpö sekä aurinkosähkön ja tuulivoiman lisääminen biomassan ohella.
On hienoa, että Helsingin energian uusi aurinkovoimala Suvilahdessa on Suomen isoin. Se kertoo kuitenkin enemmän aurinkoenergian jälkeenjääneestä tilasta Suomessa. Pilotit ovat kivoja, mutta on aika lopettaa näpertely. Miljoona neliömetriä aurinkopaneeleita Helsingin katoilla olisi alkuun hyvä tavoite. Se on kuusi prosenttia kaupungin kattopinta-alasta.
Kun nousin Lapin yöjunaan Helsingin rautatieasemalta viime perjantaina, maassa ei ollut vielä lunta. Tämä vuosi tulee olemaan maailmassa mittaushistorian lämpimin. Ensi jouluun mennessä toivotaan uuden ilmastosopimuksen syntyä, sen hengessä Helsingissä pitää päättää Hanasaaren hiilivoimalan sulkemisesta.
Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen vaikuttaa, että maailmalla ollaan tosissaan heräämässä ilmastonmuutoksen torjuntaan. Yhdysvalloissa Barack Obama näyttää tekevän päästöjen hillitsemiseksi, minkä valtaoikeuksiensa puitteissa kykenee. Kiinalaiset ovat tosissaan kääntämässä hiilen kulutuksen laskuun jo kaupunkien hirvittävän savusumunkin vuoksi.
Kansainväliset neuvottelut ovat tärkeitä, mutta ne eivät korvaa paikallisia tekoja. Emme voi vai istua ja odotella, että suuri sopimus ratkaisee kaiken. On toimittava itse. Turha kuvitella, että niin kauan kuin hallitukset kotona sallivat kaikenlaisia ilmastorikoksia, ne yhtäkkiä sopisivat kunnianhimoisesta kansainvälisestä sopimuksesta.
Helsingin ilmastopolitiikan häpeä on hiilikasoissa. Meidän tehtävämme on hankkiutua niistä eroon. Helsingin sähkö ja lämpö pitää tulevaisuudessa tuottaa paljon pienemmin päästöin, 2050 mennessä käytännössä päästöttä.
Ensi vuoden suuri kysymys on Hanasaaren hiilivoimala. Pöydällä on ehdotus vanhojen voimaloiden remontoimisesta 40-50 prosenttisiksi biovoimaloiksi. Saattaa kuulostaa hyvältä, mutta käytännössä tämä tarkoittaisi hiilen polttamisen jatkamista hamaan tulevaisuuteen.
Vaihtoehtona on luopua Hanasaaren hiilivoimalasta ja korvata se uudella laitoksella, joka voi käyttää 100 prosenttisesti biomassaa. Tarvitsemme parempaa energiatehokkuutta, jotta lämmitystarve olisi pienempi. Tarvitsemme Helsingin edustalle tuulivoimaloita, tarvitsemme katoille aurinkopaneeleita. On hyvä, että Helen rakentaa Kalasatamaan Suomen suurimman aurinkovoimalan.
Kamppailua lumisten joulujen puolesta ja ilmastonmuutosta vastaan käydään jokaisen hiilivoimalan ja jokaisen energiahankkeen kohdalla. Me Helsingissä emme voi olla ilmastopolitiikan vapaamatkustajia. Meidän on investoitava uusiutuviin. Koska jos emme me, niin kuka?
Eduskunnan enemmistö päätti tänään Rosatomin ja Fennovoiman ydinvoimalan rakentamisesta Pyhäjoelle äänin 115-74. Ydinvoimalan rakentamisen veivät läpi kokoomuksen, sosialidemokraattien, keskustan ja perussuomalaisten eduskuntaryhmien enemmistö.
Keväällä Ukrainan kriisin ollessa kiihkeimmillään kokoouksen kansanedustaja Ben Zyskowicz vertasi eduskunnan keskustelussa Vladimir Putinia Hitleriin. Kokoomuksessa Venäjän uhkaa on muutenkin Ukrainan kriisin myötä korostettu syynä liittyä Natoon.
Itse en pidä Putinia Hitlerinä, mutta haluaisin kuitenkin kysyä kokoomuksen, sosialidemokraattien, keskustan ja perussuomalaisten kansanedustajilta, oliko nyt oikea aika syventää energiayhteistyötä Venäjän kanssa?
Rosatomin ydinvoimalat ovat osa Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Suomeen rakennettava ydinvoimala on Rosatomille tärkeä referenssi, joka parantaa sen asemaa länsimaisilla energiamarkkinoilla. Lisäksi eduskunnan puoltava päätös on Putinille merkittävä poliittinen voitto, joka todistaa, ettei sen toimilla Krimillä ja Itä-Ukrainassa ole mitään todellisia seurauksia.
Suomi lisää energiariippuvuuttaan Venäjästä kahdella tavalla: Kremlin suorassa valvonnassa oleva Rosatom päästetään merkittävään rooliin Suomen energiamarkkinoille ja Fortumin omistukset Venäjällä kasvavat.
Jotta ydinvoimalalle saatiin tänään eduskunnan hyväksyntä, hälytettiin viime metreillä apuun Suomen valtionyhtiö Fortum. Kolme päivää ennen eduskunnan äänestystä Fortum oli ilmoitti, että saattaa osallistua ydinvoimalan rakentamiseen 15 prosentin omistusosuudella. Näin saataisiin hankkeelle luvattu suomalainen omistusenemmistö.
Suomen valtionyhtiö pelastaa hanketta, joka tähän mennessäkin on huojunut pystyssä ainoastaan veronmaksajien, eli kunnallisten energialaitosten tuella. Vastineeksi Fortum saa oikeuksia Venäjän valtionyhtiö Gazpromin vesivoimaan Venäjällä. Osakkuus ydinvoimalaan myytiin Fortumille siis kytkykaupalla.
Rosatomin ydinvoimala tuo hyvin esiin sen, että todellinen ydinvoimakiihko elää Suomessa vahvana. Kokoomuksen energiapolitiikka ei perustu Suomen todelliseen energiatarpeeseen, ei järkevään talouspolitiikkaan, eikä isänmaallisuuteen. Se perustuu ydinvoimafanatiaan.
Rosatomin ja Fennovoiman ydinvoimala on kaikin mahdollisin mittarein huonoin mahdollinen ydinvoimalahanke, joka lisää riippuvuuttamme Venäjästä. Kaikkine kikkailuineen tämä ydinvoimahanke saattaa Suomen EU:ssa erittäin huonoon valoon. Jos laittaisimme puoletkaan ydinvoiman edistämiseen käytettävistä panoksista uusiutuvien energiamuotojen edistämiseen, olisimme jo pitkällä.
Kaksitoista vuotta sitten seisoin Eduskunnan nurmikolla epäuskoisena. Eduskunta oli juuri myöntänyt luvan Olkiluodon kolmannelle ydinvoimalalle. Vieressä kokoomuslaiset ydinvoimanuoret poksauttelivat samppanjapulloja auki ja hurrasivat. Tiesin, että oli tapahtunut suuri virhe.
Yhtä järjetön päivä oli tänään, kun hallituksen enemmistö äänesti Fennovoiman Rosatomin ydinvoimalan periaateluvan puolesta. Jopa verrattuna Olkiluoto 3:een kyseessä on kaikin tavoin huonoin mahdollinen ydinvoimahanke.
Suomeen ei ole valmistunut yhtäkään uutta ydinvoimalaa koko minun elinikäni aikana. 12 vuotta sitten myönnetty lupa Olkiluoto 3:lle on muodostunut suuren epäonnistumisen symboliksi ja se on jo nyt maailman kallein rakennus.
Eikä Olkiluoto 3 ole poikkeus. Rosatom ei ole 20 vuoteen saanut ainuttakaan ydinvoimalaa valmiiksi aikataulussa ja budjetin puitteissa. Olkiluoto 3:n oli tarkoitus valmistua vuonna 2008 ja sen piti olla keino saavuttaa Suomen Kioton ilmastotavoitteet vuoteen 2012 mennessä. Ilmastotavoitteet saavutettiin, vaikka Olkiluoto 3 ei tule valmistumaan vielä vuosiin. Tällä hetkellä sen arvioidaan valmistuvan kymmenen vuotta alkuperäisestä aikataulusta jäljessä.
Jahkaamalla kaikki nämä vuodet paikoillaan junnaavien ydinvoimahankkeiden kanssa me olemme menettäneet mahdollisuutemme olla uusiutuvan energian edelläkävijöitä. Fennovoima sai ensimmäisen lupansa 2010. Kun Suomessa kerjätään epätoivoisesti sijoittajia Rosatomin huonolle ydinvoimahankkeelle, Ruotsissa rakennetaan vuosina 2010–2015 yhden Fennovoiman verran tuulivoimaa.
Fennovoiman hanketta perustellaan täysin samoilla argumenteilla kuin Olkiluoto 3:sta. Tämänkin ydinvoimalan pitäisi olla ratkaisu ilmastonmuutokseen. Kun muu Eurooppa rakentaa energiaomavaraisuutta, Suomi lisää riippuvuuttaan Venäjän energiaan sitoutumalla Rosatomiin. Montako kertaa samat valheet voidaan toistaa?
Nyt näyttää siltä, että kokoomus ja SDP jatkavat 1970-luvun energiapolitiikkaa. Meistä ei ole näillä näkymin tulossa puhtaan energiateollisuuden suurvaltaa. Sen sijaan me siivoamme Villen kanssa työpöytämme ympäristöministeriössä.
