Emma Karin blogi

Tuleva hallitus esitteli eilen synkän hallitusohjelman. Ohjelmasta löytyy kuitenkin ainakin yksi hyvä asia, sillä siinä vahvistetaan edellisen hallituksen linjaus siitä, että kivihiilen käyttö energiantuotannossa ajetaan alas 2020-luvun aikana. Tämä sinetöi lopullisesti Hanasaaren hiilikasojen tulevaisuuden.

Valtuusto päättää syksyllä Hanasaaren hiilivoimalan tulevaisuudesta. Päätöstä varten on pitkään selvitetty kahta vaihtoehtoa: Hanasaaren hiilivoimalan korjaamista tai uuden uusiutuvia käyttävät monipolttolaitoksen rakentamista Vuosaareen. Vihreiden aloitteesta tänä keväänä alettiin selvittää myös kolmatta, hajautettuun uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen perustuvaa vaihtoehtoa.

Olisi täysin järjetöntä laittaa satoja miljoonia euroja kivihiilenpolton jatkamiseen Hanasaaressa tilanteessa, jossa kivihiilen käyttö ajetaan valtakunnallisesti alas. Uuden hallituksen päätös poistaa yhteistuotantolaitosten CO2-veroalennus osoittaa, että hiilen polton perustelut ovat loppumassa.

Tervetullutta kivihiililinjausta lukuun ottamatta uuden hallituksen ohjelma on ilmaston ja ympäristön kannalta vaikeaselkoinen ja huolestuttava. On hyvin erikoista, että samalla kun puhutaan uusiutuvan energian edistämisestä, hallitus leikkaa massiivisesti tuulivoiman syöttötariffia ja jatkaa fossiilisen turpeen polttoa. Toivottavasti jatkossa saadaan kuulla myös jotain konkretiaa uusiutuvan energian ja puhtaan osaamisen edistämisessä. Uusiutuva energia ei edisty pelkillä kirjauksilla.

Vaikka hallitukselta ei konkretiaa saataisikaan, Helsingin on oltava pysäyttämässä ilmastonmuutoksen etenemistä. Kivihiilestä luopuminen pitäisi osata nähdä Helsingissä mahdollisuutena luoda tilaa uudelle yrittäjyydelle ja ilmastoedelläkävijyydelle. Se tarkoittaa hyvin konkreettisesti, ettei hiilikasoilla ole enää mitään sijaa kaupungissa.

Voimme tehdä Helsingistä cleantech-pääkaupungin isolla energiaremontilla. Tarvitsemme energiatehokkuuden parantamista koko kaupungissa, tarvitsemme hajautettua uusiutuvaa energiantuotantoa laajalla paletilla ja älykkään energiajärjestelmän.

Eläinten ystävät ovat uudessa eduskunnassa vähissä.

Valituista kansanedustajista vain 31 allekirjoitti ennen vaaleja eläinsuojelujärjestöjen Eläinsuojelulaki 2015 -sitoumuksen. Vaalikoneiden ja viime kauden äänestyksen perusteella turkistarhattoman Suomen puolustajia löytyy uudesta eduskunnasta vain hitusen enemmän: 200 kansanedustajasta ainoastaan 48 kannattaa turkistarhauksen lopettamista.

Kun eduskunta kaksi vuotta sitten käsitteli kansalaisaloitetta turkistarhauksen kieltämiseksi, puolueista vain Vihreät äänesti yksimielisesti aloitteen puolesta. Suurin osa turkistarhauksen jatkamista puolustaneista kansanedustajista myönsivät, että turkistarhauksessa on ongelmia ja eläinten pitotapaan on saatava parannuksia. Kokoomuksen, sosialidemokraattien ja keskustan kansanedustajat nostivat turkisasetuksen ja eläinsuojelulain uudistuksen tärkeäksi kohdaksi puuttua turkistarhauksen ongelmiin. Kielto ei kuulemma tarvittu, koska ongelmat korjataan.

Toisin kävi. Vanhentunut eläinsuojelulaki jäi uudistamatta kokoomusjohtoisen maa- ja metsätalousministeriön vetkuttelun takia. Turkiseläinten olojen parantamiseen tähtäävän turkisasetuksen valmistelu floppasi pahan kerran. Eläinten puolestapuhujat joutuivat lopulta marssimaan ulos asetusta valmistelevasta työryhmästä, sillä turkisalan lobbaus jyräsi jalkoihinsa kaikki eläinten olojen parantavat esitykset.

Nyt asetusluonnos on kadonnut maa- ja metsätalousministeriön uumeniin odottamaan uutta ministeriä. Ja kun viimeisetkin eläinten puolestapuhujat on siivottu hallituksesta pois, parannuksia ei ole odotettavissa. Pelkona on, että eläinten oloja huononnetaan entisestään.

Turkistarhaus on eläintuotannon julmimpia muotoja. Turkiseläimet eivät ole lehmiä tai lampaita. Ketut ja minkit ovat villieläimiä, jotka eivät voi hyvin häkeissä. Se on syy siihen, miksi turkistarhaus on yksi eläintuotannon epäinhimillisin muoto. Se on syy siihen, miksi turkistarhaus on kiellettävä.

Se on syy siihen, miksi marssimme tänään eläinten puolesta ja vaadimme turkistarhauksen lakkauttamista. Tule mukaan! Nähdään Senaatintorilla klo 16!

Tuleva hallitus on kertonut ottavansa käyttöön lukukausimaksut. Maksut tulevat EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille. Viime hallituksessa onnistuimme kerta toisensa jälkeen torppaamaan maksut. Nyt hallituksessa ei ole ketään puolustamassa maksutonta koulutusta.

Erityisen omituista on se, että päätös lukukausimaksujen käyttöönotosta tehtiin hallituksen maahanmuuttopoliittisessa työryhmässä. Kyseessä on kuitenkin tärkeä koulutuspoliittinen päätös. Tehtiinkö päätös maksuttoman koulutuksen romuttamisesta siis maahanmuuttopoliittisin perustein? Jos tehtiin, viesti on selvä: tavoitteena vähemmän ulkomaalaisia opiskelijoita. Tämä tekee lukukausimaksupäätöksestä erityisen typerän.

Maksuton koulutus on tasa-arvoisen koulutuksen kivijalka ja Suomen valttikortti kansainvälisellä koulutuskentällä. Olemme pieni kielialue pohjoisessa kolkassa, joten meidän on houkuteltava kansainvälisiä osaajia omalla tavallamme. Maksuton koulutus on yksi tärkeimmistä vetovoimatekijöistä, joka saa ihmiset ympäri maailman valitsemaan juuri suomalaisen korkeakoulun.

Kun Suomeen lopulta päätyy, on maahamme helppo ihastua. Noin puolet kansainvälisistä opiskelijoista jää opintojensa jälkeen Suomeen töihin - ja yhä useampi haluaisi. Kansantaloutemme näkökulmasta on äärimmäisen kannattavaa, että saamme muutaman vuoden korkeakoulutuksen “hinnalla” osaavaa työvoimaa.

Kokemukset muista pohjoismaista osoittavat, että kansainvälisten opiskelijoiden määrä romahtaa lukukausimaksujen myötä. Tilanne voi ajan myötä parantua, mutta EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden määrä jäänee pysyvästi aiempaa matalammaksi. Pahimmassa tapauksessa saamme sanoa maksuttoman koulutuksen lisäksi hyvästit korkeakoulujemme kansainvälisyydelle.

Lukukausimaksuista saatavat rahat hupenevat suurella todennäköisyydellä stipendijärjestelmän pyörittämiseen ja maksullisten ohjelmien markkinointiin. Esimerkiksi Aalto-yliopistossa Vanhasen hallituksen käynnistämän lukukausimaksukokeilun menot olivat tuloja suuremmat, sillä suurin osa ilman stipendiä jääneistä ei ottanut opiskelupaikkaa vastaan.

Vähintä mitä tuleva hallitus voi tehdä, on valmistella lukukausimaksuja koskeva lainsäädäntö huolella niin, että maksujen todelliset vaikutukset opiskelijamääriin ja yliopistojen rahoitukseen sekä ennen kaikkea Suomen kansantalouteen tiedetään ennen kuin laki astuu voimaan. Hallitusneuvottelijat ovat viestineet, että lukukausimaksut on tarkoitus ulottaa koskemaan kaikkia korkeakouluja. Vähintä mitä voidaan tehdä, on jättää maksujen perimisestä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen omaan harkintaan.

Kaikkein järkevintä olisi tietenkin luopua tästä järjenvastaisesta hankkeesta kokonaan. Tuleva hallitus tekee suuren virheen romuttaessaan maksuttoman koulutuksen periaatteen maahanmuuttopoliittisten tavoitteiden varjolla.

Ihmettelin Facebookissa niitä kevyitä heittoja, joilla Timo Soini vastasi esitettyihin huoliin hallituspohjan valitsemasta kovasta leikkauspolitiikasta.

Puolue vastasi puolueen lehden päätoimittajan suulla. Tai siis ei vastannut. Puolueen lehdessä todetaan, että kyllä suomalaisten pitää saada katsoa formulaa ja saunoa. Muuten ihan hyvä, mutta kukaan ei ole ollut kieltämässä saunomista tai formulaa. Kukaan ei edes maininnut niitä. Miksi perussuomalaisen puolueen edustajat heittävät löysää läppää formuloista, kun ihmiset pelkäävät lastensa päiväkotien ja koulujen puolesta? Ovatko nämä leikkaukset heistä vain hyvä vitsi?

Ennen vaaleja julkaistussa talouspoliittisessa ohjelmassa perussuomalaiset sanoivat sopeuttamistarpeen olevan 2-3 miljardia euroa. Myöhemmin Soini sanoi 6 miljardin leikkausten olevan mahdollisia, mutta ei yhden vaalikauden aikana. Nyt lähtökohdaksi on Juha Sipilä mukaan otettu 10 miljardin euron sopeutustarve. Tämä tarkoittaa Sipilän mukaan 6 miljardin leikkauksia ja 4 miljardin rakennepoliittisin toimin tehtävää sopeutusta.

Kuusi miljardia on todella paljon rahaa. Perussuomalaisen puolueen talouspoliittiset linjaukset eivät vastaa kysymykseen siitä, mistä rahat otetaan. Päinvastoin kovin moni ohjelman linjaus tuntuu edellyttävän lisärahaa. Puolue haluaa esimerkiksi poistaa autoveron, pistää vanhuspalvelut kuntoon ja lisätä puolustusmenoja. Pelkästään autoveron poisto tarkoittaa miljardin euron lovea tuloihin.

Ohjelmassa ei edes mainita kuntataloutta, johon nyt ollaan kohdistamassa 1-2 miljardin leikkaukset. Tämä siis tarkoittaa pahimmillaan viidennestä kuntien valtionosuuksista. Nämä rahat leikataan päiväkodeista, kouluista, terveyskeskuksista ja vanhusten palvelutaloista. Mistä Timo Soini siis aikoisi valtiovarainministerinä leikata?

Näin valtavat leikkaukset tulevat tekemään pahaa jälkeä suomalaisille perheille tärkeissä peruspalveluissa. Kiristävä talouspolitiikka keskellä taloudellista taantumaa on huono ajatus. Seurauksena on työttömyyden pahentuminen ja kasvun heikentyminen. Pahimmillaan tämä heikentämään julkista taloutta entisestään.

Perussuomalaisen puolueen reaktiot vaikuttavat siltä, että puolue ei välttämättä ole valmis kantamaan vastuuta niistä leikkauksista, joihin se on sitoutunut. Tavallisesti on ollut selvää, että valtiovarainministerin salkku kuuluu hallituksen toiseksi suurimmalle puolueelle. Puolue kuitenkin välttelee kysymyksiä talouspolitiikasta ja leikkauksista tavalla, joka saa kysymään, onko Soinilla edes rohkeutta ottaa vastaan valtiovarainministerin salkkua?

Vietänkö riittävästi aikaa lapseni kanssa? Annanko katsoa liikaa Netflixiä? Saako hän pelata liikaa ipadilla? Teenkö hänen kanssaan tarpeeksi asioita? Ovatko harrastukset oikeita? Saako hän tarpeeksi monipuolista ruokaa? Aiheuttaako väsymykseni hänelle ahdistusta?

Olenko riittävän hyvä äiti?

Me olemme epävarmoja. Kyseenalaistamme itseämme. Teemme huonosta omastatunnosta tavan rakastaa.

Äitiyteen liittyy enemmän odotuksia kuin mihinkään muuhun rooliin yhteiskunnassa. Kun odotin ensimmäistä lastani eksyin vahingossa vauva-foorumille, jonka jälkeenpäin olen oppinut tuntemaan nimellä äitien homma-foorum. Muistan, kuinka oli järkytys törmätä siihen tuomitsemisen maailmaan, jota viestiketjuissa kirjoittavat äidit ylläpitivät. Milloin imettäjät haukkuivat imettämättömät, milloin toisinpäin. Kotiäidit solvasivat työssäkäyviä ja työssäkäyvät kotiäitejä. Ja muistaakseni lapsen kasvisruokavaliota verrattiin lapsen pahoinpitelyyn.

Jos toisen äitiys erottui omista käsityksistä, tuomio oli armoton: huono äiti. Ja pahinta mitä nainen voi olla, on huono äiti. Tämän kontrollin kohteeksi joutuminen tulee monelle lapsen saaneelle naiselle täytenä yllätyksenä. Ja useimmiten eniten paineita aiheuttavat juuri toiset naiset.

Erityisesti naisten pitäisi tukea toisiaan. Lapset vaikuttavat naisten uramahdollisuuksiin, palkkaan ja eläkkeisiin huomattavasti enemmän kuin miehillä. Silti naiset ovat kyseenalaistaneet subjektiivisen päivähoito-oikeuden. Naiset suhtautuvat perhevapaiden tasaisempaan jakamiseen miehiä kielteisemmin.

Äitiyden kontrollointi on aina ollut tapa pitää naiset heille kuuluvissa karsinoissa. Kun oikeus haluta erilaisia asioita perhe-elämän ulkopuolella ei ole sama kuin miehellä, on liikkumatila yhteiskunnassa rajatumpi. Tavoitellessaan hyvää äitiyttä naiset ajautuvat itse pitämään yllä usein niitä asenteita, jotka huonontavat naisten asemaa.

Siksi olen niin iloinen siitä, kuinka monet naiset haluavat nähdä äitien tekevän työelämässä ja politiikassa samoja asioita kuin lapsen saaneiden miesten. Juuri naiset ovat olleet ne, joilta olen saanut äidiksi tultuani eniten apua. Naiset ymmärtävät, kuinka iso apu on tulla lapsenvahdiksi, jotta pääsee tärkeään kokoukseen. Naiset ymärtävät, kuinka iso asia on ottaa kokouksessa mukana oleva lapsi hetkeksi syliin, jotta äiti saa pidettyä rauhassa puheenvuoron. Naiset ymmärtävät, kuinka tärkeää on välillä kuulla, että: ”Kaikille käy joskus noin, ei se tee susta huonoa äitiä”.

Joten hyvää äitienpäivää kaikki ihanat äidit. Me olemme tarpeeksi hyviä juuri sellaisina kuin olemme. Epätäydellisyys tekee meistä täydellisiä.