Emma Karin blogi

Elämme maailman tilastoidun säähistorian lämpimintä syksyä. Ilmaston lämpenemisen myötä lämpenee myös meri. Itämeren rannalla sijaitsevalle Helsingille tämä tarkoittaa sademäärien ja kaupunkitulvien lisääntymistä. Asfaltin peittämässä kaupungissa mikään ei sido vettä. Siksi on muistettava pitää esillä kasvipeitteen merkistystä.

Viherkatot vähentävät ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvien sateiden aiheuttamia tulvia. Tämän lisäksi ne torjuvat ilmastonmuutosta vähentämällä rakennusten energiantarvetta. Viherkatot tekevät kaupungista myös viihtyisämmän paikan elää ja hengittää. Melutasot laskevat ja ilmanlaatu paranee.

Viherkatto laskee rakennuksen energiankulutusta kahdella tavalla. Talvisin kylmällä viherkatto toimii eristeenä ja kesäkuumalla viilentää ja vähentää näin ilmastoinnin tarvetta. Rakennusten energiatehokkuuden parantaminen on yksi tärkeimmistä keinoista vähentää energiankulutusta ja näin ilmastopäästöjä. Viherkatot ovat hyvä lisä energiatehokkaan rakentamisen työkalupakkiin.

Helsinki on hyväksynyt hulevesistrategian, koska hulevedet ovat aiheuttaneet kaupungissa hallitsematonta tulvimista. Asfalttikaupungissa sade ja myrskyt saavat viemärit nopeasti täyttymään. Viherkaton etu on nimenomaan tässä: kasvillisuus sitoo vettä ja vähentää näin tulvimista. Samaan tapaan kasvit sitovat myös ilmansaasteita.

Kaupunki voi olla koti myös monille lajeille. Helsingissähän viihtyvät huuhkajatkin. Viherkatot tarjoavat uusia paikkoja ja kasvualustoja luonnon monimuotoisuudelle. Viherkatto on todettu niin hyväksi asiaksi, että Kanadan suurin kaupunki Toronto päätti muutama vuosi sitten, että kaikkiin uusiin rakennuksiin pitää tulla viherkatto. Nyt kaupungissa on jo yli 36 000 neliömetriä viherkattoja.

Samalla tavalla kuin Torontossa, Helsingissä voitaisiin sopia, että uusien rakennusten katoista osa peitetään kasvillisuudella. Tähän tarvitaan kaupungin puolelta selkeät tavoitteet ja strategia. Aloittaa voitaisiin kokeiluilla, joista kerätään kokemusta ja osaamista.

Osallistuin eilen ympäristöjärjestö Dodon hyötyviljelyseminaariin Kiasmassa. Tilaisuus oli tupaten täynnä, yleisö innostunutta ja puhujat ihanan inspiroivia.

Mutta miksi kaupungin pitäisi olla kiinnostunut näistä laareissa porkkanaa kasvattavista hipeistä? Suomessa kaupunkiviljelyä vielä vierastetaan ja asia tuntuu marginaaliselta ilmiöltä. Maailmalla kaupunkiviljelyä harjoittaa kuitenkin yli 800 miljoonaa ihmistä ja arvioiden mukaan 15-20 prosenttia maailman ruoasta tuotetaan kaupungeissa.

Kaupunkiviljely voidaan nähdä osana muutosta, jossa ruuantuotanto kehittyy hajautettuun ja ympäristöystävälliseen suuntaan. Dodon visioissa tulevaisuuden kaupungit vihertävät kattopuutarhoineen, hedelmäpuubulevardeineen ja marjapensaspuistoineen. Itseeni tämä visio vetoaa.

Seminaarin perusteella kaikkialla Helsingissä tuntuu tapahtuvan. Pasilan viljelykeskus Kääntöpöydälle nousee parhaillaan kasvihuone ja kahvila, Dodo on saanut ympäristöpalkinnon Kalasataman kaupunkipuutarhatoiminnasta, Herttoniemen ruokaosuuskunnan toiminta laajenee, ravintola Savoyn katolle perustettava puutarha on suunnitteilla, Lasten ja nuorten puutarhayhdistys käynnistää parhaillaan viljelyhankkeita koulujen ja päiväkotien kanssa sekä nuorisotalo Hapen parvekkeelle on rakennettu nuorten oma kattopuutarha.

Paitsi että kaupunkiviljelyllä voidaan tuottaa ruokaa, on siitä muutakin hyötyä. Kerrostalojen yhteiset puutarhat lisäävät yhteisöllisyyttä ja asumisviihtyisyyttä. Viherpintojen lisääminen kaupungissa vähentää ilmansaasteita ja hulevesien tulvimista. Kasvit vaimentavat melua ja parantavat ilmanlaatua. Viherkattojen on todettu vähentävät energiankulutusta, sillä niiden luoma eristys lämmittää talvella ja jäähdyttää kesällä. Ja ehkä ennen kaikkea puutarhat ja pienviljelmät ovat hauskoja. Ne tekevät kaupungista mukavan paikan.

Kaupungin rooli viljelijöiden silmissä on kaksinainen. Joitain hankkeita kaupunki on lähtenyt tukemaan, mutta monet kokevat kaupungin tahmean ja ristiriitaisen byrokratian lannistavana. Kaupungin ei pitäisi olla estämässä tätä hienoa trendiä. Helsingissä olisi nyt mietittävä keinoja, joilla kaupunkivilelyä ja viherkattorakentamista voitaisiin edistää.

Ja ainakin olisi käytävä läpi ne säädökset ja käytännöt, jotka vaikeuttavat kaupunkilaisten omatoimista asuinympäristönsä viherryttämistä.